IRC-Galleria

Rakastan elokuvia Rakkautta ennen auringonlaskua ja Rakkautta ennen aamua niin paljon, että pelkkä oivallus siitä että saisin katsoa kyseiset rainat uudestaan (löytyy youtubesta, yeee) saa minut kyynelehtimään.

Ja olen käsittämättömän kateellinen kaikesta mitä kyseiset elokuvat viestittävät tai symboliseeraavat tai mitä niissä nyt ylipäätään tapahtuu.

Ja tämä elokuva, elokuvan Kun Harry tapasi Sallyn tavoin, on opettanut minulle niiiin paljon.

Esimerkiksi. Tiedättekö sen jutun uudestisyntymisestä. Että jos on niin, että sielu on pallukka, joka siirtyy aina kehosta kehoon, ja sinun sisälläsi oleva sielu on asustellut jokussa toisessa aiemmin? No, ihmispopulaatio on lisääntynyt räjähdysmäisesti vaikkapa viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana. Eli, mistä riittää sieluja? Jos riittääkin, meissä oleva sielunmurunen on huimasti piemenpi kuin alkuihmisissä oleva. I luv that theroty.

"Voinko kertoa sinulle salaisuuden. Tule vähän lähemmäs. Juu, tule vaan." Ja sit se pussaa. Oih.

*Uppoaa suohon.*

"Että jos tässä maailmassa on mitään taikuutta, se on se kuinka me voimme jakaa asioita, kuinka voimme ymmärtää toisiamme, kuinka ymmärrämme toisiamme."

Tän mä tiesin jo ennen näitä leffoja: "Luin tutkimuksen että lottovoittokaan ei muuta ihmistä. Että noin kuuden kuukauden kuluttua ihminen palaa samaan onnellisuuden tilaan kuin ennen lotovoittoa."