IRC-Galleria

"Varoitus: Aion seuraavien lauseiden aikana lietsoa siekailematonta kapinahenkeä, palvella vääriä jumalia ja turmella lukijan. Aloitan lyhyellä tilannekatsauksella. Kaikki on siis suvaitsevaisuuden nimissä vihdoinkin sallittua paitsi tupakointi määrätyissä paikoissa ja alkoholin muyynti kello 21-09. Mikään ei ole pyhää, kukaan ei tule sanomaan: "tuo on sopimatonta". Meitä ei voi hätkähdyttää enää mikään, kun televisiossa on jo näytetty, kuinka ihminen syö torakoita, kuinka ihminen pettää rakastettuaan viettelysten saarella, kuinka ihminen nolataan julkisesti yksinlauluraadin edessa ja kuinka ihminen nostetaan epäjumalaksi, imetään kuiviin ja lopulta unohdetaan. Kohta saamme nähdä koko elämyksellisyyteen ja tunnehuippujen tavoitteluun perustuvan elämänmuotomme lakipisteen: meille näytetään televisiossa kuoleva ihminen.
Mikä siis voisi olla radikaalia tässä ajassa? Ahmimiseen perustuvassa kulttuurissa melkoisen radikaalia saattaisi olla nautinnoista kieltäytyminen. Tein hiljattain ihmiskokeen itselläni: kieltäytyin ennalta määrätyksi ajaksi erilaisista nautinnoista. Pannaan menivät makeiset, akoholi, kirjoilu, television katselu, tanssiminen ja rytmimusiikin kuuntelu. Tulokset olivat hirvittäviä - tuntui kuin elämältäni olisi mennyt pohja! Riippumattomuus on ollut pyhä mantrani siitä lähtien, kun lopetin tupakanpolton yhdeksännen luokan talvella. Nyt sain huomata ripiustautuneeni vuosien saatossa yhä tiukemmin edellä mainittuihin "huumeisiin" puhumattakaan "ihmsitä joita ilman en voisi elää."
Alkujärkytyksen jälkeen sekavien tunteiden seasta alkoi paljastua vapauttava totuus: minä en tarvitse näitä huumeita. Minä en tarvitse edes sinua. Turha loukkaantua, näin toivon sinunkin sanovan minusta. Tätä tarkoitetaan sanonnalla "saat sen mistä luovut". Tätä on rakkaus, tätä on vapaus, tätä on itsenäisyys. Oma ääni pääsee kuuluviin vasta kun televisio ja radio suljetaan - yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa.
Minä sanon teille: Vapautukaa! Unohtakaa auktoriteetit! Päästäkää irti! Jos haluatte olla radikaaleja, ryhtykää lestadiolaisiksi! Heittäkää televisiot järveen! Tehkää omat televisionne! Tytöt, älkää meikatko poikia varten! Pojat, älkää menko armeijaan vain siksi, että kaikki koulukaverinnekin menevät! Lukekaa Seitsemän veljestä, älkääkä vain takakansitekstiä niin kuin minä aikoinaan! Vaatikaa parempaa musiikkia! Vaatikaa parempaa kouluruokaa! Juoskaa päämäärättömästi! Lopettakaa kiroileminen! Tai kieroilkaa, mutta tehkää se sydämestänne! Alkää jossitelko! Lopettakaa odottaminen! Keskittykää hengitykseen ja meditointiin! Unohtakaa itsenne! Keskittykää toiseen ihmiseen! Alkääkä uskoko mitään, mitä minä sanon."

Taas, jos joku sattuu tietämään, niin allamainittujen kaltaisia keskusteluleffoja, jotka on tupaten täyttä ajatuksia ja ideoita joita voi ryöstää maailmalle kerrottavaksi.

Rakastan elokuvia Rakkautta ennen auringonlaskua ja Rakkautta ennen aamua niin paljon, että pelkkä oivallus siitä että saisin katsoa kyseiset rainat uudestaan (löytyy youtubesta, yeee) saa minut kyynelehtimään.

Ja olen käsittämättömän kateellinen kaikesta mitä kyseiset elokuvat viestittävät tai symboliseeraavat tai mitä niissä nyt ylipäätään tapahtuu.

Ja tämä elokuva, elokuvan Kun Harry tapasi Sallyn tavoin, on opettanut minulle niiiin paljon.

Esimerkiksi. Tiedättekö sen jutun uudestisyntymisestä. Että jos on niin, että sielu on pallukka, joka siirtyy aina kehosta kehoon, ja sinun sisälläsi oleva sielu on asustellut jokussa toisessa aiemmin? No, ihmispopulaatio on lisääntynyt räjähdysmäisesti vaikkapa viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana. Eli, mistä riittää sieluja? Jos riittääkin, meissä oleva sielunmurunen on huimasti piemenpi kuin alkuihmisissä oleva. I luv that theroty.

