IRC-Galleria

Jännää miettiä tätä perhetaustan vaikutusta koulutukseen. Oikeastaan kkun miettii mun ja hanna-kaisan lähipiiriä niin tää perheen yhteiskunnallinen asema ja koulumenestys osuu tismalleen nappiin. Oon tienyt toki tästä vaikuttavuudesta jo pitkään, mutta vasta nyt vertailemalla sitä on oikeesti ruvennu näkemään elämässä. Yks havainto esim on se, että omalla kohdalla opiskeluun kannustaminen perustui koe tulosten rahalliseen palkitsemiseen. Oikeastaan siis vapaaehtoisuuteen. Olin silloin jo sitä mieltä, ettei kyseisellä kannustimella ole mitään vaikutusta opiskeluuni ja olen näin jälkikäteen edelleen samaa mieltä.

Toki mietin myös, että voiko tai kannattaako lasta ylipäätään pakottaa opiskelemaan. Sitten muistin, että pihatyöt olivat kyllä pakollisia. Karkeasti voi siis sanoa, että olen pihatöihin oppinut jo pienestäpitäen, mutta koulutyöskentelyyn opin vasta yliopistossa. Avain tosin ei välttämättä ole juuri pakottamisessa, vaan paino ennemminkin työskentelyn suuntaamismenetelmissä.

Toki perhetausta vaikuttaa lähinnä tien laveuteen ja kuoppaisuuteen. Itse olen valinnut tieni yliopistoon, mikä on tullut ikäänkuin luonnollisesti. Lainauksena esitettäköön: "Yhä vuonna 2000 korkeakoulutettujen vanhempien lapsilla todennäköisyys opiskella korkeakouluissa oli yli kahdeksankertainen ei-korkeakoulutettujen vanhempien jälkeläisiin verraten." (1)

Lopuksi vielä motivaatioon liittyvä video, jota kannattaa katsoa sillä mielellä, että opiskelun ymmärtää luovaksi työksi, jolloin eritasoisen palkitsemisen voi rinnastaa opiskelutulosten ranking listausta muistuttavaksi painostukseksi. http://www.youtube.com/watch?v=u6XAPnuFjJc

1. Kasvatussosiologia. Antikainen, Rinne, Koski. PS-kustannus (2013).

Tässä koirien myrkyttäjistä tykkäävien ryhmä. Sairasta meininkiä. Sieltä voi julkaisuista katsella ketkä tällaisesta tykkää.. https://www.facebook.com/HurtalleMakkaraa?fref=ts

Mitä järkeä on siinä, että peruskoulun jälkeen lukiot ja amikset valikoi oppilaansa keskiarvoilla? Koulu, johon vaaditaan korkea keskiarvo on hyvämaineinen vain siksi, että sinne vaaditaan korkea keskiarvo (1). Kun valikoi kovimmat opiskelijat, niin tietenkin saa myös kovimmat tulokset, ellei onnistu sähläämään jotain todella pahasti. Näin hyvämaineiset koulut ylläpitävät mainettaa tällä itseään toistavalla kierteellä, joka ei kerro mistään muusta kuin sisään valikoiduista oppilaista.

Kuitenkaan ei ole järkevää jakaa oppilaita näin lahjakkaisiin ja lahjattomiin. Kun ollaan kokeiltu jakaa hyvin menestyvät ja huonosti menestyvät erilleen, niin lopputuloksena huonosti menestyvät menestyvät entistä huonommin ja hyvin menestyvien tulokset eivät juuri muutu. Lahjakkaat eivät siis tästä järjestelystä juuri hyödy ja lahjattomat puolestaan kärsivät. Tämä jako parempiin ja huonompiin kouluihin tulisi purkaa suomalaisen yhdenvertaisuuden nimissä, johon koulutoimen kehitys on meillä pitkään perustunut. Tämä periaatte on yksi sellainen kulmakivi, jonka vuoksi suomi on menestynyt kouluvertailussa kansainvälisestikin. Puolestaan jos erityislinjoille, kuten ilmaisutaito tms, on enemmän halukkaita kuin on paikkoja tarjolla, on ymmärrettävää käyttää valintoja apuna näyttötöitä.

