IRC-Galleria

Taulu ei vie narniaan, ihmemaahan kaatuu tietämätön
Ei peilikuvakseksesi luotu, marmorinen kilpi välillä kiillotettuna valmiina sotaan
Suusi sysimusta, kultainen kuu näyttelee aurinkoa sielusi kavaljeerina- rikoskumppanit
Suodatettuna kirkkaana lähdevetenä pysähtymätön, vastakohtaisuus
Kurkistaa työkalupakista, haluaa lopettaa tähän kosteana öljystä
Kapina ja katkeruus- juokse lapsi vasenta kaistaa!
Haluan uida elävää virtausta pitkin meressäsi vain, pyydän... äiti

Haavoittunut käen poikanen oli henkieläimeni
Ratsastan auringon kultaisilla kiharoilla suoraan seinämään
Kirjan etusivu laukoo karmaa: "Olisit pitänyt jalat mullassa!"
Antakaa lentokykyisten lentää, lentää, lentää... Lensin.
Murrettuina maantienharmaassa taivaassa, palvon yksin mustaa pistettä
Tuhat kesää eikä yhtäkään talvea. Syksynlapsi heiluttaa höyheniään
Joka aamu herään lumihiutaleita varten, odotan turhaan kuolemaa

Isännän paikalta komentaa kello kolmelta
Ne ampuu ittensä alas, yks, kaks, kolme, kunnes
Sanon hyvää päivää tasan kolmelle
Luodit kuulemma loppuvat aikanaan. Kato ansa
Äidin nyrkit kikattaa seinään, sitten, nyt on aika
Kirjastokortti neuvoo: aikaa ei voi lainaa
Tää tunne ottaa hartioista kiinni
Rajamerkki esittelee itsensä turhille
Nauretaan ne alas, kätellään 0-tasoisia
Aikuistuminen on hajuton minulle

se on sirkuksessa, siellä äänekkäästi hiljaa
se jossa normit ovat sekaisin
se on sukkalaatikossa, jossa suklaata
se on veistetty hullusta, se oli viimeinen toivo
se on normaali, siellä se korjailee
se on onnellinen, onnettomasta maailmasta
se on emotionaalisesti epäkypsä, nauraa
se on kukka kuivalla maalla, kasvaa kohti aurinkoa
se yrittää ravita itseään vedellä, auttakaa
se on heikko joskus, jos hetket antavat periksi
se tarvitsee lääkkeen, ehkä se löytyy vielä

Kaksi kulunutta neilikkaa. Tuuli, lähetti kutsun
Huudan niin, että koko niitty toistaa huoleni
Siskoni, auta muistamaan
Häpeää ripaus tuulessa, otetaan talteen, haudataan
Hyväsi on viholliseni, näkemäsi muuttuu posliiniksi
Korteni ei odota, kultaseni. Täällä!
Kaksi nuorta neilikkaa, antautuneet totuudelle

Harmaassa suvessa paljaat jalat vuorottelevat kohteliaasti
Mannerheimintie, minulle matto joka ottaa avosylin vastaan
Silta, johon kukaan ei ole koskaan pysähtynyt, odottaa
Nokea hohtaa siinä sormeni kostuvat sitä koskettaessani
kokeilunhalua himottaa
Tämä olento sairastuu pysähtymiseen

Laiton on iltani energia summana yli ja enemmän
Sielu... Missä olet? Se on siellä mistä toinen prosessi alkaa
Ongitaan se takaisin, ensin lopetetaan istunto
Sumuni on nyt sinun,
palautuspäivä?
Elämme ilman vastausta

Haluaa, ei halua, hellii varovasti kiväärit osoittaen kohti ohimoa, kehrää povea kohti samalla juosten maratonia New Yorkissa. Monimutkaisin haaveemme: amor.

Nousin sängystä vaikka lupasin enkelilleni jäädä viereen muutamaksi tunniksi
Tanssin kansantanssin, ruumiini ollessa sotatilassa mieleni kanssa
Sanoivat olevani nättinä
Aika tatuointiliikkeeseen tiistaiksi. Tiistai on lempipäiväni ja neilikka lempikukkani
Näin äidin juovan jotain muuta kuin makeaa mallasta
Kas kummaa, naapuri moikkasikin takaisin
Sain nyrpeän mieshenkilön hymyilemään, monesti
Kaksi suklaalevyä tuoksuivat taivaalta mersun lokerossa
Vatsani niiasi minulle ateriastaan pizzapalasta, koira antoi suudelman viemisestään
Tänään oli hyvä päivä

Vaaka balanssissa, pumpuli painona ennustaa turvaa
Kielletyt tunteet räkättävät ympyrätalon nurkalla
Ette näe, mutta taistelen. Ette tiedä vastusta, korjaan harhanne: vastuksia
Lopputekstien vaihtuessa makaan pedissä voimattomuutta
Pienet vihreät miehet hyppivät tyhjän vatsani kohdalla
Kello 6:45 valmiina keihästämään ensimmäinen este

Soluina olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa
Muodostamme kompaktin massan, näkymätön liitos pitää meidät yhtenäisenä
Yhdessä muodostamme Jumalan.
Jokaisella oma tehtävä: toisten DNA:ssa agressiivinen saatana, toisilla pyhyys sammuttaa sotia
Palvelemme Jumalaa, eli toisiamme
Elämäntehtävä on selvittää kysymykset, mutta kyvyttömiä olisimme erillisinä yksilöinä
Ota tämä: rakasta herraa, kuin myös piikaa