IRC-Galleria

Koska ärsyttää kommenttitulva ja ilmeinen haluttomuus ymmärtää tossa raiskausmerkinnässä, ei muuta ku lisää lunta tupaan kirjoittamalla abortista.

On ihmisiä, jotka ei halua tehdä aborttia missään tapauksessa. Se on heille sallittua (vaikka minusta abortti pakolliseksi -yhteisöllä on pointtinsa).
On ihmisiä, joilla on joku syy tehdä abortti, ja he sen tekevät, raskain tai kevyin mielin.
Jos abortti olisi täysin laiton, kuten vaikka Pohjois-Dakotassa melkeimpä on (totally WTF?!), niin kuten tiedämme menneisyydestä, abortteja tehtäisiin silti eri syistä eri keinoin, joista toiset on vaarallisempia, toiset ei.

Jos kuitenkin, kuten monet ehdottavat, aborrtti olisi sallittu vain tapauksissa, jossa henkilö on raiskattu, millä todennettäisiin, kuka on raiskattu, kuka ei?

Itse voin tässä suoraan sanoa, että jos tulisin raskaaksi ja haluaisin abortin, jos sitä ei muuten irtoaisi niin kyllä kirkkain silmin väittäisin tulleeni raiskatuksi.

Tietysti mua ei oikeen kiinnostakkaan lain seuraaminen, vaan oman moraalin ja päättelykyvyn käyttö. Tutukittaessa selviää, että jos kulttuurin yms. vaikutukset otetaan pois, kaikki ihmiset ajattelee aikalailla samoin moraalikysymyksistä - vaikka lait vaihtelevat eri syistä paljonkin.

Mutta siis minä näen tossa vaarana sen, että joku saattaisi tulla tuomituksi raiskauksesta syyttömänä. Jos muuten olisin mies, niin menisin vankilaan jos se takaisi sen, että henkilö, joka haluaa abortin, sen saa.

Loppuun tämä yksi ihana laulu, jota voit soittaa täysillä naapurien iloksi: http://www.youtube.com/watch?v=mg_4O6XmKAQ
Pitäisköhän opetella soittamaan kitaraa.

Ai niin, mä voin kyllä yrittää selventää tätä, jos joku asia vaikuttaa ihan päättömältä, mutta en suostu käymään suurempaa keskustelua aiheesta. Kiitän kommenteista, mutta vääntöön en lähde. Sulla on oikeus mielipiteeseesi ja sen esittämiseen, mulla on oikeus olla välittämättä sen sisällöstä. Ja jos et edes ymmärrä, mitä mä selitän, niin älä nyt hyvänen aika heti ala väittää vastaan. Stalkkereilleni on varmaan selvää, etten puhu teistä, kaikki kommenttinne vaan valaisevat päivääni <3

Istun täällä valtavassa kasassa roskiskamaa.

Kymmenen peililaattaa.
Toimivat karttapallo (eli Venäjä löytyy, samoin valo)
Kasa lastentarha-tehtäväkirjoja, näin opit lukemaan jos olet pikkumuksu
Aurinkotuolien päällysiä, näistä teen lattiatyynyjä (mulla on visio. enkä suostu sen toteuttamiseksi ostamaan yhtään tyynyä. mutta näyttää siltä, että ei tartte, niin paljon erinomaisessa kunnossa olevia koriste-yms.tyynyjä löytyy)
Pari laukkua, jotain kenkiä, tätä peruskauraa (vaatevaihdon suhteen kävi hyvin, kaikki rumat verhot meni ja olin löytänyt just tarpeeksi kasseja, niin että kaikki vaatteet mahtu niihin - ja kassit siis jäi sinne)
FC München-fanikamaa ja samoin Saksa-. Ei kukaan haluaisi autonsa sivupeileihin sellaisia saksanlippusuojuksia? Löytyy myös Argentina-seinälippu
Litran purkillinen palloja. Pomppiksia, jongloorauspallot, marmorikuulia, kaikenlaista
Pehmoleluja, pikkuisia, ainakin viisi
Vanerilevyjä, otin kun koitetaan tehdä erinäisiä huonekaluja ite (tosi pieniä huonekaluja nyt aluksi, ei siis sänky minikoossa vaan pieni kirjahylly jne.)
Vesivärit. Melkein käyttämättömät. Hyvin laadukkaat. Sellaisessa rasiassa, että kun olet käyttänyt yhden värin loppuun, niin klik, värinappikotelo irti, ja klik, uusi tilalle. Oli myös kymmenisen sivellintä
Jalkapallokortteja ja -tarroja.
Pyssy
Kaikenlaista pikkusälää, pinnejä, nauloja, aarrearkku, erikoisia kiviä (joo, kaatopaikat ei täyty tarpeeksi nopeaan, heitetään pari kiveä sekaan) jne.
Sellainen verkkosysyteemi, joka laitetaan roikkumaan katosta, ja sitten siinä on sellaisia erillisiä kolojuttuja, joissa voi säilöä vaikka pehmoleluja. Näitä on löytynyt vasta kaksi - aion tehdä seinämän kun löydän kymmenennen.