Viimeaikoina on uutisoitu myös siitä, kuinka eri koulujen arvosteluperusteissa on huimia eroja, mikä aiheuttaa eriarvoisen tilanteen koulujen välille(2). Ratkaisuksi ollaan ehdotettu tarkempia arviointikriteerejä eri arvosanojen kohdalla. Kuitenkaan minusta arvosanoja ei saisi käyttää oppilaiden erotteluun ja eriarvoistamiseen. Jos kouluarvosanoista halutaan pitää kiinni, niin niiden käyttötarkoitus saa olla vain oppilaiden oman oppisen seuraaminen ja edistäminen. Niitä ei saa käyttää oppilasta vastaan.

Lähteet:
1. http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1776002__Sjohdatus%20kasvatustieteisiin__P0%2C1__Orightresult__X7;jsessionid=053D3286AB059339C23FC713F9CA730E?lang=fin&suite=cobalt

2. http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/arvosanat_heittavat_epareilusti

Kyselin jo aiemmas päivityksessä kesällä mietteitä särkylääkkeen käytöstä ennen hammaslääkäriä ja tässä tuorein kokemus. Viisaudenhampaan poisto suju hyvin :) burana 400 alla niin puudutuspiikit sattu paljon vähemmän. Puudutusaine aiheutti vain lievää huteruutta. Operaatio suju sutjakammin kuin viime kerralla. Ainoo vaan et nyt vuotaa suu enemmän verta ku viimeks.

Olin tuossa koiria ulkoiluttamassa ja kävelin päiväkodin ohi. Musta on hauska kattoo kun lapset leikkii siellä pihalla. Melody pissas sit siihen nurmikolle, jolloin joku nainen tuli mulle valittaa että mee kusettaa koiras muualle ettei tässä päiväkodin alueella. Mä olin sitä mieltä että hän valittaa turhasta ja että päiväkodin alue on toi aidattu alue. Kun tulin kotiin niin aloin lukea mitä haittaa siitä voisi olla että koirat pissaa päiväkodin eteen. Joten tuloksena koiran virtsahan on siis yleisesti täysin harmitonta. Ainoa mahdollinen haitta on leptospiroosi tartunta, joka on helposti tarttuva bakteeriperäinen influenssa jonka vaikutus vaihtelee miedoista oireista pahimmillaan kuolemaan johtavaa rajuun flunssaan. Eviran mukaan Suomessa ei tosin ole tutkimuksissa todettu leptospiroosia koirilla http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/usealle+elainlajille+yhteiset+taudit/leptospiroosi vaan tautia ilmenee lähinnä naudoilla ja sijoilla. Tauti on siis harvinainen. Lisäksi tautia levittävät lähinnä luonnonvaraiset eläimet esimerkiksi rotat. http://en.wikipedia.org/wiki/Leptospirosis Tauti tarttuu limakalvo kontaktista joten saastuneen virtsan kanssa tekemisissä olevalla on suuri riski tartuntaan. Koirat saavat tartunnan nuuskiessaan saastunutta virtsaa. Lisäksi koska koiramme ovat kotoisin romaniasta niin selvitin tilannetta vähän laajemmin. Koiramme ovat tämän vuoksi tosin myös rokotettuja leptospiroosia vastaan, mutta se ei estä taudin kantamisen mahdollisuutta. Romaniassa leptospiroosi tapaukset ovat selvästi suomea yleisempiä, mutta silti suhteellisen vähäisiä. Vuosina 1980-1999 leptospiroosi tartuntoja ihmisissä havaittiin 1-3 vuodessa 100,000 asukasta kohden. Mikä tarkoittaa 0,001-0,003% väestöstä. http://www.jmpiasi.ro/2001/9(2)/6.pdf vertailun vuoksi romaniassa oli 2011 n. 19 miljoonaa asukasta, mikä vastaavilla lukemilla tarkoittaisi 190 - 570 tapausta vuodessa.

Joten tauti tarttuu yleisesti saastuneen virtsan, mutta myös esim veren välityksellä. Suurimman riskin alaisia ovat siis eläinten kanssa jollain tavalla työskentelevät. Lisäksi koska luonnoneläimet levittävät tautia, niin mahdollisuus tartuntaan on periaatteessa jokaisella joka on ulkona jonkinlaisten nesteiden kanssa tekemisissä. Tartunnat ovat kuitenkin Suomessa harvinaisia ja yleisesti arviolta 90% tartunnoista lieviä. http://www.medicalnewstoday.com/articles/246829.php Kuitenkin pienet lapset ja vanhukset ovat erityisen altiita taudin vakavammalle muodolle.

