IRC-Galleria

Tiedättehän, kuinka joskus sitä odottaa jotain kivaa juttua kamalan kiihkeästi, samoin kuin lapsena joulupukkia? Niin kovasti, että herää yölläkin muutaman tunnin välein katsomaan kellosta että olispa jo aamu että sais nousta. Ja kun sitten viimein on lupa herätä, ensimmäinen asia jonka saa ymmärrykseensä on, että tuo kiva juttu onkin peruttu. Vaikka syy olisi kuinka oikea ja asiallinen hyvänsä ja perustelut täysin ilmatiiviit ja järkeenkäyvät, on kerta kaikkiaan sellainen olo että tekis mieli järjestää tilanne. Ryhtyä täysin kohtuuttomaks, kinata ja äkäillä, murjottaa ja olla ymmärtämättä, kerta kaikkiaan. Heittäytyä ihan tenavaksi.

Mutta tässäkin tilanteessa, kuten elämässä yleensä, aikuisuus palkitaan ruhtinaallisesti. Tunti lisää unta, vähemmällä vitutuksella ylös, muutama tekstiviesti ja kas! Kaikki on jälleen enemmän kuin kohdallaan. Luvassa ainakin uusia levyjä ja kenties muutosten tuulia, ensi viikosta alkaen.

Elämä on niin jännittävää! Niin uskomatonta ja huikeaa, että jos se olis elokuva, mun hermot ei kestäis katsomista.