No siinäpä olikin jo tarpeeksi. Ai löysin myös isoja putkilöjuttuja, joista askartelen aurinkovarjotelineen.

Vielä ilmainen vinkki. Kun sukkahousujen vyötärö alkaa olla hyvin venynyt, eikä ne meinaa pysyä päällä, voi ne saada taas sopivan tiukoiksi laittamalla verhonkannatinnipsulla sitä sukkisten yläreunaa yhteen. Että se siis pienenee.

Sinun ensisijainen tehtäväsi on yhä allekirjoittaa kansalaisaloite sukupuolineutraalin avioliiton puolesta, kts. ed. merkintä.

Sitten muihin aiheisiin. Ai että roskikset tyhjennetään maanantaisi? Ehei, siellä ne olvat tyhjinä kun innoissani menin tänä aamuna tonkimaan. Olivat tyhjentäneet varmaan perjantaina. Sikamaista touhua.

Löysin vain:

Parikymmentä kirjaa, sellaisia kuin J.R.R. Tolkien, Eoin Colfer... ja jotain saksalaisia, niinku Goethe, joita ei lue kukaan, mikälie puoskari. Osa jopa englanniksi. Kirjahylly täyttyy, jee, siellä olikin vielä ikäviä aukkoja (joo en otaanut kirjoja vaan hyllyntäytteeksi..)

Pyörän etukorin. Joko pitää viritellä, koska tossa ei ollu vastakappaletta mukana, tai todennäköisesti siitä tulee kauppakori, kun mennään hakemaan kellarin ruokavarastosta jotain (ja toisaalta kun viedään sinne jotain).

Sellainen pussi, jossa ostamasi tyyny saattaa olla, jos se haluaa uskotella olevansa laatutyyny.
Juttuhan on niin, että mulla on kasoittain ideoita, mitä tehdä roskista. Tai siis materiasta. Tarvisin mm. kirkkaita muovipulloja, isoja korkillisia kartonkitölkkejä ja just tollasen tyynypussin. Nyt mulla on sellanen.

Punaisen kartonkiboxin, jollaista olin just katellut jossain kaupassa, mutta päätynyt olemaan ostamatta.

Sängynaluslaatikon. Ei tosin ole sänkyä, mutta kai sinne voi laittaa talvivaatteet ja viedä varastoon. Tai jotain muuta.

Silmälasikotelon. Ilman laseja. Näitä on jo viisi... Pitää keksiä jotain fiksua käyttöä.

Henkarin.

Jääkaappilaatikon, jonka pohjassa on särö. Jeesusteipillä paikkaamme sen. Sitten siitä tulee aamiaisboxi, eli laatikko, jossa säilömme jääkaapissa aamupalatarvikkeet, että ne saa kätsysti ulos ja takaisin.

Punaisen korin täynnä ovensaranoita. Tosi surkeita, siis sellaisia erikoisen mallisia, en keksi käyttöä. Mutta kori on hieno. Ja siellä oli myös nauloja, ruuveja ja, heh, 10 sentin kolikko.

Miesten kengät. Laatikossa on nyt 11 paria löydettyjä käyttökelpoisia kenkiä. Onneksi tänään on vaatevaihto.

Tyhjän tulitikkurasion. Näitä tarvitaan aina pikkutavaroiden säilömiseen. Tai oikeastaan mulle on vaan jäänyt trauma lapsuudesta, kun en näitä saanut koskaan :´(

Lisää retrohyllypaperia.

