IRC-Galleria

Olipa kerran kiihkeä vihervasemmistolainen antirasisti, jonka mielestä kaikki maahanmuuttokriitikot olivat rasisteja. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut tykännyt elää omassa kuplassaan, joten hän ryhtyi juttusille maahanmuuttokriittikoiden kanssa. Ja kas kummaa! Sieltähän paljastui tavallasia fiksuja ihmisiä, jotka olivat huolissaan Suomen tulevaisuudesta. Hyvät perustelut ja vakuuttava aineisto saivat vihervasemmistolaisen antirasistimme vakuutettua. Hänenkin sydäntään lähellä oli maailman parantaminen. Näin hänestäkin oli tullut maahanmuuttokriitikko.

Nyt hän sai kokea sen, miten kaikki syyttivät häntä rasistiksi. Hänen puheillaan ei oikeastaan ollut väliä, sillä ihmiset näkivät pelkän rasistin. Media syytti hänen kaltaisiin rasisteiksi ja sanoi, että kaikki maahanmuuttajiin liittyvät ongelmat ovat vain hänenkaltaistensa rasistisuuden syytä. Tämän juoksi hän jopa harkitsi äänestävänsä perussuomalaisia 2007 vaaleissa. Mutta ei sentään. Vihervasemmistolaiset arvot vetivät toisaalle. Siitä tuli kuitenkin jytky vuosi, joten muutkin olivat ilmeisesti miettineet samaa.

Seuraavaksi tapahtunut oli erityisen jännittävää. Vanhat maahanmuuttokriittiset keskustelukanavat ehtyivät. Tuntui ehkä että "nyt me näytettiin niille". Perussuomalaiset olivat mukana eduskunnassa suurena puolueena. Harmitustamme ei tarvinnut enää pureskella pienissä piireissä, vaan näkökulmamme oli noussut osaksi valtavirtaa.

Myöhemmin tämä vihervasemmistolainen antirasistimme päätyi lukemaan väestötiedettä, joka antoi hänelle uusia näkökulmia. Aiemmat maahanmuuttokriittiset näkökulmat tuntuivat ehkä liioitelluilta. Ongelmat eivät kadonneet, mutta ne saivat uusia ulottuvuuksia ja uusia mittasuhteita. Tämäkin kehitys tapahtui vasta tiedolla. Rasistisuus syytökset tekivät lähinnä vihaiseksi, sen sijaan, että ne olisivat saaneet kyseenalaistamaan omat näkemyksensä.

Tosin vielä tähänkään päivään mennessä vihervasemmistolaiset, eliitti ja mediaväki ei ole kyennyt tunnustamaan sitä, että he olisivat olleet osaltaan masinoimassa jytkyä. Kukaan ei ole myöntänyt, että heidän ahdasmielinen katsontakantansa maahanmuuttokriitikoita kohtaan olisi ollut osaltaan kasvattamassa yhteiskunnallista turhautumista. Heidän suhtautumisensa kansan hätään on ollut suunnilleen sitä, että "turpa kii! kokemuksesi eivät ole aitoja! oot tyhmä!". Kuka uskoo omalta kohdaltaan, että tuollainen vastaanotto saa itsensä ajattelemaan, että "huh! ai mä olinki vaan tyhmä. no hyvä homma. muutankin tästä nyt katsontakantaani".