IRC-Galleria

Vanha sanontahan kuuluu, että kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon penaalissa. Tuon lähemmäksi totuutta on tuskin mahdollista päästä: asia menee tämän lisäksi vielä niin, että ensin se sattuu, sit siihen tottuu, sit sitä kaipaa.
Edellämainitusta saattaisi päätellä, että olen taas selaillut yläasteaikaisia slämäreitä, mutta enpä vain olekaan: olen vasta viime päivinä havahtunut tottumuksen voimaan ihmisten elämässä. Lienee psykologinen tosiasia, että ihminen pyrkii jatkuvasti tasapainoon ja kohti sisäistä rauhaa - seikka, joka ainakin joltakin osin edellyttää tiettyä muuttumattomuutta ja stabiliteettia ainakin jollain elämän alueella niin, että kokonaiskuva pysyy kutakuinkin vakiona. Harvat ihmiset pystyvät elämään ihan oikeassa täysimittaisessa kaaoksessa; monilla se menee niin, että elämässä on jatkuvasti käynnissä pientä liikettä, mutta perusta pysyy samana - tai sitten sen muutos on niin hienovaraista ja vaivihkaista, ettei se oikeastaan näy missään. Tämän vuoksi siis ihmiset kernaammin pitäytyvät rutiineissa ja tekevät kuten on aina ollut tapana tehdä, vaikkeivät kokonaisuuteen olisikaan aivan tyytyväiset. Tottumus ylläpitää monia aikansaeläneitä instituutioita, monia avioliittoja ja muita ihmissuhteita, lukuisia työsuhteita; tottumus jarruttaa muutoksia, uuden luomista, rohkeutta: niin hyvässä kuin pahassakin.
Mä en suinkaan vastusta tottumusta sinänsä: rutiinit, kaavat ja valmiit mallit helpottavat elämää sekä henkisesti että materiaalisesti. Mä vain mietin, miten iso osa ihmisten voimavaroista on haudattu sinne Liian Työlästä Muuttaa Toimintatapoja -laatikkoon. Miten monet hyvät keksinnöt ovat jääneet ottamatta käyttöön, monet loistavat suhteet syntymättä. Monet hienot jutut kokematta, monet suuret tunteet elämättä. Sellaista.
Saattaa olla, että rakkaus pyörittää maailmaa. Tottumus kuitenkin määrää pyörityssuunnan; se ja pelko.


Hei älä koskaan ikinä muutu,
pysy aina tuollaisena kuin nyt oot.
Hei älä koskaan ikinä muutu,
täällä on jo liikaa, täällä on jo liikaa,
täällä on jo liikaa sellaisia jotka tekevät niin...

- Egotrippi: Älä koskaan ikinä