IRC-Galleria

Vähänkö olen paras.

...oikeastaan ihan hauskaa; musta ei varmaan elämäni aikana ole juurikaan liikkunut perättömiä juoruja. Lähes kaikki mitä mun on väitetty tehneen - mä olen tehnyt sen. Nonoo, niitä on ilmeisesti sit liikkunutkin oikeen urakalla. --teet musta kuuluisan. Pus.

"vastaa tähän "haluan", jos haluat viettää kanssani edes hetken tänä kesänä"

Opin käyttämään tän talon telkkaria! "Jee." Löysin semmosen kanavan kuin movies4men. Ööno. Sit sieltä tuli ekana elokuva Two nights with Kleopatra. Öhöm. Oli muuten hyvä leffa. Tosin niin vanha, että järjettömän sovinistimen. Ei ne vielä sillon tieneet, että naisetkin osaa ajatella. No, väliäkö hälläkään. Mutta joo, miehinen se leffa oli. Sellaista idiotismia täynnä että... no ei, tarkoitan sitä että minusta maailma vaikuttaa paremmalta jos molempien sukupuolten taidot, johtuivatpa ne geeneistä tai kasvatuksesta (mitä epäilen suuremmaksi syyksi lähes kaikessa), otetaan käyttöön. Siis, ne taidot jotka yhdistämme tiettyyn sukupuoleen, ehkä, luultavasti, ilman kunnon näyttöä.

Mau.

Äitini on aina tehnyt sanoin selväksi meille lapsilleen, ettei maailmassa ole summaa jolla meidät voisi myydä/ostaa, ettei meidän arvoa voi rahassa mitata, että olemme korvaamattomia.

Vuodesta toiseen lapsina me kehittelimme mitä suurempia summia ja rikkauksia, mutta äiti sanoi aina ei.

Mikä on ihmiselämän hinta?

Sille ei ole määritelty, joten se on ilmainen? Kun sillä ei ole hintalappua, sitä ainakin pidetään hinnattomana, eikä siitä makseta mitään. Korvaamatonta, miksi sitä edes yrittää korvata.

Vai?

Kasasimme jättitrampan tonne takapihalle. Siis minä kasasin, ja nuo muut autoivat. Sen vähän mitä saattoivat. *uhoaa*. Jousien venyttely paikalleen oli kivaa; käsilihastreeni jonka soisi kokevansa useamminkin (näille käsivarsiksi kutsutuille naruille, Juden sanoin "mä en noilla siimoilla tekis muuta kuin kalastaisin", voisi olla hyväksi). Sujui koko (kokon?) kokoaminen kovin helposti lopulta, oli siinä vähän säätämistä mutta nyt se on kuitenkin kasassa. Kädet tuoksuu (kone?)öljyltä. Ja on vielä paikoitellen vähän siitä mustana.

Päästiin hyppimäänkin. Ja nyt vihdoin todella pikkuisen kaduttaa etten tuonut yksiäkään rintaliivejä mukaani tänne. Istun trampoliinin laidalla, muuten paikallani, lapset pomppii, mutta daisareilla on jotkin omat bileet paitani sisällä. Puhumattakaan siitä kun itse hypin. Aikamoista kimpolua. Onneksi ei sentään toistaiseksi kivuliasta. Korsetissa siis hyppimään, viuh vain. Hiukset ovat kasvaneet viime kesästä taas, joten kunhan aurinkokelissä menen tuonne vähäpukeisena, sivaltelevat ne luultavasti mukavasti (aka ikävästi) ihoa. Saa nähdä.

Mutta yksi ei muutu. Kellohelmassa pomppimassa, se olen minä. Nyt on tuommoinen mahtava keveä perhosminihame, testaan heti huomenna (ellei sada, jolloin sinne mennään tietty uimapuvussa).

Jättitrampoliini, parasta mitä olen vähään aikaan (n. 19 vuotta?) kokeillut.

Toisaalta mä kyllä ihailen kansan tyhmyyttä ja päättäjien kieroa neroutta. Noin mäkin tekisin samoissa oloissa. Kansa kyykkyyn, mulle shamppanjakylpyjä.

http://video.google.com/videoplay?docid=-7810993921354002750

(Just ehin miettiä, että enpä ole maininnun Z:taa (www.z-liike.fi) vähään aikaan, ja toisaalta on ollut hieman "ei voi olla niin että tollanen on totta" -fiiliksiä. No, se on. [En, en takaa että kaikki dokkarissa esitetty on taatusti totta. Mikä on taatusti totta? Sen selviäminen kestänee vielä jonkin aikaa.])

Miettikää miten pitkälle ihmiskunta olisi jo päässyt, jos kaikki sen potenttiaali käytettäisiin yhteiseksi hyväksi. Tai edes hyväksi. Sen sijaan että istumme olohuoneissamme hiljaa tuijottamassa muovilaatikkoa (also known as TV). Jos tekisimme kaikki huimasti töitä saadaksemme aikaan mahtavan paikan - miettikää millainen maailma voisi olla. Sen sijaan että kyräilemme ja käytämme elämämme hyppien jäälautalta toiselle, työntäen muita laidan yli "koska ei täällä ole kaikille tilaa", pelkäämme itse luisuvamme yli laidan, ja siksi rakennamme ympärillemme hullun lailla suojaa. Koska?

Eli, sen sijaan että häröilemme kuluttajina, jos käyttäisimme sen valinnanvapauden mikä meillä on, rakentaaksemme.. huh. Mieletöntä.

Tosi monet kiroaa sitä miten on joskus kuoltava.

Ja sitten ne kuitenkin kaiket päivät vatvoo sitä miten elämä on kurjaa.

Mistä nää kaikki tulee?

Ps. Eikö kristityt oo vähän itsekkäitä? Koko uskon perimmäinen tarkoitus on hoitaa itsensä laveammille maille, taivaaseen. Huh. (Tajusin; aikamoinen yleistys. Pahoittelut siitä, lisää mielessäni "aika monet" kohdan ensimmäisen sanan jälkeen. Ja niin, aika itsekkäitä on myös monet ei-kristity, lähinnä yritän tuoda esiin sitä että uskonto on olevinaan pyhä, hyvä ja hieno. Mutta onko?)