IRC-Galleria

Projekti sai alkunsa hyvistä ihmisistä, ehkä kulttuurisista taustoista ja kysymyksestä: "Jos noin monet ihmiset uskovat niin mitähän siellä on taustalla. Onkohan siellä jotain itua?". Projekti on toteutettu oman sisäisen henkisen tutkiskelun ja kasvun kautta, sekä keskusteluilla uskontojen edustajien kanssa. Tarkoituksena olla avoin kaikella ja kunnioittaa kaikkia yhdenvertaisina tietäjinä ja maailman tutkijoina.

Tulokset ovat olleet jokseenkin pettymys. Oman sisäisen tutkiskelun ja henkisen kasvun osalta menestys on ollut hyvää. Sitä on itse kyennyt ymmärtämään jumalan kokemuksen kaipuuta ja rukouksen mystiikkaa. Tosin jumalan on jättänyt myös hyvin paljon tulkinnanvaraa eikä ole sikäli mitään sen erikoisempia havaintoja mitä ei voisi kutsua hyväksi tuuriksi tai sattumaksi. Loppujenlopuks henkisten kokemusten osalta tila on lopultakin jäänyt avoimeksi, vaikkakin vaille varmoja vastauksia.

Keskustelujen puolesta kokemukset ovat olleet melko hähkähdyttäviä. Lopputulemana voisi jopa väittää, että jos jumala on, niin se ei asu kyllä häneen uskovien keskuudessa. Ainakaan näiden kristittyjen ja muslimien joiden kanssa olen keskustellut. Sen sijaan olen törmännyt tavanomaiseen omien näkemysten ja maailman kokemusten ylivertaisuuden korostukseen, välinpitämättömyyteen, väheksyntään ja jopa halveksuntaan toisia ihmisiä kohtaan. Näittää siltä, että yleisesti pätee niin ei uskovien kuin uskovienkin keskuudessa että se oma perse on aina lähinnä. Ei sikäli että uskovaisten keskuudessa olisi poikkeuksellisen ikäviä tyyppejä, sen sijaan siellä on ihan tavanomaisen ikäviä taí mukavia tyyppejä, jotka tahtavat kaikkien muiden tapaan alistaa muut omaan elämänkatsomukseensa. Mitään jumalaista siellä ei ole.

Kokemukset jumalasta voidaan katsoa kumpuavan sosiologien selitysten mukaisesti itse yhteisöstä. Jumala on näin yhtä todellinen kuin vaikkapa Suomen valtio. Mitään aukotanto todistusta ei ole näkyvissä, vaan sen sijaan jumala nähdään asioissa koska yksilö haluaa nähdä jumalan siellä. Jumalan niin sanotusti tuntee tuuleessa (vai onko se sittenkin vain tuuli). Maailman kuvan ja oman identiteetin rakennusaineiksi tämä toki sopii siinä missä nationalismi. Uskontoja ja erilaisia maailmankatsomuksia onki syytä kunnioittaa, sillä sen ainoan oikean löytäminen tuntuu todellisuudessa olevan mahdotonta (vaikka varmasti olisikin 6 miljardia ehdotusta tarjolla). Eroavaisuuksista ja erilaisista uskomuksista huolimatta onkin tärkeää pyrkiä luomaan maailmaa, jossa kaikilla on mahdollisuus elää rauhassa ja olla onnellinen.

Se hyvä asia kristinuskossa on, että sen ytimestä löytyy rakkaus. Kun kristityt vain tarttuisivat kiihkeämmin siihen ytimeen. Tuntuu varsin oudolta ja ristiriitaiselta, että rakkauden uskonnon seuraajiksi itseään tituleeraavat ovat kuitenkin kyntäneet eniten mainetta suvaitsemattomina ja ahdasmielisinä erilaisten ihmisten vihaajina. Ehkä rakkauden idea on jäänyt ymmärtämättä? Tai sitten niinkuin oikeastaan itse uskon, on helpompi tarttua muiden syyttelyyn, riitelyyn ja vihaan, kuin että avautuisi ihmisille ja tarttuisi niin ylvääseen tunteeseen kuin rakkauteen.

