IRC-Galleria

Kolme JEE-asiaa:

- lauantaina Seinäjoen Kt:hen katsomaan "Ei mene halvalla"!

- 12.12. Tampereelle Katin kans katsomaan Suljetut ovet -näytelmää, jossa Anniina näyttelee... ja sit yöks Anniinalle!

- 20.12. Joensuuhun Väkivahvan jouluisiin juhliin!


Ja nyt tekemään alkuhartautta huomista seurakunnan kerhoa varten.

Koska on jo myöhä, en viitsi lähteä juoksemaan tai soittaa kenellekään angst-puhelua, joten tilitän Galleriaan.

YHYYYYY! Kirjoitin pitkät pätkät suhteestani näyttelijäntyöhön erääseen mailiin, joka oli tarkoitettu ystävälleni. Käytin apunani työpäiväkirjojani ja valitsin sanani tarkasti. Tuntui hirveän vapauttavalta kirjoittaa niin estottomasti vaikeistakin asioista. Pelosta tulla uutena jäsenenä ryhmään, jossa muut ovat ennestään tuttuja, pelosta näytellä itselleen kipeitä asioita ulos, pelosta suorittaa ja suoriutua ohjaajan tai kanssanäyttelijän silmien edessä...

JA HUPSISTA! Minäpä se poistan koko viestin, ennen kuin ehdin lähettää sen.

Että semmoista. Ehkä minua ei ole luotu avautumaan peloista.

Rakas päiväkirja.

Tänään satoi lunta! Olin niin innoissani, että hain aamukahvin sänkyyn, sammutin valot ja vain katselin ikkunasta ulos. Rakastan talvea! Töissä tein pikkupojille vauvalumiukkoja ja kastelin hanskani. Tulisipa tästä talvesta oikein, oikein luminen.

20 vuotta ja kaksi päivää sitten synnyin, ja silloin satoi ensilumi. Siksi ehkä rakastan lunta (paitsi jos minun pitää yrittää saada Tiian jäätynyttä ja katolta pudonneen lumen alle jäänyttä kelkkaa irti aamutakki päälläni).

Oi. Joulu. Odotan sitä kaikkea niin. Paitsi maksalaatikkoa. Tai lanttulaatikkoa. Tai porkkanalaatikkoa. Tai perunalaatikkoa. Mutta muuten en tiedä miellyttävämpää aikaa kuin joulu. Olen ihan varmasti sukua tontuille.

Olisin tänään voinut lähteä neonilaisten kanssa katsomaan Seinäjoelle Tivolilapset-musikaalin, mutten jaksanut. Huolestuttavaa. Mutta olen ollut niin kiireinen, että pakko vähän levätä välillä.

Eilen olin pitkästä aikaa seurakunnan kerhontätinä. Hassua. Jokin ympyrä sulkeutui, tai sitten vain taas ylidramatisoin, kuten Susanna ehkä sanoisi.

Syntymäpäiväni olivat kivat, joskaan en juhlinut mitenkään. Olin päivän töissä ja illan Huojuvan talon läpimenossa. Mulle laulettiin! Hämmennyin. Vein teatterille kakun. En leiponut sitä itse, koska en ehtinyt. Ja koska se ei luultavasti olisi onnistunut. Sitä paitsi kaupastakin saa hyviä kakkuja.

Toivottavasti lumi pysyy maassa huomiseen, haluan tehdä Eliaksellekin vauvalumiukon. Eliaksella on uusi mielikuvituskaveri, sen nimi on Tooko-Tooko. Se ehkä ystävystyy huomenna minun mielikuvitusystäväni kanssa. Elias piirsi minulle syntymäpäivälahjaksi kuvan Tooko-Tookosta ja sen isästä.

Hyvää kurpitsajuhlaa.

Oon kokeillu kahta uutta juttuu näyttämöllä! Joskus näinkin!

1) Mun rintsikat avautuivat Omarin kuun esityksessä. Tunsin, kun ne räsähtivät auki heti pitkän kohtauksen alussa, kun nostin toripöytääni. Jouduin koko kohtauksen toivomaan, että mekkoni pysyisi ylhäällä. Ja pysyihän se! Reisille meni keskittyminen! Ja olkavarsille olkaimet!

2) Tänään Huojuvan talon treeneissä heitin vauvanuken vahingossa katsomoon, kun innostuin vähän liikaa. Onneks ei osunut ohjaajaa tai kuiskaajaa päähän! Musta tuntuu, että voin joskus heittää sen nuken vahingossa myös omaan päähäni tai Tiinan päähän, mikä olis vielä kauheampaa, jos se sais kipeää jo ekassa kohtauksessa, kun sen pitää kuitenkin olla lavalla HT:n jokaisessa kohtauksessa, paitsi yhdessä, jossa mä vehtaan sen miehen kanssa.

EI TÄSSÄ MUUTA!

Paitsi että Eero pani valopöydän sufflelle Omarin esityksessä! Se kyllä huomas sen jo ekas kohtauksessa.

:'<!

Hyvää viikkoa 42! Rakastakaa itseänne, toisianne ja tietysti minua!

Varastin jonkun päiväkirjasta!


Valitse 4-6 minuun sopivaa sanaa minusta!

