IRC-Galleria

Projekti sai alkunsa hyvistä ihmisistä, ehkä kulttuurisista taustoista ja kysymyksestä: "Jos noin monet ihmiset uskovat niin mitähän siellä on taustalla. Onkohan siellä jotain itua?". Projekti on toteutettu oman sisäisen henkisen tutkiskelun ja kasvun kautta, sekä keskusteluilla uskontojen edustajien kanssa. Tarkoituksena olla avoin kaikella ja kunnioittaa kaikkia yhdenvertaisina tietäjinä ja maailman tutkijoina.

Tulokset ovat olleet jokseenkin pettymys. Oman sisäisen tutkiskelun ja henkisen kasvun osalta menestys on ollut hyvää. Sitä on itse kyennyt ymmärtämään jumalan kokemuksen kaipuuta ja rukouksen mystiikkaa. Tosin jumalan on jättänyt myös hyvin paljon tulkinnanvaraa eikä ole sikäli mitään sen erikoisempia havaintoja mitä ei voisi kutsua hyväksi tuuriksi tai sattumaksi. Loppujenlopuks henkisten kokemusten osalta tila on lopultakin jäänyt avoimeksi, vaikkakin vaille varmoja vastauksia.

Keskustelujen puolesta kokemukset ovat olleet melko hähkähdyttäviä. Lopputulemana voisi jopa väittää, että jos jumala on, niin se ei asu kyllä häneen uskovien keskuudessa. Ainakaan näiden kristittyjen ja muslimien joiden kanssa olen keskustellut. Sen sijaan olen törmännyt tavanomaiseen omien näkemysten ja maailman kokemusten ylivertaisuuden korostukseen, välinpitämättömyyteen, väheksyntään ja jopa halveksuntaan toisia ihmisiä kohtaan. Näittää siltä, että yleisesti pätee niin ei uskovien kuin uskovienkin keskuudessa että se oma perse on aina lähinnä. Ei sikäli että uskovaisten keskuudessa olisi poikkeuksellisen ikäviä tyyppejä, sen sijaan siellä on ihan tavanomaisen ikäviä taí mukavia tyyppejä, jotka tahtavat kaikkien muiden tapaan alistaa muut omaan elämänkatsomukseensa. Mitään jumalaista siellä ei ole.

Kokemukset jumalasta voidaan katsoa kumpuavan sosiologien selitysten mukaisesti itse yhteisöstä. Jumala on näin yhtä todellinen kuin vaikkapa Suomen valtio. Mitään aukotanto todistusta ei ole näkyvissä, vaan sen sijaan jumala nähdään asioissa koska yksilö haluaa nähdä jumalan siellä. Jumalan niin sanotusti tuntee tuuleessa (vai onko se sittenkin vain tuuli). Maailman kuvan ja oman identiteetin rakennusaineiksi tämä toki sopii siinä missä nationalismi. Uskontoja ja erilaisia maailmankatsomuksia onki syytä kunnioittaa, sillä sen ainoan oikean löytäminen tuntuu todellisuudessa olevan mahdotonta (vaikka varmasti olisikin 6 miljardia ehdotusta tarjolla). Eroavaisuuksista ja erilaisista uskomuksista huolimatta onkin tärkeää pyrkiä luomaan maailmaa, jossa kaikilla on mahdollisuus elää rauhassa ja olla onnellinen.

Se hyvä asia kristinuskossa on, että sen ytimestä löytyy rakkaus. Kun kristityt vain tarttuisivat kiihkeämmin siihen ytimeen. Tuntuu varsin oudolta ja ristiriitaiselta, että rakkauden uskonnon seuraajiksi itseään tituleeraavat ovat kuitenkin kyntäneet eniten mainetta suvaitsemattomina ja ahdasmielisinä erilaisten ihmisten vihaajina. Ehkä rakkauden idea on jäänyt ymmärtämättä? Tai sitten niinkuin oikeastaan itse uskon, on helpompi tarttua muiden syyttelyyn, riitelyyn ja vihaan, kuin että avautuisi ihmisille ja tarttuisi niin ylvääseen tunteeseen kuin rakkauteen.