IRC-Galleria

Käytiin lainaneuvotteluissa, kysymässä, että minkäs verran meille irtois. Pankkivirkailijan mukaan tällä tulotasolla, joka meillä on, peruselämiseen heidän laskutapansa mukaan menee 1100 euroa kuukaudessa. Siis tulojen mukaan. Varmistin, että tajusinko oikein, eli jos meillä olis isommat tulot, he arviois meille isommat menot. Just niin.

Repsin nauruun (ei ehkä paras juttu tehdä lainaneuvotteluissa). Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän kulutat? Miten mä en ole tota tajunnut? Peruselämään (vuokra ja muut asumiskulut, ruoka ja muut päivittäistavarahankinnat) menee korkeintaan 800 euroa kuussa. Sekin, koska asutaan kalliissa kaupungissa kalliilla paikalla. Ton lisäksi ei sitten juuri muita kuluja olekkaan, aika vähän ostellaan mitään. Tavaraa on enemmän kuin tarpeeksi (mikä muistutti, että piti se kirppisosio tänne avata).

Ehkä mä olen sitten saanut niin hyvän mallin kotoa, että lainaa ei oteta, ei ainakaan enemmän kun voi maksaa. että erittäin hyvää elämää voi elää halvalla. Mun vanhemmat ei ole koskaan olleet siinä tilanteessa, että ei olis rahaa ruokaan tai muuhun tarpeelliseen. Siksi mua aina ihmetyttää, kun muilla on se tilanne. Siis mun vanhemmat tienaa käsittämättömän vähän kuussa, tinas varsinkin silloin, kun mä olin pieni. Silti oli aina ihan tarpeeksi kaikkea.

Ihmiset saa kuluttamaan "kun muillakin on" -idea. Otetaan pikavippi, koska lapsille pitää saada joululahjat (kuulostaa tosi hurjalta) ja itselle uudempi auto (kuulostaa tosi typerältä). Ok, jos sä haluat elää niin, elä. Mutta älä sit vikise, et ei oo rahaa tai et on vaikeuksia. Älä ryömi velkaneuvojalle, älä marmata ruuan hinnasta. En ole koskaan kuullut vanhempieni huomauttavan minkään hinnasta. Itse kyllä huomauttelen, mutta lähinnä mielellä "miksi kukaan ostaa ton".

Ero taitaa olla se, että toisille ihmisille on iskostunut jonkinlainen idea siitä, miten rikkaalta tulee näyttää. Miten korkean elintason haluaa (ainakin korkeampi kuin naapurilla, johtaa siihen, että molemmat ottaa kilpaa velkaa). Jos lähestyy asiaa toiselta kannalta, ja on tyytyväinen vähävarainen. Jopa ihan tietoisesti valitsee olla vähävarainen. Päättää, että vaikka rahaa tulee ovista ja ikkunoista, elää kohtuullisesti.

Niin minä teen. Joo, kulutan ehkä viiskymppiä kuussa ylimääräistä, siis sellaista, jonka ostan, koska kierot kaupat houkuttelee mut ostamaan "erikoistarjouksesta" jotain, mitä ilman en muka pärjää. Jos sä annat mulle satasen enemmän kuussa, mulla jää satanen enemmän kuussa säästöön. Mä elän kaukana talouteni rajoista. Ja mä olen tyytyväinen. Multa ei puutu mitään, ja puolet nykyisestäkin on ihan ekstraa. Kummastuttaa, että joku, joka tienaa saman, harmittelee köyhyttään. Mä olen rikas, mulla ei ole koskaan aiemmin ollut näin paljon rahaa, mä voin uida siinä.

Katotaan, miten käy, jos me otetaan se laina, ja pistetään talous niin koville, että jokaisen postimerkinkin ostoa saa harkita. Lennetäänkö Suomeen vai otetaanko vielä yksi ekstramaksukuukausi tälle vuodelle. Siis ei meidän tarttis, mutta mä inhoan lainaa, ja mieluiten maksan sen pois nopeammin, kuin kaikki rajat suosittaa. Näin matalan lainakoron aikana toki jatkan yhä sijoittamistakin, eli en nyt ihan niin nopeasti maksa pois, kuin ikinä madollista.

Ps. Mutta mikä on musta täysin käsittämätöntä, ovat eräänlaiset avioliitot. Sellaiset, joissa molemmat pitää omat rahansa. Niin, että hoitovapaalla oleva äiti ottaa pikavipin, että saa uuden pesukoneen ostettua, siinä missä mies hankkii ylimääräisillä rahoillaan moottoripyörän. Mitä ihmettä noissa päissä tapahtuu? Puolisoilla on keskinäinen elatusvelvollisuus avioliitossa. Miten voi kaksi ihmistä saman katon alla elää eritasoista elämää? Miksi vähemmän tienaava puoliso suostuu moiseen, miksi enemmän tienaava ei tajua homman juonta? Mä nyt vaan en voi käsittää. En kykene. Mutta olenkin ärsyyntynyt, jos mut viedään ekatreffeille hinnakkaaseen paikkaan, koska se osoittaa, että toinen ilmeisesti on tuhlaavainen. Pois sellainen seurastani. Ihastuta minut johonkin mitä teet, älä yritä jollain, mitä omistat.

Noni. Siinä oli pari sanaa rahasta. Siitähän ei sais puhua, mutta musta siitä pitäis just puhua enemmän. Koska ihmiset jostain syystä ei tajua, miten rahatalous toimii, kuinka paljon jokainen euro maksaa ja miten elää niin, että menot on suhteutettu tuloihin.

Vielä muistutan, että joka kerta kun ostat jotain, se on kuin antaisit äänesi sen tulevaisuuden puolesta, johon haluat maailman. Ja samalla olet työnantaja. Eurooppalainen elämäntapa vaatii sitä, että jossain tuolla sulle tekee töitä kymmenen orjaa. Osta siinä sitten hyvällä mielellä.