IRC-Galleria

Miks kaikki asiat on yöllä aivan toisin? Värit katoaa. Peiliin ei uskalla katsoa. Äänet kuuluu eri tavoin, joko hirveen pehmeinä ja pumpuliin kiedottuina, tai sitten luonnottoman terävinä ja kovina. Tuoksut on helpompi aistia, niin hyvässä kuin pahassakin. Ajatukset on joko valtavan luovia tai hirveän häiritseviä. Jotenkin asioiden mittasuhteet menee myös hämmentävästi uusiksi: todellisuuden kanssa sillä ei ole enää mitään tekemistä. Oikeastaan yöt on aika hienoja juttuja. Voikohan sitä olla sekä aamu- että yöihminen vai onko pakko valita vain toinen?

Piru periköön Welhon ja sen asiakaspalvelun. Viime sunnuntaina nettiliittymä otti omaa lomaa eikä suostunut käyttäytymään ollenkaan. Kostoksi soitin kyseisen firman päivystysnumeroon ja tilasin huollon keskiviikkoaamuksi kello kahdeksan. Hauks. Samana iltana verkko ottikin taas lusikan kauniiseen käteen ja alkoi toimia moitteetta: koko maanantain soitin peruakseni huoltoajan. Linjat tukotti niin etten päässyt edes jonottamaan, joten laitoin sähköpostia asiasta. Eilen aamulla, hyvin katkonaisen ja puheliaan yön jälkeen ovisummeri soi kahdeksalta poikkaisten mun mukavan poniunen. Lohduttaudun sillä, että ei se huoltomieskään takuulla iloinen ollut kun raakuin sinne summeriin ettei sitä tarvita. Takuusti päivän eka keikka, sekin olis saanut nukkua tunnin pidempään.

Niin se poniuni. Siinä joku sellanen sievä pieni kimo poni, jonka kylkeen oli maalattu punaisia tulppaaneita, tuli mun luo ja nojas päätään mun olkapäähän silleen hurjan tiiviisti ja luottavaisesti. Sitä pelotti joku juttu, mutta en ehtinyt selvittää, mikä. Tuntui silti kivalle, kun sai koskea heppaa. Pitäisköhän mun alkaa taas käydä tallilla?