Olen syvästi ahdistunut.
Nyt joku kertoo mulle heti, että kaikki järjestyy.
Että mä saan noi tavarat ojennukseen ja jotenkin roudattua suomeen ne mitä haluan.
Että keksin miten tulen täältä pois. Tyhmä maa kun ei voi vaan kävellä ulos, kuten tapaan sanoa, niin on niin monia tapoja hoitaa itsensä suomeen.
Että suomessa voin rauhassa istuskella hyvässä seurassa, panikoimatta (salaa?) koko ajan tulevaisuudestani.
Että mä keksin mihin tahdon elämäni käyttää (tällä ei ole kiirettä, ja viisivuotissuunnitelma on varsin tarpeeksi).
Että mä saan ABCltä vähintää työtodistuksen (lain mukaan joo, joten tätä en panikoi) ja mielellään vaikka vähän keikkaa, että saan varallisuuden ojennukseen.
Että löydän sitä tekemistä, eli töitä tai koulua tai.. edes joksinkin aikaa.
Että keksin sopivan asumismuodon itselleni, ja pystyn sitä toteuttamaan, ja vielä löydän paikan missä toteuttaa.
Tommoset näin aluksi. Kohta kohdalta, nyt panikoin lähinnä kahta ekaa, ehkä vähän kolmatta.
Kaikki järjestyy.