1. Seksikäs
2. Kaunis
3. Erittäin mahtava tyyppi
4. Hyvä suutelija
5. Huumorintajuinen
6. Mielipuoli
7. AD/HD
8. Laiha
9. Paras
10. Kurvikas
11. Taitava
12. Nopea
13. Musikaalinen
14. Iloinen
15. Positiivinen
16. Huippu
17. Ystävällinen
18. Holtiton
19. Vaikea
20. Täydellinen
21. Homo
22. Nero
23. Viisas
24. Vitun fiksu joskus
25. Luotettava


Kiinnostaa, kun ihmiset määrittelevät, millainen olet <3.

Nealta kopsasin, kun kiinnostaa tällaiset asiat! (Vähän kyllä muutin, koska olen vaikea ihminen.)



1. MINKÄLAISET VÄLIT MEILLÄ ON ?

2. MILLOIN NÄIMME VIIMEKSI?

3. PIDÄTKÖ SINÄ MINUSTA ?

4. MITÄ HALUAISIT TEHDÄ KANSSANI?

5. SUUTELISIN SUA, SUUTELISITKO TAKAISIN ?

6. MIKÄ SANA KUVAA MINUA PARHAITEN ?

7. SANOISIN ETTÄ RAKASTAN SUA MITÄ SANOISIT TAKAISIN ?

8. HALUAISITKO NÄHDÄ MINUT TÄLLÄ HETKELLÄ ?

9. HALUAISITKO KERTOA MINULLE JOTAIN ?

10. KERRO JOKIN MUISTO MEISTÄ.

Faktoja:

"Mutta entäs sitten tämä Metsärannan flikka, se se ei osaa pelata omilla eikä toisenkaan säännöillä, aina pitää tappelu nostattaa!"

"Metsärannalla onkin joku näyttelemisfetissi, ei osaa näytellä eikä osaa olla näyttelemättä."

Kuuntelen Disneyn suurimmat hitit -cd:tä, mutta kuulen vain kaikuja jo unohtuneista hetkistä. Tulee syksy, minä en ole tulossa minnekään. Eilen tuuli niin kovin, että Johanna sulki ikkunan. Ja kun avasimme terassin oven tovia, kenties pitkääkin hetkeä myöhemmin, sanoin haluavani lähteä lentoon. Tuuli tarttui paitaan, muttei ottanut mukaansa.

Nyt sataa ja maailma on surullisen kaunis. "Be free, stay alive" -lause pyörii päässäni, tuo mieleen Annin, lahjakkaan tytön, joka näytteli Beetlehemissä nuorisorikollista, joka halusi saada poikansa takaisin ja hankki rahaa tekemällä farkkutakkeja, joissa luki tuo lause. Lause, joka tuo myös mieleen oman roolihenkilöni, joka olisi mieluummin hirttäytynyt kuin lähtenyt vanhainkotiin. Lause tuo mieleen myös hetken meidän olkkarin lattialla, kun Helmi taiteili noita selkämerkkejä, mietti, millä värillä kirjoittaisi. Sanoin, että punaisella ja söin suklaata. Toisinaan toivoisin yhä istuvani sillä kylmällä lattialla.

Puhuin viikonloppuna Aukun kanssa puhelimessa. "Ei se oo ku vuas", hän sanoi itselleen ja minulle. Siteeraus oli "Aina joku eksyy" -näytelmästä, josta riittäisi lainattavaksi vaikka kuinka monta muutakin lausetta.

Niin paljon on maailmassa vapautta, valintoja ja kylmiä lattioita, että välillä tahtoisi vain lentää ja nähdä kaikki värit, ne haaleimmatkin.

Who's afraid of the big, bad wolf?

Eero oli katsomassa tänään Huojuvan talon läpärin. Hän mainitsi, että näytän pelottavalta, kiitos silmissäni olevan hullunkiillon. Väkivahvat, tunnistatteko ilmiön :D? Miks edes kysyn.

Olipa ihanaa taas pujahtaa Toinin hameeseen ja korkokenkiin. Vaikka täyttä säätöähän tuo läpäri oli kesän jäljiltä.

Kirjastosta lainasin Runarin ja Kyllikin, Fundamentalistin, Tarpeettomia ihmisiä ja Puhdistuksen <3.

Tänään tapahtui niin paljon muutakin, mutta kaikkea ei kannata kertoa, sanoo jokainen ihmissuhdeopaskin.

Mulla on kivoja ystäviä!

Ptaa! Muuttaminen on raskasta puuhaa. Tulin eilen Joensuusta junalla (sis. kolme vaihtoa) viiden laukun kanssa. Että kevyt kuuman kesäpäivän setti. Kirosin mielessäni jokaisen kahta tyhjää kättä heiluttavan nuoren miehen, joka ei tarjoutunut auttamaan minua. Pahinta oli Jyväskylän vaihdossa, kun huusin junan ovelta, että ottakaa joku tää matkalaukku vastaan, niin lähinnä ovea ollut nuori kloppi väisti sivuun. Että hoh-hoh. Mä en kyllä jaksais seurustella tollasten nysvien kanssa. Jotakin tapoja!

Mutta Joensuussa oli kovin kivaa! Pohjantähti oli IHANA. Ja oli ihanuutta nähdä kaikkia niitä ihmisiä. Ja ostin Prismasta sata makkarapakettia Varpun kanssa, voi parkaa kassatätiä. Nauratti kyllä vähän. Rouva Salpakarin kanssa pakulla makkaraostoksilla.

Pohjantähdestä voisi jauhaa enemmänkin, mutta pakko mennä nukkumaan. Huomenna on kaksi Pietarin esitystä ja Anniina tulee meille.