NUKAHAN!
Olen nukahdellut koko viikonlopun. Näytän silt ku mul ois joku putki päällä. Jos mul ois viel vanha tukka, niin se olis semmonen... no, te tiiätte, minkä näköinen se oli mun heikkoina hetkinä. Semmosta vanua, josta roikkui aina pari hiusharjaa ja yks ripsari.
Mul o täs pöydällä kaksi mukia. Toisessa on coca-colaa ja toisessa kahvia. Toisessa on kuvana Pocahontas ja toisessa lukee "tea". Mun valkoiselle pöydälle on läikkynyt kokista, vaikka yks eksistentialistinen ystäväni voisikin tähän sanoa, että neste voi olla yhtä hyvin myös kahvia. Molemmathan taittavat itsensä ruskeiksi, kun katsomme niitä silmillämme.
Joku sanoi joskus, että sydämellä näkee parhaiten, mutta luulen, että on tuhlausta käyttää sydäntään selvittääkseen, mitä nestettä on imeytynyt valkoiselle pöydälle. Toisaalta olen sitä mieltä, että sydäntä ei voi koskaan käyttää liikaa, en ainakaan minä. En voi olla osoittamatta jälleen kerran kiitosta Jeesukselle, joka paransi vauva-Monican sydämen silloin joskus. Rispektit sinne ylhäälle.
Veisipä joku minut iltakävelylle Pariisiin. Olin tänään päiväkävelyllä Myrkyssä, mutta aurinko häikäisi ja olin nukahtaa seisaalleni. Pelkään tämän väsymyksen johtuvan alkavasta kuumeesta, koska parilla ystävälläni on moista puhuria esiintynyt viime aikoina. Olen kyllä hyvin vihainen, mikäli sairastun ensi viikolla. Meillä on abishow vielä pahasti kesken, haluaisin olla kuunteluissa skarppina, puistattaa ajatuskin kuumeilusta abiristeilyllä...
Ja jälleen kerran kärvähtäneiden popkornien tuoksu leijailee pitkin rakasta kotiani.