IRC-Galleria

Tuntuu kauhean väärälle mennä töihin tällaisella säällä, etenkin kun tietää että Suomen kesän tuntien tämä voi olla viimeinen laatuaan tänä vuonna. Ei auta. Loma alkaa tasan yhdeksän työpäivän jälkeen. Odotan kovasti.

Sunnuntain Hesarissa (eli Hessussa) Eero Ojanen kirjoittaa sivistyksestä. Kirjoitus itsessään on mun mielestä täynnä hyviä ajatuksia, vähemmän hyviä ajatuksia ja ristiriitaisia ajatuksia, mutta koko tekstin helmi löytyy otsikosta: "Sivistys on asenne". Mun mielestä oivallus on hieno: ettei pointin pitäisikään olla siinä, että koetetaan luetteloida ja karsinoida knoppeja ja detaljeja joita pitää tietää ja hallita ollakseen sivistynyt, vaan siinä, että kyse olisikin suhtautumisesta tietoon, sen tietoisesta kartuttamisesta ja vaalimisesta. Eli: "Suomen kielessä on uskomattoman hieno ja tarkka ilmaus: sydämen sivistys. Se on ennen muuta asenne, ei oppimäärä. Se on tiedon ja oppimisen arvostamista, nöyryyttä ja vaatimattomuutta, mutta samaan aikaan vahvaa itsetuntoa, kykyä antaa arvoa niin itselle kuin toisillekin. Sivistyksessä on kyse ihmisen sisäisyydestä.". Näin, juuri näin.

Toinen hieno Hessu-hetki oli eilen: Suvi Aholan juttu Peppi Pitkätossusta otsikolla Maailman vahvin tyttö - ja queer. Siinä käydään läpi tutkijakongressin antia, etenkin Peppi Pitkätossua tutkineiden henkilöiden näkemyksiä kohteestaan. Mä koin jonkinlaisen pienimuotoisen herätyksen lukiessani artikkelista seuraavan: "Itse asiassa Peppi ei kuulu koko patriarkaattiin: maailman vahvimpana tyttönä hän ei lainkaan vastaa sitäkään, mitä tytöllä tavallisesti tarkoitetaan.". Kun ottaa huomioon, että Peppi on yksi mun lapsuuden merkittävimmistä henkilökohtaisista roolimalleista, voi taas ymmärtää kaiken hieman paremmin. Paikkaansa tässä hämmentävässä maailmassa ei ole kovinkaan helppo löytää.
Muutenkin tuo artikkeli sai mussa aikaan sen kutkuttavan tunteen, jonka huolellinen (kirjallisuus)analyysi ylipäänsä: että niissä parhaimmillaan on oikeasti monia tasoja ja tarkoituksia, viittauksia, esikuvia, kunnianosoituksia, piilopointteja, metamerkityksiä... Ja niin mä taas muistan, miksi mä luen.

Kuuntelen vasta nyt Amy Winehousen ekaa levyä. Pidän ehkä enemmän kuin tästä uudemmasta.