IRC-Galleria

Olen menossa Lontooseen (jihuu) ensi kuun alussa :))))) Hoidin tänään liput, asia on ahdistanut minua pari viikkoa. Mutta nyt se on klaara. Ja minulla on megaryder-lippu tälle päivälle, eli illalla menen Isoon ostoskeskukseen tramilla. Ja se on kiva. Ja olen löytänyt melkein kaikille keille tahdon sen mitä tahdon / etsin. Ja saanut tekstitkin siihen aikaan. Ja se on kivaa.

Mutta sitten, mieluiten jumiutuisin kotiin peiton alle elämään kuvittelemassani maailmassa, täällä on kivaa. Maailma toimii, kyllä, mutta silloin on minunkin toimittava, ja tehtävä jotain.

Ok, minä osaan ja teen ja hoidan, ja se on ihan ok. Mutta välillä hirvittää tämä pärjäämiseni, kun selviän kaikesta, yksin. Joskus olisi kiva jos joku muu hoitaisi, vannoisi että kaikki käy hyvin. Pitäisi huolta.

Sanotaan vaikka kahtenä päivänä kuukaudessa, minä hoidan sitten ne kaikki muut päivät.

Yääh, kohta teillä kaikilla alkaa kesäloma, ja mulla se on vielä parin kuukauden päässä. Yhyy ja jee. Kesät tuntuu kummilta, kun ei ole kouluvuotta takana ja ja ja.... Nyyh. Keksikää sit mulle lohdutukseksi kaikkee kivaa loppukesälle, jooko?

Kävin kävelyllä. Tiputtamassa pari postikorttia. Kotimatkalla laveasanaisesti selitin jotain mielikuvitusystävälleni, ja hatausmaata ohittaessani, "olen aina halunnut harrastaa seksiä hautausmaalla", päätin poiketa.

Pienenä olin hyvin ahdistunut hautausmaan nähdessänikin. Hautojen päällä kävely, vihoviimeistä. Nyt yhtäkkiä askelsin siellä iloisena, rauhallisena ja uteliaana. Suu kävi koko ajan - ehkä mielikuvitusystävistä on hyötyä myös aaveidenkarkotuksessa.

Paikka on kaunis. Fulwoodin kirkko on pose, ja sen hautausmaa täynnä rikkaita. Isoja kiviä, merkityksellisiä patsaita. Se on tosin tupaten täynnä, ja ihan vino.

Viihdyin, viisi tähteä, suosittelen.

Voi sinua, rakkaani. Miksemme säily aina sellaisina kuin synnyimme? Miks käy niin, että villi maailma kiskoo meidän pyörteisiinsä, ja luulemme sen kumpuavan itsestämme?

En ole koskaan ymmärtänyt omilla huonoilla puolilla brassailua. Minulla on erimerkiksi ystävä, joka suu leveässä virneessä, ylemmyyttä äänessä ilmoittaa olevansa "itsekeskeinen paskiainen". Huonot puolet lienevät subjektiivisesti määriteltyjä, mutta jos Olen sitä tätä on loivennettava Enkä hapeä sitä yhtään -lauselmalla, eikö silloin olla vähän vinossa... kuin minä tämän tekstin kanssa. Tupakan poltto. Mitä coolia siinä on, mitä coolia on siinä että se on olevinaan coolia.

Juokse villi lapsi. Mutta älä itsestäsi pois.

Ilman sukkia.

Ha ha ha.

Kattelen DVD:ltä Siskoni On Noitaa. Ja kyseinen ohjelma pelottaa mua edelleen :P Yhäkin kaipaan jotakuta kattomaan sitä mun kanssa. Jep, se on yhä suosikkiohjelmiani, mutta samalla, keskipäivän auringossakin, se aiheuttaa pelonväristyksiä.

Semmoinen se mieli.

...ja nyt toinen jakso.

Ärsyttää. Mulla on afta kitalaessa, tuolla kaukana syvällä, en saa sitä rikki, ja koko ajan tuntuu kuin todella olisi pala kurkussa. Se varmaan kasvaa kerrostalon kokoiseksi, ja tukehdun.

Skorpuruz

Tiiän et oot laiska lukemaan, nuuddisein, mutta propagandoidu tästä.

Ja vastine, koska olen huolissani mielipiteistäsi.

Ztane

Kun olin pieni, pelkäsin usein iltaisin (pimeää pelkäsin, eli tuntematonta, salee siellä vaani lauma kirvesmurhaajia ja muita mönkijöitä) ja uskottelin itselleni (samoin kuin uskottelin ne öttiäiset sinne) että peittoni läpi ei mikään pääse, ei terä eikä hampaat. Vielä nykyäänkin sama toimii, joskus kun mielikuvitukseni pääsee hulluttelemaan. "Jos et voi voittaa niitä, liity leikkiin."