IRC-Galleria

Vanhat sanonnat, kulttuuriperintö niissä. Kaikki sellaset "paras tyytyä omaan osaasi, rikkaat on tehneet nöitä oman onnensa eteen, sä nyt vaan olet tollanen luuseri, lopeta valittaminen, oot kiittämätön". Ne on muodostettu kaaaauan aikaa sitten. Silloin sananvapaus ei suinkaan ollut muodissa, ja mietitäänpä, mitä on tapahtunut.

Sä olet sikarikas, ja haluat asian pysyvän sellaisena, korkeintaan haluat parantaa asemaasi eli ruveta villisikarikkaaksi. Köyhät kyykkyyn. Sulla on kirjapaino, sä päätät, mitä tekstejä julkaistaan ja missä mittakaavassa.
Kumman julkaiset:
Kirjan, joka käsittelee sitä, miten tasa-arvo olis jees, rikkaiden rahat pitäisi jakaa kaikille ja kaikilla pitäis olla ihmisarvoinen elämä.
Kirjan, joka muistuttaa, missä on köyhän paikka, että rankalla työllä voi kuka tahansa saavuttaa rikkauksia ja että paras tyytyä siihen vähään, mitä on, ettei sitäkin oteta pois.
Tältä pohjalta siis vanhat sanonnat, ajatusmallit ja laajalle levinneet oikeuskäsitykset ovat siis meille tulleet. Hmmm.

Musta on myös hassua, että homous oli tosi pitkään sairaus (no monessa paikkaa on yhä), mutta uskominen esim. persoonallisiin jumaliin on ihan tervettä yhä. Että mulla ei ole vapautta viillellä itteeni, vaan pakkohoitoon vaan (ok, oikeasti mulla on, ja pakkohoitoon on aika hankala ketään laittaa), koska joku päättää, ettei "terve" (määrittelykysymys todellakin) niin tee, mutta kuvitteellisille hahmoille saa kyllä jutella sydämensä kyllyydestä, kunhan joku muu on ne keksinyt. (Uskovaisille: sun jumalas voikin olla olemassa, mutta koska on uskoja, jotka kieltää muiden uskontojen mahdollisen oikeassaolemisen, niin joku nyt vaan takuulla uskoo huuhaahan).