Joten kumpi meistä olikaan oikeassa? Olinko minä vastuuton vai valittiko hän turhasta? Jokatapauksessa tämän lukijoilla on nyt faktoja taskussa vastaisuuden varalle minunlaisiani tyyppejä varten. Lisäksi hyvä huomio olisi että tämä kyseinen nainen kehotti minua viemään koirat kuselle metsään eikä esim mieluummin tien toiselle puolelle, joka olisi ollut paljon kohtuullisempi kehoitus.

Projekti sai alkunsa hyvistä ihmisistä, ehkä kulttuurisista taustoista ja kysymyksestä: "Jos noin monet ihmiset uskovat niin mitähän siellä on taustalla. Onkohan siellä jotain itua?". Projekti on toteutettu oman sisäisen henkisen tutkiskelun ja kasvun kautta, sekä keskusteluilla uskontojen edustajien kanssa. Tarkoituksena olla avoin kaikella ja kunnioittaa kaikkia yhdenvertaisina tietäjinä ja maailman tutkijoina.

Tulokset ovat olleet jokseenkin pettymys. Oman sisäisen tutkiskelun ja henkisen kasvun osalta menestys on ollut hyvää. Sitä on itse kyennyt ymmärtämään jumalan kokemuksen kaipuuta ja rukouksen mystiikkaa. Tosin jumalan on jättänyt myös hyvin paljon tulkinnanvaraa eikä ole sikäli mitään sen erikoisempia havaintoja mitä ei voisi kutsua hyväksi tuuriksi tai sattumaksi. Loppujenlopuks henkisten kokemusten osalta tila on lopultakin jäänyt avoimeksi, vaikkakin vaille varmoja vastauksia.

Keskustelujen puolesta kokemukset ovat olleet melko hähkähdyttäviä. Lopputulemana voisi jopa väittää, että jos jumala on, niin se ei asu kyllä häneen uskovien keskuudessa. Ainakaan näiden kristittyjen ja muslimien joiden kanssa olen keskustellut. Sen sijaan olen törmännyt tavanomaiseen omien näkemysten ja maailman kokemusten ylivertaisuuden korostukseen, välinpitämättömyyteen, väheksyntään ja jopa halveksuntaan toisia ihmisiä kohtaan. Näittää siltä, että yleisesti pätee niin ei uskovien kuin uskovienkin keskuudessa että se oma perse on aina lähinnä. Ei sikäli että uskovaisten keskuudessa olisi poikkeuksellisen ikäviä tyyppejä, sen sijaan siellä on ihan tavanomaisen ikäviä taí mukavia tyyppejä, jotka tahtavat kaikkien muiden tapaan alistaa muut omaan elämänkatsomukseensa. Mitään jumalaista siellä ei ole.

Kokemukset jumalasta voidaan katsoa kumpuavan sosiologien selitysten mukaisesti itse yhteisöstä. Jumala on näin yhtä todellinen kuin vaikkapa Suomen valtio. Mitään aukotanto todistusta ei ole näkyvissä, vaan sen sijaan jumala nähdään asioissa koska yksilö haluaa nähdä jumalan siellä. Jumalan niin sanotusti tuntee tuuleessa (vai onko se sittenkin vain tuuli). Maailman kuvan ja oman identiteetin rakennusaineiksi tämä toki sopii siinä missä nationalismi. Uskontoja ja erilaisia maailmankatsomuksia onki syytä kunnioittaa, sillä sen ainoan oikean löytäminen tuntuu todellisuudessa olevan mahdotonta (vaikka varmasti olisikin 6 miljardia ehdotusta tarjolla). Eroavaisuuksista ja erilaisista uskomuksista huolimatta onkin tärkeää pyrkiä luomaan maailmaa, jossa kaikilla on mahdollisuus elää rauhassa ja olla onnellinen.

Se hyvä asia kristinuskossa on, että sen ytimestä löytyy rakkaus. Kun kristityt vain tarttuisivat kiihkeämmin siihen ytimeen. Tuntuu varsin oudolta ja ristiriitaiselta, että rakkauden uskonnon seuraajiksi itseään tituleeraavat ovat kuitenkin kyntäneet eniten mainetta suvaitsemattomina ja ahdasmielisinä erilaisten ihmisten vihaajina. Ehkä rakkauden idea on jäänyt ymmärtämättä? Tai sitten niinkuin oikeastaan itse uskon, on helpompi tarttua muiden syyttelyyn, riitelyyn ja vihaan, kuin että avautuisi ihmisille ja tarttuisi niin ylvääseen tunteeseen kuin rakkauteen.