"Voinko kertoa sinulle salaisuuden. Tule vähän lähemmäs. Juu, tule vaan." Ja sit se pussaa. Oih.

*Uppoaa suohon.*

"Että jos tässä maailmassa on mitään taikuutta, se on se kuinka me voimme jakaa asioita, kuinka voimme ymmärtää toisiamme, kuinka ymmärrämme toisiamme."

Tän mä tiesin jo ennen näitä leffoja: "Luin tutkimuksen että lottovoittokaan ei muuta ihmistä. Että noin kuuden kuukauden kuluttua ihminen palaa samaan onnellisuuden tilaan kuin ennen lotovoittoa."

Kylläpä tuntuu tämä Sofi Oksasen Puhdistus -kirja hyvin ahdistavat. Minä kyllä tykkään tästä, tykkään sanoista, tykkään kertomuksesta. Mutta änkee ihon alle. Ja kuulema käy vielä pahemmaksi, raskaammaksi.

Olen syvästi ahdistunut.

Nyt joku kertoo mulle heti, että kaikki järjestyy.

Että mä saan noi tavarat ojennukseen ja jotenkin roudattua suomeen ne mitä haluan.
Että keksin miten tulen täältä pois. Tyhmä maa kun ei voi vaan kävellä ulos, kuten tapaan sanoa, niin on niin monia tapoja hoitaa itsensä suomeen.
Että suomessa voin rauhassa istuskella hyvässä seurassa, panikoimatta (salaa?) koko ajan tulevaisuudestani.
Että mä keksin mihin tahdon elämäni käyttää (tällä ei ole kiirettä, ja viisivuotissuunnitelma on varsin tarpeeksi).
Että mä saan ABCltä vähintää työtodistuksen (lain mukaan joo, joten tätä en panikoi) ja mielellään vaikka vähän keikkaa, että saan varallisuuden ojennukseen.
Että löydän sitä tekemistä, eli töitä tai koulua tai.. edes joksinkin aikaa.
Että keksin sopivan asumismuodon itselleni, ja pystyn sitä toteuttamaan, ja vielä löydän paikan missä toteuttaa.

Tommoset näin aluksi. Kohta kohdalta, nyt panikoin lähinnä kahta ekaa, ehkä vähän kolmatta.

Kaikki järjestyy.

Tarvitsen mustat, yksinkertaiset, koristeettomat, nauhalliset, korolliset (n. 4cm ja kohtuu leveät), aikuismaiset, naiselliset, mukavat, tyylikkäät, kunnolliset kävelykengät. Noin kokoa 5 / 38.

Jos olet etsimäni pari, ilmoittaudu alle.

Eroja suomijussiin ja tähän: suomessä yökävelylle tarvitsi ottaa mukaan.. no itseasiassa ei mitään, koska uinnille mentiin pyörällä, tarakalla kamat, ja ne jäi sitten kotiin kun pyyhkäistiin ohi siitä.

Nyt mun on varmaan pakko ottaa jotkut viikon retkeilyvarusteet mukaan. Miten helppoa olisi ilman kännykkää, avaimia, lompakkoa, alkuillan vähäpukeisuutta mutta loppuyön lämpökerrastoa, mp3sta, naamavärejä ja-mitähän-muuta.

Jep. Oma on ongelmani, eikä oo pakko, eikä tartteis valittaa. Mut huvikseni, lämpimikseni.

Olenko about twenty two iältäni?

Ikuisuuskysymys: mitä pistän päälle illalla?

"Juhannus on meillä herttainen, kirkas taivas on sininen, pirtti on jo pesty puhtoinen, pihamaakin laastu on..."
Laulaa Noita Nokinenän kaunoinen ääni päässäni. Juhannustarina on jäänyt suomeen, mutta voinpa tunnelmoida.

Ulkona paistaa aurinko. Myös tulee, muttei liian kovasti. Välillä aurinko menee pilveen; päivästä ei osaa siis vannoa mitään. Viime yönä satoi, saas nähdä. Toivottavasti suomeen sattuu hyvä ilma, vaikka huono ilma vähentäisi kyllä tapaturmia.