Juuri kävin burana päissä putsaamassa hampaat hammaskivestä. Yleensä ultra vihloo inhottavasti mutta kas kummaa nyt ei vihlonut. Kyselin suuhygienistiltä ja hänen mukaansa buranan ei pitäisi vaikuttaa. Sattumaako siis vai uskon voimaa? Odotin kyllä kokoajan josko nyt vihloisi, sillä operaation alettua ajattelin ottaa homman vertailu testinä ultran ja käsi-instrumentin välillä. Särkylääkkeen vaikutus tuli mieleen vasta myöhemmin. Koko ultran käytön odotin että koska vihloo vai vihlooko. Ei vihlonut. Olen myös syönyt reilun puoltoista viikkoa buranaa ja panadolia hammassärkyyn. Jos se toimii siihen niin miksei tuohonkin? Burana on muuten omalta kokemukselta ollut pitkävaikutteisempaa. 6-8 tuntia kun panadol on tuntunut usein yltävän vain 6 tunnin vaikutukseen. Jokatapauksessa jos kyse on uskosta, niin hämmästyttävää. Jos sattumasta niin eiköhän se selviä. Jos buranasta niin ei muuta kuin kokeilemaan ennen hampilääkäriä ja jakamaan kokemuksia :)

Se on oikeastaan hämmästyttävää. Ihmeellinen todellisuuskone. Se luo kokonaan oman maailman, oman todellisuuden. Itse riittoisan, itseään ylläpitävän ja itseään vahvistavan. Muistilla ja muistoilla muokatun. Joka toki on yhteydessä ympäröivään maailmaan ja vuoropuhelussa toisten todellisuuksien kanssa. Toisinaan rauhaisasti ajatuksia vaihdellen, toisinaan avoimessa konfliktissa. Ikäänkuin civilizations valtiot lisää elintilaa ja resursseja tavoitellen. Hämmästyttävät todellisuuskuplat, jotka sisältäpäin vaikuttavat kaikki niin todellisilta. Ihmismieli, tuo hämmästyttävä todellisuuskone. Missä menee hulluuden raja, kun todellisuuskin on niin ristiriitaista ja eripuraista.

Miksi kysymys onko Jumalaa olemassa on minulle merkityksetön? Koska jos Jumalaa ei ole, niin pyrin jokatapauksessa elämään yleismoraalisesti hyvää elämää. Jos Jumala puolestaan on, niin silloin hän toimikoon itse tiennäyttäjänäni. Ihmisten tieto on kuitenkin aina altista virheille ja ristiriidoille. Jos olen eksynyt oikealta polulta niin silloin Jumala itse korjatkoon askeleeni.

Mielenkiintoista miksi kristillisdemokraatit ovat niin oikeistolaisia. Itse kun miellän kristinuskon pääpointtien korostavan ennemminkin vasemmistolaisia arvoja. Kehitin vähän teoriaa nojaten Tiede-lehden huomioon siitä, että ihmisen pelokkuus on yhteydessä konservatiivisuuteen. Näkisin näet, että juuri konservatiivisuus on se avain sana joka vetää kristilliset oikealle. Pelokkuus voidaan yhtälailla mieltää kristilliseksi piirteeksi. Oman pelastuneisuuden korostaminen kun helposti kielii ihmisen mielessä kytevästä pelosta ja epävarmuudesta omaa sielun tilaansa kohtaan. Tämän myötä siis pelokkaat ihmiset ovat konservatiivisia ja päätyvät turvautumaan uskoon. Tämä puolestaan vetää kristilliset politiikassa oikealle, vaikka uskonnolliset arvot vetäisivät vasemmalle. Vaakakupissa loppujenlopuksi siis painaa enemmän se, mitä ihmiset painottavat. Konservatiivisuuden luova turvan tunne ja kytevä pelko, ovat siis lopulta merkittävässä asemassa ja lähellä ihmisen normaalia arkea. Se mikä on arjessa merkittävää voittaakin lopulta, ehkä salakavalasti tiedostamatta, sellaiset ylevät ja hankalat aatteet kuin lähimmäisen pyyteetön rakkaus.