Juuri kävin burana päissä putsaamassa hampaat hammaskivestä. Yleensä ultra vihloo inhottavasti mutta kas kummaa nyt ei vihlonut. Kyselin suuhygienistiltä ja hänen mukaansa buranan ei pitäisi vaikuttaa. Sattumaako siis vai uskon voimaa? Odotin kyllä kokoajan josko nyt vihloisi, sillä operaation alettua ajattelin ottaa homman vertailu testinä ultran ja käsi-instrumentin välillä. Särkylääkkeen vaikutus tuli mieleen vasta myöhemmin. Koko ultran käytön odotin että koska vihloo vai vihlooko. Ei vihlonut. Olen myös syönyt reilun puoltoista viikkoa buranaa ja panadolia hammassärkyyn. Jos se toimii siihen niin miksei tuohonkin? Burana on muuten omalta kokemukselta ollut pitkävaikutteisempaa. 6-8 tuntia kun panadol on tuntunut usein yltävän vain 6 tunnin vaikutukseen. Jokatapauksessa jos kyse on uskosta, niin hämmästyttävää. Jos sattumasta niin eiköhän se selviä. Jos buranasta niin ei muuta kuin kokeilemaan ennen hampilääkäriä ja jakamaan kokemuksia :)

Se on oikeastaan hämmästyttävää. Ihmeellinen todellisuuskone. Se luo kokonaan oman maailman, oman todellisuuden. Itse riittoisan, itseään ylläpitävän ja itseään vahvistavan. Muistilla ja muistoilla muokatun. Joka toki on yhteydessä ympäröivään maailmaan ja vuoropuhelussa toisten todellisuuksien kanssa. Toisinaan rauhaisasti ajatuksia vaihdellen, toisinaan avoimessa konfliktissa. Ikäänkuin civilizations valtiot lisää elintilaa ja resursseja tavoitellen. Hämmästyttävät todellisuuskuplat, jotka sisältäpäin vaikuttavat kaikki niin todellisilta. Ihmismieli, tuo hämmästyttävä todellisuuskone. Missä menee hulluuden raja, kun todellisuuskin on niin ristiriitaista ja eripuraista.

Miksi kysymys onko Jumalaa olemassa on minulle merkityksetön? Koska jos Jumalaa ei ole, niin pyrin jokatapauksessa elämään yleismoraalisesti hyvää elämää. Jos Jumala puolestaan on, niin silloin hän toimikoon itse tiennäyttäjänäni. Ihmisten tieto on kuitenkin aina altista virheille ja ristiriidoille. Jos olen eksynyt oikealta polulta niin silloin Jumala itse korjatkoon askeleeni.

Mielenkiintoista miksi kristillisdemokraatit ovat niin oikeistolaisia. Itse kun miellän kristinuskon pääpointtien korostavan ennemminkin vasemmistolaisia arvoja. Kehitin vähän teoriaa nojaten Tiede-lehden huomioon siitä, että ihmisen pelokkuus on yhteydessä konservatiivisuuteen. Näkisin näet, että juuri konservatiivisuus on se avain sana joka vetää kristilliset oikealle. Pelokkuus voidaan yhtälailla mieltää kristilliseksi piirteeksi. Oman pelastuneisuuden korostaminen kun helposti kielii ihmisen mielessä kytevästä pelosta ja epävarmuudesta omaa sielun tilaansa kohtaan. Tämän myötä siis pelokkaat ihmiset ovat konservatiivisia ja päätyvät turvautumaan uskoon. Tämä puolestaan vetää kristilliset politiikassa oikealle, vaikka uskonnolliset arvot vetäisivät vasemmalle. Vaakakupissa loppujenlopuksi siis painaa enemmän se, mitä ihmiset painottavat. Konservatiivisuuden luova turvan tunne ja kytevä pelko, ovat siis lopulta merkittävässä asemassa ja lähellä ihmisen normaalia arkea. Se mikä on arjessa merkittävää voittaakin lopulta, ehkä salakavalasti tiedostamatta, sellaiset ylevät ja hankalat aatteet kuin lähimmäisen pyyteetön rakkaus.