Viime yönä mä näin unta, että mun äiti oli ryhtynyt dokaamaan salmaria, isosta lasista. Mä olin aivan järkyttävän raivoissani. En niinkään siksi, että olisin ollut huolissani sen terveydestä tai mitään, vaan lähinnä koska se oli mun mielestä niin käsittämättömän tyylitöntä. Muutamaa tuntia myöhemmin, herättyäni, äiti lähestyi mua tekstiviestitse. Se oli unessaan flirttaillut Sedu Koskisen kanssa ja oli aika peloissaan. Lohdutin sitä sanomalla, että salmari vie fiksummankin arvostelukyvyn. Ehkä meillä on jotenkin telepaattinen yhteys.
Siivosin tänään. Vihaan sitä, mutta sen jälkeen on ihana tulla himaan. Pitäis harrastaa useammin.
Töissä soi jotenkin hämärästi Metro FM. Sieltä tuli ykskaks yllättäen Mikko Kuustosen Kaktusviinaa. Kamalan nostalgista, jouduin aikamatkalle rippikouluaikoihin... Kaivoin kotiin päästyäni levyn esiin ja nyt fiilistelen. Hullun hommaa, vanhat levyt pitäis polttaa roviolla. Tai heittää roskiin edes.
Sitten vielä semmosta, että mä olen taas ihan älyttömän hyvällä tuulella. Tiesinhän.
En milloinkaan oppinut kaipaamaan
ja nyt tämä ikävä murhaa
Kuinka sinua väsyisin odottamaan
näihin aamuihin, en valvo turhaan
-Mikko Kuustonen