IRC-Galleria

"Perintöveron raja on nykyään 20 000 euroa. "
Toisin sanoen perintöveroa en taida elämässäni maksella. Vai kuka luulee että minun vanhemmilta jää perintöä yli 100 000 rahayksikköä? Ja siihen vielä sitten on liikkumavaraa 160 000 killinkiin asti, toistaisella sijaissisarusten lukumäärällä (jotka voi siis täysi-ikäisinä adoptoida, mitä en tosin tahdo).

Varsinkaan, kun vanhempani käyttävät, kuten mielestäni kuuluukin, rahat kyllä ihan eläessään ihan itseensä (ja toki myös läheisiinsä sun muuhun). Kuulema sieltä on villasukat tulossa, siis meille kaikille viidelle yhteiseksi, eli pari raitaa / lärvi.

Mä en edes tajua tota perintöjuttua. Sen saa sitten kun on jo niin vanha että on talous vakaalla pohjalla (no minusta ainakin pitäisi olla). Enemmän mä rahaa kaipaan nyt, kun olen aloittamassa omaa elämää ja taloutta; ja sitä saankin, ainakin semmoista on lupailtu.

Jää niiltä kyllä varmaan jos jonkinlaista rojua. Vaikka uskon että kyllä ne niitäkin kiertoon laittaa meille lapsille ja lapsenlapsilleen. Suksia ja nappeja ja lautasia ja sänkyjä ja...

Kumma juttu tuo tavara, kertyy vaikkei olisi rahaa.

Ala-asteella kuljin kyläkoulumatkani tilataksilla. Sattumalta viimeksi muutimme entisen vakikuskin naapuriin. Erään kerran hän harmitteli miten nykyään taksissaan ei enää jutella, sosialisoida, toista se oli esimerkiksi niihin aikoihin kun minä sillä kuljin. Nykyään vaan kaikki istuu siellä napit korvilla, kuuntelee omaa musiikkiaan. Muista miten aikoinaan innolla ekoina taksissa olijoina ojentelimme Jukka-kuskille Tiktakin kasettia, ja koulumme pojat olivat (olevinaan?) tuskissaan... Muutenkin muistan miten koulumatkoilla oli aina hyvin mukavaa, yhdessäoloa. Surettavat siksi nuo kannettavat musiikkilaitteet.

Enoni minulle sellaisen hankki, kun sanoin etten missään tapauksessa halua. Täällä englannissa se on ollut mukava, suomimusiikin lähde. Kuuntelen sitä yksin ollessani, bussimatkalla kaupunkiin ja näin. Matkallakin sen yleensä suljen jos on muitakin bussin kakkoskerroksessa, koska silloin sitten kuuntelen sitä ihastuttavaa aksenttia. Nam.

Kaupungilla kuuntelen maailmaa (no toki metsässäkin, metsässä varsinkin). Kauppojen valitsemat raidat, katusoittajat (joista tosin en liiemmälti pidä), kaupungin äänet. En tahdo sulkeutua omaan kahden napin väliseen maailmaan. Tykkään radiosta, koska siitä ei lopu puoli kesken; kuuntelen muun maailman valitsemaa musiikkia mielelläni. Laajentuupa kokemuspiiri.

Minua harmittaa se, että nykyään monet tahtovat itse olla kaiken aikaa päättämässä millaista musiikkia kuulevat, ja pitävät kentän vielä niin kapea-alaisena. Sulkeutuvat itse luotuun laatikkoon.

Minä haluan kuulla kaikkea sitä mitä maailma minulle haluaa sanoa.

"Jos olet nainen, unohda nykyajan ihmeellinen ja käsittämätön buumi, että naisen pitäisi lisäillä kaikenlaisia vieraita ulokkeita itseensä, kuten rakennekynsiä, silikoneja ja hiuspidenteitä...Aivokapasiteetin lisääminen tulee paljon halvemmaksi, aloita vaikkapa kirjastosta. Älyllinen keskustelu voi myös hurmata miehen. Olen kuullut, että jossakin on joku päässyt jopa naimisiin ilman näitä lisäkkeitä. Älä ole ufo, ole luomunainen. Halvalla."

Tottakai muuten, kannattaa maalata talo mustaksi (ulkopuoleleta) koska se imee sit lämpöä ja taas säästyy lämmityskuluja.

Olenkin aina halunnut mustan talon, ja nyt mulla on siihen jopa ihan selkeä syy.

Enimmäkseen Harmitonta pyyhepäivää kaikille!

Ja mikä se pyyhejuttu olikaan (kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille):

"Kirja kuvaa pyyhettä näin: Pyyhe, kirjassa sanotaan, on ehkä kaikkein käyttökelpoisin esine peukalokyytiläisen tavaroista. Ensinnäkin sillä on käytännöllistä arvoa: Siihen voi kääriytyä matkatessaan Jaglan Betan kylmien kuiden pinnalla. Sen päällä voi maata Santraginus V:n hohtavilla marmorihiekkarannoilla ja hengittää merien juovuttavia tuoksuja. Sen alle voi nukahtaa Kakrafoonin erämaassa punaisten aurinkojen lempeässä loisteessa. Sitä voi käyttää purjeena pikku lautassaan purjehtiessaan myötävirtaan pitkin Mothin raskasvetisiä jokia.

