Juhannus oli aika jees. Lepäilin kotona. Luin Pienen runotytön ja Vaarallisen juhannuksen. Oi, ihanaa rauhaa ja itsekseen olemista. Tänään katsoin Laulun tulipunaisesta kukasta, Rakel Linnanheimo näytteli mielettömän hyvin, ja ah, kun tuo elokuva oli kuvattu kauniisti. Pappa sanoi, että nykynäyttelijät ovat rääkyjiä, kun vertaa mustavalkoelokuvien tähtiin. En aivan allekirjoita tuota, mutta eipä tuo ihan tuulesta napattukaan väite ole. Ainakin vanhan ajan näyttelijät osasivat käyttää silmiään paremmin. Mitenköhän heillä olikaan niin kauniit silmät?
Juhannusyönä riehuin Tiian, Nean, Janikan ja Karoliinan kanssa. Juoksentelimme pitkin nurmikkoa ja Janika kertoi kummitusjuttuja leikkimökissä, johon me viisi juuri ja juuri mahduimme :D. Tuli ihan mieleen vanhan ajan juhannus, vain leskisillä oleminen uupui. Mutta eipä meillä poikia olisi juoksutovereina ollutkaan, ja hyvä niin.
Sellainen juhannus. Nyt pitää vain odotella Vaellusleikin lauantaista ensi-iltaa. Ihan luottavaisin ja hyvin mielin olen tuon ohjaukseni suhteen. Sen jälkeen minulla alkaakin kesäloma. Heinäkuussa menen Ouluun ja Joensuuhun. Riina kaiketi tulee Myrkkyyn jossakin vaiheessa, luultavasti myös joitakin väkivahvalaisia, jotka haluavat nähdä Pikku Pietarin pihan.
Jee, kesä. Voisi kyllä vähän lämpimämpää olla. Pian menen viemään ilmoitustaululle Vaellusleikin mainoksen ja sitten suunnistan Tiian luo katsomaan Hovimäkeä.