IRC-Galleria

Mä en suostu kirjoittamaan tästä kevyesti, vähätellen, naureskellen, viihteellisesti. Mä kirjoitan suuresta osasta asioita siten, osittain koska olen nainen ja naisten kuuluu vähätellä sanomisiaan, osittain koska mulla on sellanen tyyli. Aloitin tän merkinnän päri kertaa eri tavoin asiaa kierrellen. Mutta tää ei ole mikään olankohautusjuttu.

Arvaa mitä mies? Kun mä näen sut kadulla, mä joko tiedostaen (jos on esim. pimeää) tai tiedostamatta ollessani yksin pohdin, että olenko mä vaarassa. Että käytkö sä päälle ja teet mulle asioita, joita mä en halua sun tekevän. Varmaan olet tosi mukava etkä koskaan tekis mitään pahaa kellekkään, mutta mulla ei ole varaa ajatella sitä puolta. Mä varmistan, että mulla on tarpeeksi välimatkaa suhun, että pääsen tarvittaessa karkuun.

Ehdotan, että otat tän asian vakavasti ja aktiivisesti vähennät raiskauksen mahdollisuutta, sen glorifoimista kulttuurissa ja uhrin syyttelyä.

Mä en tykkää elää siinä pelossa, että joku voi halutessaan käyttää mun ruumista ilman mun lupaa.