Katsottiin juuri V for Vendetta :) http://www.imdb.com/title/tt0434409/?ref_=nv_sr_1 vaikka oon nähnyt sen aikasemminkin, niin tälläkertaa se kosketti vielä enemmän kuin viimeksi, koska löysi yhtymäkohtia todellisuuteen. Esimerkiksi Suomen paljon puhuttu henkinen kestävyysvaje, jolle ei kuitenkaan löydy todisteita todellisuudesta. Sen vuoksi se näyttäytyy lähinnä taktiikalta, jonka avulla Suomen kansa lannistetaan ja valmistetaan meidät vastaanottamaan päätökset, joita eliitti meille tekee. http://www.hs.fi/kotimaa/Eliitti+vie+kansalta+uskon+tulevaan/a1390545135168 Päätökset ja leikkaukset esitetään luonnollisina ja pakollisina. Luodaan mielikuva vaihtoehdottomuudesta. Aivan kuin vallitseva talous käsitys. Ekonomistien ei tarvitse oppia muuta kuin uusklassinen talousteoria. Kuitenkin 1970-luvulle saakka noudatettiin täysin toisenlaisia oppeja. Eikä tämä nykyinenkään malli ole vaihtoehdoton tai mitenkään kiistattomasti paras. http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2014/numero-2/kapitalismin-10-kaskya Valtion ei tarvitse alistua talouden voimille, valtio on ennenkin niitä kyennyt suitsimaan ja voi tehdä sen jälleen uudestaan. https://www.facebook.com/notes/tomi-helminen/tasapainotetaanko-valtion-taloutta-vai-tasapainottaako-valtio-taloutta/10151984043295738 Myös muutkin ovat huomanneet sen. Mm. ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty on nostanut nykyisten vallitsevien talousoppien ongelmat pöydälle http://www.hs.fi/kulttuuri/a1399694258566?jako=5548011d5340fec09ef028856eefc1c1&ref=og-url&fb_action_ids=10152476503589742&fb_action_types=og.recommends&fb_source=aggregation&fb_aggregation_id=288381481237582 Vaikka me pohjoismaat saammekin kiitosta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudestamme, niin siihen ei pidä tuudittautua. Meilläkin vallitsee poliittisia voimia, jotka pyrkivät muuttamaan maatamme amerikkalaisen voittajat-häviäjät kaltaiseksi yhteiskunnaksi. Juuri kun muu maailma on heräämässä heidän talousjärjestelmänsä sosiaaliseen kestämättömyyteen. Meidän ei tule suinkaan ottaa mallia niiltä, jotka ovat meitä huonompia, vaan olla ylpeitä siitä mitä olemme tehneet hyvin. Meidän tulee olla mukana kehityksessä, joka tekee Suomesta ja koko maailmasta paremman paikan kaikille. Ensisunnuntaina on esimerkiksi eurovaalit, jolloin on hyvä mahdollisuus käyttää poliittista vaikutusvaltaa. Tärkeintä kuitenkin on ne pienet asiat jokapäiväisessä elämässä. Yksi ihminen ei voi muuttaa maailmaa, mutta yksi voi muuttaa monien ihmisten elämää. Ole se muutos, jonka haluat nähdä! <3

Lama iskee. Yritykset leikkaa ja investoinnit vähenee. Mitä tekee valtio? Kaksi vaihtoehtoa:

1. Valtio leikkaa ja mukautuu talouden tilanteeseen. Valtio elää tasapainossa yritysmaailman kanssa. Samoilla ehdoilla kuin yritysmaailma. Talouden ehdoilla. Toivotaan, että leikkaukset kääntää talouden taas nousuun kun saadaan sijoittajat vakuutettua, että nyt on harrastettu tarpeeksi tehokasta yritysuudistusta. Investoinnit jätetään nousukaudelle kun taloudessa menee hyvin ja yksityissektorikin kukoistaa.

2. Valtio investoi. Valtio ottaa lainaa ja paikkaa yksityissektorilta kadonneita investointeja. Valtio antaa yrityksille lainaa, sillä yksityinen pankkilaina on laman vuoksi kallista ja tiukassa. Valtio tasapainottaa taloutta toimimalla täysin päinvastoin, kuin yritysmaailma. Toivotaan, että investoinnit tuottavat tulosta ja talous lähtee kasvamaan. Nousukaudella voidaan sitten antaa yksityissektorille enemmän tilaa. Tehostaa valtion toimintaa ja hoitaa pois lainaa.

Kumpi malli kuulostaisi järkevämmältä? Tasapainotetaanko valtion taloutta vai tulisiko valtion tasapainottaa taloutta?

