IRC-Galleria

Olin eilen taas katsomassa nykäriä ja totesin, että mulla ehkä alkaa silmä tottua siihen hommaan, koska tykkäsin kovasti. Juttu oli siis Kaupunginteatterin Riemukupla Elsassa, kuus lyhyehköä pätkää eri koreografeilta ja oikeasti kaksi niistä oli niin makeannäköisiä, että jouduin suorastaan hurmokseen. Hyvin vangitsevia ne oli kaikki, eipä silti.
Ekana mä aloin miettiä, että kun tanssia niin heikosti tunnen, niin miten ihmeessä koreografiat saadaan välitettyä sen koreografin päästä niitten tanssijoitten päähän? Näyttääkö ne vain kaikki liikkeet, että eka näin ja sitte näin, ei tolleen kun paremmin? Vai onko niillä jokin sellanen apuväline käytössä, jolla ne voi kirjoittaa koreografiat paperille, silleen kuten käsikirjoittajilla on sanat ja säveltäjillä nuotit? Mä en tosissaan tiedä. Musta on vain uskomattoman mahtavaa ja kerrassaan ihailtavaa, että yks joku tulee ajatelleeks, että tää vois näyttää hyvälle tälleen ja se saa sen jotenkin ymmärrettävään muotoon, ja sitten tulee toinen joku joka osaa tehdä sen juuri niin. Miten se voi toimia?
Sitten mietin, että kun kirjallisuudessa mun on vähän vaikea lukea novelleja enkä sitä kernaasti teekään, niin tanssissa nautin tollasista "tanssinovellien" sikermästä paljon enemmän kuin yhdestä pitkästä teoksesta. Mikshän? Ehkä siks, että noihin lyhyisiin on helpompi päästä sisään, ja toisaalta kun ne on niin lyhyitä, niin mielenkiinto pysyy yllä. Muistakaa, että mä vasta opettelen tätä juttua.
Muita mieleeni tulleita ajatuksia:
Sillä niistä kolmesta kundista kaikkein kivoimmannäköisellä (Valtteri Raekallio, I presume?) oli aivan valtavan kauniit ojentajat, sellainen ison apinan ryhti ja OI mikä pylly! Tuonnäköiset miehet saa käyttää valkoista wifebeateria. Itse asiassa niitten PITÄIS käyttää sitä. Tosta vois kenties säätää lainkin?
Mieletön luottamus niillä tanssijoilla pitää olla toisiinsa. Se vika biisi oli Mammu Rankasen mun mielestä hyvin taiji- ja akrobatiavaikutteinen koreorafia Kajo, ja siinä ne tanssijat muodosti sellasia hienoja ikään kuin live still -kuvia toistensa varassa. Mitä jos jollakulla olis jalka tai käsi livennyt? Mitä jos joku olis että en mä ton kanssa uskalla tätä tehdä? Huikeaa.
Niin se toinen mun suosikki oli Harri Kuorelahden Act of Unknown.


"Elämässä on niitä jotka rakastaa ja niitä jotka pelkää."
Eeva Muilun koreografiasta Teos siitä mitä on