IRC-Galleria

Ongelma: Jos Jeesukseen uskominen on tie pelastukseen, miten käy niille, jotka ovat hyviä ihmisiä, mutta eivät usko Jeesukseen tiedon tai uskon puutteesta, kun äärimmäisen pahakin ihminen voi pelastua?

Ensinnäkin täytyy muistaa, että Jeesus oli kapinallinen ja äärimmäisen käytännöllinen ihminen, jonka mielestä oli silkkaa typeryyttä vaikka jättää aasi kaivoon koko sunnuntaiksi, jos se sinne sattui silloin putoamaan. Myöskin hän vastusti kaikkea syrjintää, paremmuus ajattelua ja ylhäisten pöyhkeilyä. Hänen mielestään arvokkaampaa oli se, mitä tekee sydämmestään, kuin se minkä tekee vain muodon vuoksi. Tämä itsessään jo kertoo siitä, mitä Jeesus tarkoitti, sillä että se pelastuu, joka sydämmessään häneen uskoo. Ettei kyseessä ole niinkään uskon harjoittaminen vaan hänen tiensä seuraaminen sydämmessään, jota oikeastaan itse uskon harjoittamisen pitäisi olla, ainakin pohjimmiltaan. Sillä siitä, että seuraa Jeesuksen tietä sydämmessään, seuraa tietynlainen toiminta, että vaikka ihminen olisi kuinka virheellinen, niin hän on hyvä pohjimmiltaan, sillä hän pyrkii aina hyvyyteen.

Siis mikä tällainen toimintamalli olisi? Mikä olisi tämän kaiken pohjalla? Joka olisi Jeesuksen tie ja keskeisin opetus? Tietenkin rakkaus. Rakkaus kaikkia, kaikkein vähäisintäkin kohtaan. Sillä kun pitää rakkauden sydämmessään, niin tahtoo kaikille pelkkää hyvää. Ja vaikka horjahtaisikin tai joskus vahingossa saisi aikaan pahaa, pysyisi kuitenkin mahdollisimman hyvänä, kun pitäisi rakkauden sydämmessään, sillä tahtoisi kuitenkin muille vain hyvää. Tämä on Jeesuksen tie, jota meidän tulee kulkea.

Entäpä Jumala? Jota tulee rakastaa yli kaiken ja jonka yhteyteen pääsemme seuraamalla Jeesuksen tietä. Perinteisesti Jumalan on ajateltu olevan mies, joka istuu korkeuksissa, tai taivaallinen olento. Mikä on inhimillistä, sillä pyrkiihän ihminen inhimillistämään ja samankaltaistamaan kaiken, jotta sitä olisi helpompi käsitellä. Ihmiskeskeisyys on ihmisille hyvin tavallista ja inhimillistäminen auttaa meitä tuntemaan paremmin yhteyden ajattelun kohteeseen. Meidän on helpompi käsitellä konkreettisia asioita, jotka muistuttavat meitä, kuin abstrakteha asioita, jotka ovat meille tuntemattomia. Kuten teidän on helpompi ymmärtää ajatukseni jos konkretisoin sen esimerkein, sen sijaan että vain puhun abstraktein käsittein. Esimerkiksi ihmisen on helpompi ymmärtää kosketettava, olevainen kynä, kuin vaikka ilma, jota ei voi havaita näkemällä, kuulemalla tai muutenkaan.

Mitä Jeesus siis oikeastaan kertoo meille Jumalasta? Hän kertoo taivaallisesta isästä, ja ymmärtäkää taivas paratiisina, joka kertoo ajasta jolloin ihminen eli pyyteettömästi rakastaen, kuin pieni lapsi joka ei ymmärrä kärsimystä, tai taivaana, josta vesi ja aurinko lankeaa raviten ja synnyttäen elämän. Ja ymmärtäkää isä huoltajana, joka pyrkii huolehtimaan lastensa parhaasta. Jeesus kertoo ettei Jumalaa tarvitse kirkosta etsiä, vaan Jumala on jokaisella kukkulalla, jokaisen kiven alla. Jeesus on myös Jumalan poika, mutta kuitenkin veljemme ja vain yksi meistä. Jumala onkin siis meidän kaikkien isä ja äiti, jonka lapsia olemme ja jonka osa olemme. Jumala on siis kaikkeus, joka on meissä kaikissa. Jeesuksen tie on rakkaus, joka yhdistää meidät kaikki, joka on yhteytemme Jumalaan, joka on tie paratiisiin eli täydelliseen maailmaan. Tie jonka seuraaja ei tule olemaan koskaan vailla rakkautta. Jumalan tie, joka on rakkaus kaikkea, koko luomakuntaa kohtaan.