Lue lisää kapitalismin kahdesta kilpailevasta suuntauksesta: http://fifi.voima.fi/voima-artikkeli/2014/numero-2/kapitalismin-10-kaskya

Kun puhutaan metsästäjä-keräilijöistä mieleen tulee usein alkukantaiset ihmiset jossa miehet oli miehiä ja naiset naisia. Miehet toivat ruuan pöytään metsästämällä ja naiset keräilivät lisukkeita ja valmistivat ruuan. Tämä käsitys juontaa juurensa antropologien kiinnostuksesta metsästystä kohtaan sekä metsästä-keräilijöiden taipuksesta korostaa metsästyksen tärkeyttä. Kuitenkin ravinnon kannalta tilanne on aivan toinen. Keräily on todellisuudessa pääasiallinen ravinnonlähde. Jopa 80% ravinnosta voi koostua keräilyn tuotoksista ja vain 20% metsästyksestä. Kyse onkin enemmän metsästyksen rituaalisesta luonteesta ja yhteisön antamasta arvostuksesta. Yksi vertailukohta moderneissa länsimaissa voisi olla olla esimerkiksi kotityöt vs palkkatyö. Tai naisten ammatit vs miesten ammatit. Miesten työlle annetaan erilaista arvostusta riippumatta työn todellisesta merkittävyydestä tai raskaudesta. Erityisesti metsästäjä-keräilijöiden kulttuuria ihannoivat ns. lihaanit, jotka yllättäen ovat yleensä miehiä. Heidän ruokavaliossaan korostuu liha tavalla, joka on mahdollista vain modernin tehotuotannon yhteiskunnassa. Tavallaan kyse on samanlaisista mielikuvista, jossa lihan ja miehisyyden merkitys korostuu.

Heti alkuun täytyy korostaa, että tässä minun on tarkoitus selittää, miten luonnollisuus-argumenttia käytetään väärin internetkeskusteluissa ja jokapäiväisessä ajattelussa. Yleensä kun jotain asiaa nimitetään luonnolliseksi tarkoitetaan sillä oikeasti sitä, että se tuntuu itsestä luonnolliselta. Toisinsanoen kun sanotaan, että 'insesti on luonnonvastaista' tai 'insesti on luonnollisesti väärin', niin sillä tarkoitetaan oikeasti sitä, että 'minusta insesti on väärin'.

Jokaisessa kulttuurissa on kuitenkin jonkinlainen insesti-kielto. Tosin kiellon sisältö vaihtelee kulttuureittain (esim. serkkuja/tiettyä serkkuja voidaan pitää myös sisaruksina). Tämän vuoksi insesti-kieltoa voidaan kuitenkin pitää universaalina piirteenä. Tutkijat ovat pitkään pohtineet tämän syytä. Biologisena selitysmallina on esitetty insesti-kiellon juontavan sen geneettistä vaihtuvuutta heikentävistä ominaisuuksista. Tätä ja muita funktionaalisia malleja on kuitenkin kritisoitu siitä, että ihmiset ovat harvoin tietoisia insestin seurauksista. Hyvänä esimerkkinä voisin mainita tilanteen, jossa A ja B ovat sisaruksia, mutta kukaan ei tiedä sitä. Tällöin A:n ja B:n väliselle suhteelle ei ole käytännössä minkäänlaista estettä. Varteenotettavimpina selitysmalleina ollaan esitetty psykologisia taupumuksia. Yhden selityksen mukaan yhdessä kasvaneet eivät tunne seksuaalista vetoa toisiinsa. Toisen mallin mukaan miehet luokittelevat kaikki naiset kahteen eri kategoriaan, "vaimoihin" ja "sisaruksiin".

Siispä insesti-kiellon yleisyyden vuoksi voisimme helposti väittää insestin olevan luonnotonta. Kuitenkin insesti-kielto näyttää olevan enemminkin olosuhteiden ja kulttuurin yhdessä muovaama ilmiö. Ei siis varsinaisesti biologinen ilmiö.

Lisäksi käyttäessämme luonnoliisuutta argumentoinnissa kohtaamme aina seuraavan ongelman: jos jokin ilmiö esiintyy luonnossa, kuinka voimme sanoa, että se on luonnotonta? Lopulta siis päädymme siihen, että kaikki mitä tapahtuu on luonnollista, koska emme voi tietyssä mielessä tehdä aitoa eroa luonnollisen ja epäluonnollisen välille.

Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan kieltää teitä puhumasta luonnollisuudesta, mutta on hyvä tiedostaa sen ongelmallinen luonne argumentoinnissa. Luonnollisuus sopii lähinnä kuvailevaksi adjektiiviksi lauseisiin kuten 'minusta se tuntuu luonnolliselta' tai 'luonnollisestikin olen ottanut asian huomioon'. Luonnollisuuden käyttäminen argumentoinnissa johtaa meidät helposti loogiseen umpikujaan ja päädymme lopulta vain argumentoijan oman maailman sisään. Esimerkiksi siis tilanne jossa esitetään vaikka väittämä: "homous on luonnotonta, koska kaikkien olentojen tarkoitus on vain siirtää geeninsä eteenpäin". Tässä tapauksessa luonnollisuuden määrittää se, että "kaikkien olentojen tarkoitus on vain siirtää geeninsä eteenpäin". Mikä siis ei ole mikään todennettavissa oleva objektiivinen fakta, vaan lähinnä argumentoijan oman maailmankatsomuksen lähtökohta.

Lisättävää? Kommentteja? Olenko kenties väärässä? Tahtoisin tietää kovasti :)

Mielenkiintoinen artikkeli todella :o joka saa katsomaan asioita ihan eri kantilta kuin on totuttu.

Heroiini tai morfiini ei aiheuta erityistä hyvää oloa: "Tulokset olivat johdonmukaiset kautta linjan. Suurin osa ihmisistä ei raportoinut saavansa heroiinista tai morfiinista minkäänlaista mielihyvää. Ne, jotka kokivat jonkinlaista mielihyvää, eivät maininneet mitään poikkeuksellisesta euforiasta.

Tavallisimmin raportoituja oireita olivat väsymys, sumuinen olo, huimaus, kutina ja pahoinvointi."

Heroiini ei ole erityisen addiktoivaa: "Kanadalainen lääketieteellinen komissio totesi vuonna 1973, että "vakavat opioidivieroitusoireet näyttävät olevan pikemminkin poikkeus kuin sääntö; useimmat heroinistit ja heitä hoitavat lääkärit vertaavat vieroitusoireita flunssaan"."

Ilmaiseksi jaettu heroiini ei kelpaa nisteille: "Heroiinista mainittakoon vielä kiintoisa yksityiskohta Zürichista. Siellä kaupunki sallii heroinistien tulla sairaalaan hakemaan päivittäinen annoksensa ilmaiseksi, jotta heidän ei tarvitse tehdä rikoksia ostaakseen saman katukaupasta.

Moni onkin saanut klinikalta apua, mutta vielä useampi jättää mahdollisuuden käyttämättä – ja tiedättekö miksi? Yksi syy on siinä, että sairaalan loisteputkien alla – vailla kaikkea nistimytologiaa ja omaa kollektiivia – aineessa ei ole sitä potkua, mitä he odottavat."

Luonnollisissa oloissa eläviä rottia päihteet eivät kiinnostaneet eivätkä tutkijat saaneet niitä edes kunnolla addiktoitumaan, vaikka kuinka yrittivät: "Normaaleista koeoloista poiketen rottapuistossa oli tilaa lähes koko huoneen verran. Häkin sisustus haettiin luonnosta, ja siellä oli sammalta, oksia, maanalaisia käytäviä ja mahdollisuus kiipeillä. Rotat saivat elää omassa sosiaalisessa ryhmässään ja elää luonnollista elämää. Lisäksi niille oli jatkuvasti tarjolla erittäin voimakkaasti addiktoivaa morfiinia.

Tulokset osoittivat kaksi asiaa. Ensinnäkin, morfiini ei kiinnostanut rottia lainkaan. Toiseksi, vaikka tutkijat tekivät kaikkensa saadakseen rotat addiktoitumaan morfiiniin – he ruiskuttivat sitä pakolla joihinkin yksilöihin päivä toisensa jälkeen tai tekivät liuoksesta niin makeaa, ettei mikään rotta voinut sitä vastustaa – he eivät saaneet rotissa aikaan vakavaa addiktiota.

Tutkijat päättelivät, että jos rotat saavat elää luontaista ja lajityypillistä elämää omassa sosiaalisessa yhteisössään ne eivät a) osoita kiinnostusta päihteisiin ja b) eivät addiktoidu odotetulla tavalla huumeisiin, jotka toisessa kontekstissa olisivat niille erittäin addiktoivia."

Lue lisää:
http://www.hs.fi/m/tiede/Kolumni+Addiktiot+ovat+korvikkeita+hengen+k%C3%B6yhyydelle/a1392605099085