IRC-Galleria

Oletetaan , että lapsi on syntyessään hyvä. Ettei sitä tarvitse vuosia koulia hyväksi, vaan se ihan itsestään haluaa toimia siten, kuin vanhemmat olettavat (luonnollisesti vanhempien olettaessa, että lapsi toimii tavalla, jota pidämme vääränä tai pahana, tämäkin toteutuu).

Tämä lapsi tekee virheen. Ihan oikean mokan, ei todellakaan tarkoittanut. Vanhemmilta tulee käsky pyytä anteeksi. Anteeksi pyytämisen idea lienee pienelle lapselle jokseenkin vaikea käsittää (kun se on minullekin, kuten seuraa), eikä sitä oikein edes selitetä. Pakolla (rangaistuksen uhalla) ulos revitty tai lapsen merkityksettömäksi kokema anteeksi pyyntö ei liene minkään arvoinen. Ja pyytävätkö vanhemmat anteeksi? Ehei, "tämä oli sinun parhaaksesi". Isi/äityli vähän tukisti, mutta se oli sinun parhaaksi. Sinä nappasit hiuksista kiinni, kun pelkäsit putoavasi sylistä, pyydä heti anteeksi tai et tule syliin enää ikinä.

Tämä on tietysti kärjistettyä, kylä lapsetkin tekee pahojaan tarkoituksella (syyllistä voidaan hakea muualta, ja oikeista kasvatustavoista kiistellä, mutta tarkotukseni ei ole puhua lapsista tässä merkinnässä).

Miksi yhteiskuntamme jäsenet olettavat, että mitä tahansa meille epämieluisaa henkilö tekeekään, hän tekee sen takuulla pahuuttaan ja tarkoituksella, omaa etua tavoitellen? Oma lehmä on tässä ojassa, sillä toki oletamme muiden toimivan kuten me toimimme. Vaan... toimimmeko me useinkaan ilkeyttämme tietyllä tavalla, eikö usein kyse ole vahingosta, huonosta ajoituksesta tai ymmärryksen puutteesta?

Otetaan esimerkki. Olet astumassa paikallisjunaan. Valo tulee siten, että se muuttaa ovien lasit peiliksi, et siis näe sisälle. Seisot kaksoisovien toisen puolikkaan edessä. Kun ovet avautuvat, sisäpuolella kohdallasi seissyt henkilö tiuskaisee "mene nyt pois tieltä, että täältä mahtuu ulos". Kenen on mielestäsi pyydettävä anteeksi, kun tilannetta aletaan tarkastella? Sinun "anteeksi, en nähnyt sinua"? Vai se toisen "anteeksi, en havainnut, ettet voinut nähdä minua, ja tulistuin syyttä"? Vaiko ei kenenkään, jos molemmat vain tajuaisivat toisetensa tekojen syyt? Ilkeyttäänhän tässä ei kukaan toiminut tavalla jolla toimi.

Minusta tuntuu niin typerältä, kun mieheni pyytelee anteeksi, kun unohti tuoda jotain kaupasta, tai kun hän tönäisee käsivarttani saaden aikaa teen läikkymisen. No ethän sä sitä tahallas tehnyt, leave it. "Love means that you never have to say that you are sorry."

Minusta tuntuu typerältä seurata pariskuntaa, joista toinen heittää toista lautasella, ja sitten myöhemmin pyytää anteeksi, ja.. that´s it. Teon todellisia syitä ei mietitä, teko kuitataan sanalla - ja ensi viikolla uudestaan.

Että tämä on taas yksi homma, mitä en meissä "sivistyneissä länsimaalaisissa" tajua. Idiootit, nyt jotain tolkkua siihen nk. hyvään käytökseen.

Anteeksi, että kutsuin teitä idiooteiksi.

Ps. Ja siinä on sitten toinen juttu. Vaikka pidän teitä täys idiootteina, minun on pydettävä mielipidettäni anteeksi. Anteeksi, vaikka tarkoitin.