IRC-Galleria

Minulla oli ala-asteella ilo joutua opettajan kiusaamaksi. Onneksi olin niin naivi ja tyhmä, että vasta myöhemmät tarinat ja vanhempieni kokemukset ovat tämän minulle avanneet. Ties millaista tuhoa olisi tilanne saanut aikaan, mikäli kyseinen opettaja olisi todella saanut minut lastistettua. Mutta ei, vahempani olivat päähäni takoneet että olen arvokas ja fiksu ihminen, täysin tasa-arvoinen kenen tahansa kanssa. Myös aikuisen, opettajan.

Kerran opettaja soitti kotiini, ja ihmetellen kysyi miten vanhempani sallivat minun käyttää "sellaisia vaatteita" joissa olin sinäkin päivänä kouluun tullut. Äitini puhelimessa ollessaan pohti mielessään, että missähän kuteissa olin kouluun mennyt, ja kuinka hän ei ollut huomannut. Opettaja jatkoi, että niin, kun sillä oli tänään päällä siniset, ja vieläpä tummansiniset, sukkahousut. Että eihän sellaiset käy, tytölle. Kertoessaan tarinaa äitini höysi sen vielä "ja niinkuin me oltiin koko kesä säästetty että saatiin sulle ne hyvät sukkahousut just koulua varten". Ei osata arvostaa ei. Sivumennen, nimeomaan olivat varmasti säästäneet "koko kesän", en ole koskaan elänyt puutteessa, mutta hyvin niukalla rahankulutuksella. Josta itse ainakin olen ennemmin ylpeä ja kiitollinen kuin pahoillani.

Toinen opettajien ja vanhempieni valinnan kanssa syntynyt törmäyskurssi tapahtui yläasteen alussa, kun kotitalousopettaja soitti kotiini ja aloitti puhelun sanoilla "se tyttö on kyllä fiksu ja hyvä oppilas, mutta kun se valehtelee niin paljon". Äitini oli taas puhelimessa, ja mielessään mietti että mitähän kummaa se tyttö siellä puuhaa, kun opettaja jatkoi että niin, kun se väittää täällä ettei teillä ole mikroa eikä edes vesi tule sisään kuin kantamalla ja... Siinä vaiheessa äitini sitten vaan selvitti, että ei se mitään valehtele, kun asia vaan sattuu olemaan niin.

Ja sitten ammattikoulussa, opettajani piti oppilas-vanhempi-opettaja -tapaamisia, ja aloitti sanomalla "niin, kun tämä tyttö on hieman... omalaatuinen". Oli tosin äitini saapastellessa sisään jo katsonut, että kas, sieltä tulee toinen samanmoinen...

Samperi, olen aina ollut silmätikku. Ihan aina. Ja vain siksi, näin epäilen, kun auon suutani sen sijaan että istuisin hiljaa kuten kunnon tytön kuuluu. Ja minulla kun vielä on ollut yleensä ihan kunnon sanottavaa, jopa korjattavaa, opettajien puheeseen. Mutta eihän sellainen sovi, rimpsumekko päälle ja kiltisti pulpettiin töitä tekemään.