Ton nimistä Tauskin biisiä kuuntelen tässä, ja siitä tulikin mieleen vähän mietteitä unohtamisesta.
Unohtaminen on jotain, jota ei yksinkertaisesti voi tuntea tai kokea ketään sellaista kohtaan jota todella rakastaa. Jos unohtaa, ei rakasta oikeasti. Unohtaa voi kyllä jonkun jota on rakastanut joskus, mutta ei sellaista jota rakastaa nyt ja paljon.
Jos joku sitten unohtuu mielestä, siinä on jo keinot vähissä. Ei siinä auta änkeä itseänsä toisen tietoisuuteen, kun se jää niin hetkelliseksi. Jos ei hän koskaan soita sinulle, ei lähetä viestiä, ei kysy voitaisiinko nähdä, ei käy eikä pyydä käymään... parempi vain tajuta se sitten, että nyt on vain käynyt näin.
Itse olen kokenut, että jos välitän ihmisestä, kyllä se mielessä pyörii. Ja jos se pyörii mielessä, tulee otettua yhteyttäkin. En minä unohtuneisiin ota. Piste.
Tämä on julmaa, minkäs sille voi. Onneksi meillä kaikilla on kuitenkin yleensä silti joku, jonka mielestä emme unohdu.