Mun on taas kerran pakko kirjoittaa blogimerkintä äkämystymisen aiheestani ja siten levittää kiukkuni katkeraa happoa lähimmäisiini. Tätä ennen eräs tunnustus lienee paikallaan: Jukkapoika (en edes tiedä miten se haluais että se kirjoitetaan) ja sen musiikki ei yleensäkään ole sellaista kamaa, josta mä liiemmin pitäisin. Toisin sanottuna sen levyä en laittais niin sanotusti luotiliivieni povitaskuun, sydämen ja kudin väliin, lähtiessäni ratkaisemaan panttivanki-piiritys-asedraamaa.
Nyt kuitenkin minunkin maljani kiehuu yli. Joku teistä saattaa jo arvatakin, että maalitauluna on tällä kertaa musiikillinen pieru vailla vertaa, nimittäin kappale nimeltään Pläski. Niille, jotka sanoinkuvaamattomaksi onnekseen ovat tuolta sävelletyltä ruumiineritteeltä välttyneet, kerrottakoon, että lyriikat kulkevat kutakuinkin seuraavasti: "Pitää olla pikkasen pläski, pläski, pläski, saa olla pikkasen tukeva, tukeva, tukeva" ja-niin-edelleen, loputtomiin. Väliosassa jokin kitkerä neitsyt räpäyttää taistolaislaulajan sulokkuudella, että "Jos oot liian laiha, sitten sua paleltaa aina! Jos et sä mitään paina, vie tuuli sut mukanaan aina!" tai vastaavaa. Jo tuo osa yksinään riittäisi elinkautiseen ihmisoikeuksien rikkomisesta Haagin tuomioistuimessa, sillä sen rinnalla Kristiina Halkola laulaa sulokkaasti kuin Cantores Minoreksen kasvatti ja puhtaasti kuin jokin muu korkeampi olento, jolle en nyt jaksa keksiä nokkelaa analogiaa.
Ensinnäkin: kiitos Sinulle, oi laupias Jukkapoika, että annat meille naisille LUVAN olla vaihtelevan kokoisia! Tämänkaltaista vapahdusta olemme vain odottaneetkin, juuri Sinun taholtasi! Kuinka voimme koskaan kylliksi kiittää.
Toiseksi: mun mielestä sanan 'läski' (tai, kuten tässä leikkisästi, Pläski) käyttö voitaisiin tässä yhteydessä ajatuksen tasolla korvata vaikkapa yhtä poliittisesti korrekteilla ja sointuvilla sanoilla 'neekeri' (gneegeri), 'kääpiö' (skääpiö) tai 'hinttari' (pfinttari). Ideanahan on, että Jukkapoika, tuo koko hipokraatti-viherpiipertäjä-kestovaippakansan äänitorvi, antaa meille luvan olla jotain normista poikkeavaa, jotain, jota on yleisesti pidetty kai hieman epäsopivana tai vähintääkin ei-toivottuna. Se on sille okei, koska se on niin suuri ihminen. Sen puolesta olkaa vaan.
Mä en vain voi hyväksyä tuollaista käänteisrasismia, en voi. Tiedän kyllä, että sanoman tarkoitus on mitä luultavimmin ollut juurikin päinvastainen, mutta kun mä kuulen ton kappaleen, mä kuulen vain edellä mainitsemiani asioita. Valitan. Tehkää ensi kerralla paremmin.
Kaikki tämä tuohtumus voi toki johtua siitä hämmentävästä tosiseikasta, että mä nukuin tänään epähuomiossa 1,5 tuntia pommiin enkä siis ehtinyt aamulenkille. Tommosesta mun pasmat menee ihan kerta kaikkiaan, mä EN vain myöhästy mistään enkä yksinkertaisesti nuku pommiin. Niin _ei käy_. Joten olen tänään light-ihmisraunio.