Lisää merkkejä keräilyvihkoon, jolla voin lunastaa itselleni eväslaatikon, t-paidan tai, gasp, pehmolelun. Kaikissa tietysti isolla firman logo. Mutku ilmaista!

Kenkälaatikko, olen käynyt niitä kaupoista hakemassa mutta helppoahan se on, kun ovat kulman takana.

Iso kukkalaatikko. Kasvatan siinä vielä perunaa.

Kämmenenkokoinen puinen risti helminauhalla. Jo toinen. Nowotnyn joululahja (hys, ei kerrota hänelle)

Aiemmin dyykkaamani grillipihdit ovat yliveto. Ei enää kurkottelua. Vielä jakkara, ettei tarvitse kurkotella edes niitä painavia juttuja. Ja kässyt, että saa kaiken kerralla tuotua. Hmm... ehkei ihan noin pro tarvitse olla. Mutta ne pihdit on kätevät. Paras juttu hanskojen jälkeen.

Vanhat sanonnat, kulttuuriperintö niissä. Kaikki sellaset "paras tyytyä omaan osaasi, rikkaat on tehneet nöitä oman onnensa eteen, sä nyt vaan olet tollanen luuseri, lopeta valittaminen, oot kiittämätön". Ne on muodostettu kaaaauan aikaa sitten. Silloin sananvapaus ei suinkaan ollut muodissa, ja mietitäänpä, mitä on tapahtunut.

Sä olet sikarikas, ja haluat asian pysyvän sellaisena, korkeintaan haluat parantaa asemaasi eli ruveta villisikarikkaaksi. Köyhät kyykkyyn. Sulla on kirjapaino, sä päätät, mitä tekstejä julkaistaan ja missä mittakaavassa.
Kumman julkaiset:
Kirjan, joka käsittelee sitä, miten tasa-arvo olis jees, rikkaiden rahat pitäisi jakaa kaikille ja kaikilla pitäis olla ihmisarvoinen elämä.
Kirjan, joka muistuttaa, missä on köyhän paikka, että rankalla työllä voi kuka tahansa saavuttaa rikkauksia ja että paras tyytyä siihen vähään, mitä on, ettei sitäkin oteta pois.
Tältä pohjalta siis vanhat sanonnat, ajatusmallit ja laajalle levinneet oikeuskäsitykset ovat siis meille tulleet. Hmmm.

Musta on myös hassua, että homous oli tosi pitkään sairaus (no monessa paikkaa on yhä), mutta uskominen esim. persoonallisiin jumaliin on ihan tervettä yhä. Että mulla ei ole vapautta viillellä itteeni, vaan pakkohoitoon vaan (ok, oikeasti mulla on, ja pakkohoitoon on aika hankala ketään laittaa), koska joku päättää, ettei "terve" (määrittelykysymys todellakin) niin tee, mutta kuvitteellisille hahmoille saa kyllä jutella sydämensä kyllyydestä, kunhan joku muu on ne keksinyt. (Uskovaisille: sun jumalas voikin olla olemassa, mutta koska on uskoja, jotka kieltää muiden uskontojen mahdollisen oikeassaolemisen, niin joku nyt vaan takuulla uskoo huuhaahan).

Mä en suostu kirjoittamaan tästä kevyesti, vähätellen, naureskellen, viihteellisesti. Mä kirjoitan suuresta osasta asioita siten, osittain koska olen nainen ja naisten kuuluu vähätellä sanomisiaan, osittain koska mulla on sellanen tyyli. Aloitin tän merkinnän päri kertaa eri tavoin asiaa kierrellen. Mutta tää ei ole mikään olankohautusjuttu.

Arvaa mitä mies? Kun mä näen sut kadulla, mä joko tiedostaen (jos on esim. pimeää) tai tiedostamatta ollessani yksin pohdin, että olenko mä vaarassa. Että käytkö sä päälle ja teet mulle asioita, joita mä en halua sun tekevän. Varmaan olet tosi mukava etkä koskaan tekis mitään pahaa kellekkään, mutta mulla ei ole varaa ajatella sitä puolta. Mä varmistan, että mulla on tarpeeksi välimatkaa suhun, että pääsen tarvittaessa karkuun.

