Koska on jo myöhä, en viitsi lähteä juoksemaan tai soittaa kenellekään angst-puhelua, joten tilitän Galleriaan.
YHYYYYY! Kirjoitin pitkät pätkät suhteestani näyttelijäntyöhön erääseen mailiin, joka oli tarkoitettu ystävälleni. Käytin apunani työpäiväkirjojani ja valitsin sanani tarkasti. Tuntui hirveän vapauttavalta kirjoittaa niin estottomasti vaikeistakin asioista. Pelosta tulla uutena jäsenenä ryhmään, jossa muut ovat ennestään tuttuja, pelosta näytellä itselleen kipeitä asioita ulos, pelosta suorittaa ja suoriutua ohjaajan tai kanssanäyttelijän silmien edessä...
JA HUPSISTA! Minäpä se poistan koko viestin, ennen kuin ehdin lähettää sen.
Että semmoista. Ehkä minua ei ole luotu avautumaan peloista.