Kuten koko kesän, olemme suomessa Juhannuksena kesäasunnolla. Sen oven pieliin ilmestyy aina koivut, joiden välistä on ihana astella ulos. Jokaisella lapsella on oma puolen litran limupullo, jonka saa käyä hakemassa (usein ne on ängetty pakastimeen maksimaalisen nautinnon saamiseksi) saunasta tultuaan. Ja sitä sitten hitaasti nautiskellaan pitkin iltaa, riittää aamuun asti kuin oikein pinnistää. Alkoholia meillä ei juuri harrasteta; sen sijaan monesti meillä on kesälapsina hoidossa lapsia perheistä, joissa Juhannuksesta selviäminen olisi lapsen itsenäs vastuulla "kun aikuiset vähän juhlii". Saunonan jälkeen (ah saunaa siellä maaseudulla; saa pelätä että katto tippuu niskaan, mutta toisaalta kun raikkaana kävelee ulos kesäiltaan...) olemme "perinteisesti jo monen vuonna" käyneet ensin kylänosan kokolla serkkujemme naapurissa, ja sieltä sitten meneet keskiyöuinnille (toistaiseksi uimavaatetettuina). Naapurin poika on liittynyt seuraamme silloin, serkut taas palanneet omaan kotiinsa. Kuivattelemme kotimatkan, ja kaikki joilla ei ole hinkua "silmiä lepuuttamaan" (eli kaksi sekuntia ja unessa), jatkavat kävellen Immilää ympäri. Juhannusyön saa valvoa, jos pystyy, kuten uutena vuotena - mutta hiljaa pitää olla, koska nukkujiakin on aina, vähintään vanhemmat. Tänä vuonna olisimme varmaan ottaneet keksimmäisetkin mukaan, toistaiseksi reissuun ovat lähteneet vain vanhimmat lapset. Tuo yökävely on eräs suosikkejani vuodessa. Rauhallista kävelyä kirkkaassa kesäyössä hyvässä seurassa. Sen puuttuminen tältä vuodelta harmittaa - luultavasti eivät mene suomessa keskenään, vaikka toivoisin. Retkeltä on aikan palattu aamuksi kotiin nukkumaan, kaikki aika väsyneinä (mutta niinä onnellisina), seitsemän kukan kanssa tietty. Kesäasunto olisi kyllä mahtava paikka muillekkin taioille, löytyy kaivoa ja saunan kattoa ja lähistöltä ruisymspeltoja.

Täällä ei juuri Juhannukselta tunnu. Kohtaan ihan toisenlaisen Juhannuksen; alkoholilla kyllästetyn kavereiden kanssa remuamisen. Ja tuo oli siis kuvaus hostien juhannuksesta, siitä mitä täällä katselen. Menossa mukana mm. alle vuoden ikäinen vauva! Joka sai ensimmäistä kertaa maistaa alkoholia syntymäänsä seuraavana päivänä, tutti kun kastettiin shamppanjalasiin! Jipii! (Lastensuojeluviranomaisten puhelinta, anyone? Ok, en puutu.)
Mystinen tekstiviestikumppanini taitaa vetää pidemmän korren, ja lähden luultavasti ulos. No, varmaan joka tapauksessa menen, hillun kaupungilla paikkojen kiinnimenoon ja sitten käveleksin ympäri Sheffieldiä aamuun. Jolloin palaan kotiin nukkumaan. Saattaa otta koville löytää seitsemän luonnonkukkaa, mutta yritetään. Miten erottaa luonnonkukan? Mikä ei oli luontoa? Uimaan täällä ei pääse, en ainakaan ole löytänyt paikkaa (murtautuakko uimahalliin?). Jollei tietty taivas aukea, ja vesi tule sieltä.

Sitten vähän juttua itse päivästä. Juhannus-sana tulee Johannes Kastajan vanhasta nimestä Juhannus. Kristillinen idea sekin - älkää kysykö mitä muuta se lafka on kääntänyt itselleen. Varastanut, jos minuta kysytään. Keskikesän juhlaa, jolloin aurinko on korkeimmilaan ja päivä pisimmillään, on vietetty luultavasti siitä lähtien kun ihminen on alkanut tarkkailla taivasta, ja huomannut tämän ilmiön. Suomessa oli semmoinen, kuin Ukko ylijumala, jonka kunniaksi juhlaa on vietetty. Esimerkiksi Wiccat viettävät samaa juhlaa, kesäpäivän seisausta, omalle jumalalleen.
Koska inhoan sitä miten kirkko pölli pakanajuhlat, mietippä; kumma juttu miten Joulu sattuu talvipäivänseisaukseen, ja Juhannus kesäpäivänseisaukseen. Hmm, hmm? Sattumaa, Jumalan neroutta vai kenties vanhojen uskontojen väkivaltaista systemaattista hävittämistä.

Joten Juhannus taikoen, pahaa karkoittamaan, ja hedelmällisyyttä lisäämään (en ole vielä varma riskaanko oman kohtuni), ja kaikin puolin pakanallisiin toimiin. Alkoholin nauttimisella on muuten katsottu olevan merkittävä osuus siinä pahan karkoittamisessa ja viljaonnen takaamisessa.

Sinä joka tämän luet, ole tarkkana; en tahdo lukea että olet kuollut Juhannuspippaloinnin takia.

Kuka haluaa näkyä unissani ensiyönä?