Mä olen havainnut ehkä merkittävimmän tekijän, joka erottaa tuuritupakoitsijoita ja rutinoituneita savuttelijoita: sen kerran, kun mä sytytän savukkeen, haluan sen kestävän mahdollisimman pitkään, nautiskelen siitä (ainakin ajatuksen tasolla), useimmiten baarivetimissä ja muutenkin juhlatunnelmissa. Rouva Taalasmaan sanoin: jokainen savuke on yksilö.
Vakituisesti tupakoivat taas hoitavat savukkeensa kuin se olisi ikävä velvollisuus: tehokkaasti, aikailematta, jalassaan kotitohvelit ja niskassa kulahtanut topparotsi.
Sellaiseksi mä en haluakaan.