IRC-Galleria

Tuli yhtäkkiseltään sellainen "mitähän huominen tuo tullessaan"-ajatus päähän. Kummastuttaa, ei ole niitä jokapäiväisiä ajatuksia. Mutta reilusti, ihan kivalta tuo ajatus tuntuu.

"Seether - Love Her


I met a girl who hated the world, she used her body to sell her soul
Everytime they'd break her and pay, tear out her heart and leave her in pain
I never found out how she survived all of the sadness she kept inside
I never found out how she could lie with a smile on her face
and the scratches she'd hide

Chorus:
You could love her if you paid, you could have her everyday
You could love her if you prayed, you could have her every way

Down on her knees she bled on the floor, this hopeless life she wanted no more
Dead in her mind and cold to the bone, she opened her eyes and saw she was alone
She never found out how much I tried, all of the sadness she kept made me blind
She never found out how much I cried, the rope so tight on the night that she died

Chorus:
You could love her if you paid, you could have her everyday
You could love her if you prayed, you could have her every way

I never found out how she survived, a life lived in lies is a life of denial
I never found out how she could lie, with a smile on her face and the darkness inside

Chorus(2x):
You could love her if you paid, you could have her everyday
You could love her if you prayed, you could have her every way"

*samaistuminen*

Miksi ihminen joskus tuntee niin syvää surua että sen alle saattaisi musertua? Miten sellaisesta voi selvitä?

Hei miettikää, jos maailma toimis? Silleen et kaikilla olis kaikki hyvin. Oisko vähän hienoa?

Ole hyvä ja kuuntele Juicea.

Ps. Jos saisin toivoa jotain, niin ottaisin maailmaan rauhan.

Banaanilaatikoita kirjahyllyksi. Mun elämää.

http://www.youtube.com/watch?v=qEl_AG16IrI&NR=1

Kesäkesäkesäkesäkesä. Vielä kun saisi rock-festari -kasetin takaisin kuunteluun.

"Muista tehdä paljon kaikkea mikä on kivaa ja olla kiltti itsellesi."

http://www.youtube.com/watch?v=4upn3M4jtQY&NR=1

Vaan siellä ne mun perhekerholaiset matkalla tänne on. Olen odottava. Olen onnellinen.

"I worry about my child and the Internet all the time, even though she's too young to have logged on yet. Here's what I worry about. I worry that 10 or 15 years from now, she will come to me and say "Daddy, where were you when they took freedom of the press away from the Internet?""

Siinä se.

Lueskelin huvikseni kirjeenvaihtoilmoituksia (en juuri nyt etsi ketään).
Vastaani tuli ilmoitus jossa 17-vuotias lopetti sanoihin "Sinkkuna elelen :D". Saattaa olla että itse silloin ajattelin ja koin samoin, mutta mielestäni 17-vuotiaan sinkkuudella tai seurustelulla ei ole juuri väliä - loppuelämän kumppania tuskin on kuitenkaan löytynyt. Ja miksi 17-vuotias kokee tarvetta mainita tuosta kirjeenvaihtoilmoituksessa? Ja miksi siinä on naurava hymiö?

Kävelet kadulla, tuijottelet tiukasti maahan. Et kohtaa kenenkään katsetta.
Joskus kävelet katsellen ihmisiä silmiin. Tai joskus vaan näät niin. Istut katukahvilassa, ohikävälevä katsoo sinua. Istut bussissa, tuijotat ulos, pysäkillä siesovat katsovat sinua. Katsot jotakuta silmiin.
Joskus seisoskelette pitempään samoissa kohdin, ja vuorotelleen vilkaisette josko toinen katsookin vielä. Mittailette toisianne, mietitte miksi toinen katsoo - ja katsotte itse aina vaan uudestaan saadaksenne selville.

Miksi silmien kohtaaminen aiheuttaa sellaiset sävärit. Miksi katseen kääntäminen on niin heti pois pakollista. Koska muuten toinen voisi luulla jotakin? Mitä saisi luulla, mitä pitäisi luulla? Miksei voi mennä ja sanoa mikä katseen sai toiseen kääntymään. Koska se olisi vähän väkinäistä, syy kun ei välttämättä ole ihmeellinen? Tai koska sitä toista kiinnosta minun pienet katseeni?

Sama on täällä galleriassa. Käyt läpi ihmisiä, klikkailet esiin oletuskuvia. Miksei ole yleinen käytäntö kertoa miksi kävi vierailulla. Minulla käy viikossa 400 kävijää - saan kommentteja ehkä kymmeneltä eri ihmiseltä, noin kolme niistä randomeja. (Jos neljästäsadasta jokainen jättäisi kommentin, en ehtisi vastata, saati solmia jännittäviä tuttavuuksia.) Mutta kuka heittäisi ensimmäisen kiven - en minäkään kommentoi kaikille [juuri kellekkään] joiden sivuilla käyn. Pelottaa, mutta ehkä silti alan tehdä niin.