Ehdotan, että otat tän asian vakavasti ja aktiivisesti vähennät raiskauksen mahdollisuutta, sen glorifoimista kulttuurissa ja uhrin syyttelyä.

Mä en tykkää elää siinä pelossa, että joku voi halutessaan käyttää mun ruumista ilman mun lupaa.

Tiistai on paras dyykkauspäivä. Ihmiset ryntää maanantai-iltanan roskiksille, koska ne on päivällä tyhjennetty, änkemään isoja juttuja kun kerran mahtuu.

Löyty just sellanen pyykkikori, jollaista tarvitsemme. Siinä on kantokahvat, eli sen saa hallittua yhdellä kädellä (toinen jää vapaaksi). Olemme käyttäneet kassia, mutta se on liian pieni ja sinne ei saa kuivia sisälle ennen kuin märät on otettu pois. Korin toiseen päähän ne saa.

Astiat on yksi ryhmä, niitä löytyy paljon. Siis ihan ehjiä, ja sarjoja, mm. 12 leipälautasta ja 7 korkeaa lasia. Tulevat tarpeeseen kun alan pitää "better than TV"-iltamia.

Jee jee pistetään pataan niitä, jotka sanoo jotain, mistä en tykkää. Koska olen niin hyvä tyyppi.

On jumalia, joita pitää puolustaa asein. Aika heikkoja semmoset jumalat.

Kunniamurhaa ei tule ihmetellä. Sitä esiintyy hyvin paljon maissa, joissa oikeusjärjestelmä ei ole "toimiva" (toimiva lainausmerkeissä koska minusta sivistynyt länsimainen "oikeusjärjestelmä" on tosi epätoimiva). Aatteleppa itte: jos sua lyödään, etkä lyö takasin, arvaa lyökö se tyyppi uudestaan? Tietty, ethän edes yritä puolustautua. Kunnia on sitten toinen tapa kontrolloida sitä, ettei se lyö toiste. Mutta jos se alkujaankin halusi lyödä, niin ei tuo syy poistu siksi, että sä sait turpaas. Se poistuu, kun sä (ja sun jengi) vetää sitä turpaan niin, ettei se kävele viikkoon. No sitten se tietty tulee jenginsä kanssa ja joo varmaan tajusitte. Mutta täällä rauhallisissa länsimaissa (oikeesti? ootteko kattoneet tilastoja vaikka murhista? ei minusta homma toimi ennen kuin oikeasti esim. väkivallantekoja on nolla. absoluuttinen nolla) voidaan luottaa siihen, että sun ei tartte vetää sitä tyyppiä turpaan, poliisi tekee sen sun puolesta. No ei tietty fyysisesti, mutta henkisesti, pistää häkkiin.

Tässä vielä mukava kesusteluohjelma: http://areena.yle.fi/radio/1827227
Voit tiskatessa kuunnella. Kiitos, Roman, kun vertasit näitä naisten raiskauksen uhassa elämiseen, itsellenihän se tuli mieleen heti kättelyssä. Mä tiedän lapsen, joka menee itsepuolustusryhmään ja jonka kanssa heti perään harjoitellaan mielen ja tunteiden hallintaa tosissaan. Ja yhden aikuisen kanssa, se olen minä. Koska muuten mä alan vetää erilaila ajattelevia turpaan, olen meinaan niin agressiivinen tyyppi. Onneksi olen tosi fyysisesti heikko. Ja onneksi mielen harmoniaa voi harjoitella. Tyydyn paukuttamaan kirjalla päähän, senkin noin kuvainnollisesti.