Tärkeintä pyyhkeessä ovat kuitenkin sen edustamat henkiset arvot. Jos kulkuri (= ei-peukalokyytiläinen) huomaa että peukalokyytiläisellä on pyyhe tallella, hän olettaa jostain tuntemattomasta syystä automaattisesti että tällä on mukanaan myös hammasharja, pesurätti, saippua, peltirasiallinen keksejä, juomaleili, kompassi, kartta, narukerä, hyttyssuihke, sadeasu, avaruuspuku ja muuta pientä. Kaiken lisäksi kulkuri lainaa mielellään pyyhkeen omistajalle minkä tahansa edellä mainituista esineistä tai jotain muuta minkä peukalokyytiläinen voi väittää vahingossa "kadottaneensa". Kulkurit ovat sitä mieltä, että kuka tahansa, joka pystyy liftaamaan Linnunrataa pitkin ja poikin, ottamaan sitä niskasta ja ravistelemaan sitä, pysyttelemään hengissä epämääräisissä paikoissa, taistelemaan läpi ylivoimaisten esteiden ja olemaan koko ajan selvillä siitä missä hänen pyyhkeensä on, on selvästikin mies jota ei parane jättää pois laskuista."

Etteipi unohu. Eikä niitä pyyhkeellisiä naisiakaan kannata jättää pois laskuista, sano.

Suosikkejani on suomenkielisen kuunnelman kohta, jossa tyypille sanotaan moi, ja sen pyyhkeelle kohteliaasti "Päivää, Pyyhe".

http://www.towel-day.com/fi/

Ps: Pakkoko taas on tehdä samalle asialle, eli Pyyhepäivälle, kolme (ainakin) erilaista erillistä yhteisöä. Miksei kaikki voi änkee itteensä samaan paikkaan?

http://www.hm.com/fi/__workingfindyourjob2.nhtml?jobcategoryid=116

Hyi.

"Mikäli pidät asiakaspalvelusta ja myymisestä ja keksit tapoja kasvattaa myyntiä, ota ehdottomasti meihin yhteys."

Jessus. Miten myyvyys voi olla valtti elämässä? Miten voi olla, että tavaran tuputtaminen ihmisille, tarvitsivatpa he sitä tai eivät, voi olla prioriteetti?

"Koulutat, motivoit ja valmennat muita työntekijöitä ajattelemaan kaupallisesti kaikissa tilanteissa. "

Jep. No, eipä ole minusta tuohon hommaan; vaikka kykenen ajattelemaan kaupallisesti jne. niin en todella rupea ketään siihen motivoimaan. Tahdon muutenkin kitkeä kaupallisen ajattelun maailmasta. Tai siis, tahdon ettei sitä tarvita, että sillä ei ole väliä, että muut asiat ratkaisevat.

[Hei pliis, älä mee tonne töihin tän merkinnän inspaamana... H & M käyttää sitä lapsityövoimaakin, muistaks...?]

Liekö ollut Tuhkimo-tarinan kehittelijällä jalkafetissi...

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.

----

Joidenkin kanssa puhutaan viikkoja syvällisiä.
Tehdään treffejä.
Ja sängyssä tajuaa, erehdyin.
Sitä tahtoo olla korrekti ja
tehdä hyvän aamupalan, vaikka
tietää, ikinä ei enää.
Hän tuli ja hylkäsi heti
entisen elämänsä.
Vaikka varoitin, sanoin, älä luota, usko.

----

Rakkaudella ei ole mitään tekemistä mielipiteiden,
ulkonäön, saavutusten kanssa.
Sinusta tahdotaan sitä mitä on niiden alla.
Selkäydin, ydinmehu, iho, tuoksu.
Riisu siis kerros kerrokselta koko sielu.

----

Itke
jos voit.
Itke,
mutta älä valita.
Tie valitsi sinut
ja sinun osasi on kiittää.

----

Totta kai vaikeudet kypsyttävät
mutta kuka on sanonut, että minä haluan kypsyä.

----

Käsi yllättää ihon arvaamatta,
sormet pois tai vaatteet.

----

Me puhkeamme kukkaan
sellaisen ihmisen lähellä,
joka näkee meissä olevan hyvän ja
osaa houkutella esiin parhaan meistä.

Otan apua mielelläni vastaan. Yritin löytää (ja etsin vielä) ekologista (aiheeltaan tjsp) runoa. Kun ei tunnu löytyvän, niin kohta koitan kirjoittaa itse. En tiedä mistä alkaisin.. mutta siis, jos sinä tiedät jokin ekoilevan runontyngän, tai jos osaisit jopa kirjoittaa / heittää pätkää, vinkkiä, jotain, olisin

hirmu kiitollinen.