Joitakin teistä saattaa yhä vaivata uskomus siitä, että jos miehet synnyttäis, joka perheessä olis vaan yksi lapsi. Tai jos molemmat synnyttäis vuorotellen, niin kolme jos nainen aloittais.
Just tuli joku tutkimus, jonka mukaan johtuen siitä, että miesten aivot on keskimäärin isommat, ne myös ärsyntyy esim. flunssasta enemmän. Eli mies jää siinne sänkyyn puolikuolleena samassa taudissa jossa nainen vielä hoitaa kodin, lapset, miehen ja itsensä. Mutta se ei ole niinkään naisten heroismiä (vaikka osittain lienee myös suorituspainetta) vaan miehet kokee sen saman flunssan kivuliaampana.
No. Tästä ei tietenkään suoraan ole pääteltävissä synnytyskipuja vastaavien kipujen kestämismahikset. Eiköhän ne oo aika yksilöllisiä oli sukupuoli mikä tahansa, ihan kuten jos sua vaikka potkastais.
Lisäksi väitän, että synntyksen kivuliaisuuden myytti on osittain sairaalakäyntäntöje aikaansaama. Jos sut sidotaan selälles ottamaan vastaa supistuksia, jotka on tarkoitettu ohjaamaan sua asentoihin, joissa ne ei satu ja joissa siis lapsi pääsee etenemään synnytyskanavassa, niin varmaan sattuu mielettömästi. Sitten vähän epiduraalia, hups meni tunto, ja missäs ne pihdit olikaan, ja hups kun repes kun kiskottiin vauva väkisin ulos. Kaikki ei pärjää ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, ja silti et ole paskamutsi, mutta koska mä pärjäsin, niin saatat säkin pärjätä. Ja mä parjasin, vaikka just nyt mun kivunsietokykyni on huonompi kuin koskaan ennen.

Että mua ärsyttää. Koko ajan tulee uutta tietoa, ja silti tälläset myytit elää ja istuu tiukassa. Ja sillekin on ihan luonnollinen selitys. Mutta silti. Päivittäkään ihmiset tietojanne ja lakatkaa hyrisemästä, että "nii-i, pojat on poikia, ja rakkaudesta se hevonenkin potkii" eli että jos joku tinttaa sua ja sattuu olemaan miespuolinen, niin niin ne miehet nyt vaan tekee, ja/tai se nyt vaan on osoitus siitä, että se tykkää susta. Että muista sitten aikuisena, perheväkivallan syvin info on se, että se puolisosi diggailee sua niin paljon, että haluaa lyödä.

Tulipa väkivaltainen postaus, joten:
Muistakaa sitten vielä se, että se energia, jonka käytät taistellessasi vanhaa vastaan olisi paremmassa käytössä, kun suuntaisit sen rakentamaan uutta.
Ja sekin pitää muistaa, että kun kirjoitan "mies" tai "nainen" tarkoitan, että se keskimääräinen henkilö siitä joukosta, jonka luokittelemme näihin kahteen sukupuoleen. Puhun teidän kieltä, kun ette ymmärtäis mun.

Kun roskissukellus ei riitä.

Laitoimme profiilin tonne https://www.couchsurfing.org :iin.

Sen lisäksi, että mulle saa laittaa postia (huom. olen muuttanut, uusi osoite) niin saa tänne tulla kyläilemäänkin.

München, tuo Euroopan sykkivä homopääkaupunki, odottaa sinua.

Olin junapysäkillä iltaviideltä. Pari poikaa ärsytti tyttöä, teki ilmapussauksia, änki lähietäisyydelle ja huuteli mitä lie.
Mitä mun olis pitänyt tehdä? Mistä mä tiedän, tahtoko se tyttö oikeasti sitä huomiota (joo, sairas maailma, teinityttöjen arvo mitataan sillä, kuinka moni teinipoika (puhumattakaan aikuisista miehistä) niitä kourii), oliko ne parempiakin frendejä vai oliko kyse oikeasti ahdistelusta.
Oisko mun pitänyt mennä ja kysyä "anteeksi, häiritsevätkö nämä klopit sinua" niinku miehet tekee baarissa kun ne tahtoo sen naiset itselleen kun on muka niin herrasmiehiä?

Musta tuntuu tälläsissä tilanteissa, jos siis ei joku ole täysin selvästi alakynnessä, eli jos menee käsirysyksi jne. että paras kun en sekaannu. Koska mä en tiedä, haluaako se uhrina näyttäytyvä apua. Entä, jos vaan pahennan tilannetta menemällä väliin, tyyppi saa sitten nurkan takana selkäänsä? Tai jos luen tilannetta väärin (erittäin todennäköistä, ei teistä ihmisistä ota selkoa, ootte aivan epäloogisia).

Miksei kaikki voi vaan sanoa suoraan?

Toisaalta mulle tulee sellanen tunne, että menemällä väliin mä osoittaisin, että uhrina oleva on heikko, apua anova. Koska mullehan ette ovia auo, mä saan ne ihan itse auki, tässä mitään narukäsivarsia olla. Olisin mä jaksanut sen istuimen kantaa rinkan ja vauvan lisäksi, mitä sä siihen änget apuas tarjoomaan (auts auts auttakaa nyt joku taisin ottaa vähän liikaa juttuja mukaan).

Ja toisaalta toivon, että apua tarjottais enemmänkin. Hyvä esimerkki: tylsistynyt lapsi julkisessa kulkuneuvossa. Takuulla, jos koko vaunu ryhtyis lasta viihdyttämään, menis matka kaikilta mukavammin. Paitsi ehkä joltain lastenvihaajalta, joka nyt voi sitten vaihtaa vaunua. Ja ne "sillon varmaan sitä tätä tota nälkä väsy märkä vaippa" -arvailut voitte pitää suussanne. Antakaa vanhempien ite arvioida lapsensa.
Tossa on tietysti ongelmana se, että jos menet jotakuta lastenhoidossa auttamaan, se on arvostelua eli tuomitsemista eli pahempaa kuin jos sylkisit naamalle.

Ja sitten toinen apua tarvitseva ryhmä. Uunot ikineitsyet. Miespuoliset. Kun ne itkee, että ei oo naista, niin pitäiskö mun:
a) ilmottaa, että tolla naamalla ja noilla harrastuksilla sä saat ehkä naisen jonain päivänä, mutta tuskin
jolloin mies saa pitää persoonansa, mutta ei saa naista
b) kertoa, että kun teet näin näin näin, niin johan rupee naispuolista hameväkeä ja myös niitä housupukuisia naisia kiinnostamaan
jolloin miehen on muututtava, ainakin osittain ja sen kuoren varsinkin, mutta saapa naisen.
En tosin sano, että olisin joku naisensaamisohjaaja. Mutta se beige talvitakki joka on polviin asti ja kuin makkaroita pinossa takaa sen, ettei kukaan nainen tule koskaan vilkaisemaan kahdesti. Niin se nyt vaan on. Jos susta Crazy Frog on hauska, sä et ole hauska. Jos äitis sisusti kotisi omaan makuunsa, siellä ei kukaan halua harrastaa seksiä. Jos hiustyyli oikeen korostaa kukkakaalikorvia ei kannata kulkea hatutta. Ei auta, että sulla on hyvä työ etkä hakkaa. Ei vaan kiinnosta. Perustuu todelliseen saksalaiseen henkilöön. Että mua harmitti sitä tavatessa.
Muttei tuntunut oikealta ruveta neuvomaankaan.
Olisko pitänyt?

Saksalaiset lakut on mauttomia. "Tää on sit vahva salmiakki". Pyh. Ihanku pullaa söis, se siitä salmiakista.

Voin siis rauhassa hehkuttaa dyykkausta taas. Huomenna julkaisen jotain fiksua ja tärkeää.

Hassua, että ajoittain nyt petyn, tai en jaksa raahautua roskiksille. Siellä on sitä samaa, laukkuja, kenkiä, tarpeettomia random-juttuja...

Eikä edes ole. Just löysin toimivan pullanmuruimurin, laturi ja kaikki. (Argh... miksi miksi miksi).

Tänään otin kasan laseja (hmm, lasinkeräyspisteelle on vaivaiset 500m, joten ei muuta ku lasi vaan sekajätteeseen - no jäipä mulle löydettäväksi).
Vain yhdet kengät ja yksi laukku.

Mutta löytö olikin sitten lehtipuolella. Kasa pikkulasten kirjoja, niitä paksusivuisia. Jänön seikkailut, kaikenkirjavat koneemme (arvatkaa montako naista oli siinä kirjassa ratin takana), *lisää tähän tytön nimi* auttaa kaikkia kuin pieni orja, mutta osaapa aikuisena tyydyttää kaikki puolisonsa tarpeet sekä ihanan kirjan, jossa on sormille jätetty koloja niin, että sormet on jossain pupun korvat ja toisaalla linnun siipi. Herttainen.
No oli siellä Kondrad Lorenzia ja joku raamattukin.

Saksalaiset lakut on edelleen huijausta ja pliisuja.