IRC-Galleria

Tänään en ole jaksanu keskittyä paljon mihinkään muuhun kuin oloni sietämiseen. Niska-hartiakramppi jatkuu mutta onneksi näin iltaa kohti alko helppaamaan. Jos sitä sais jo ens yön nukuttua sillain ettei tarvis herätä puoli kolmen tai kolmen aikaan istumaan ja ihmettelemään että millain päin olis kun sattuu niin mukavasti.
No joo, eipä tässä muuta kun viikko jatkuu ja yhteydenottojen odotteleminen... monessakin mielessä...

Huomenna alkaa taas arki ja talvilomat alkaa olemaan ohi, Tontsakin menee kouluun aamulla. Minä yritän tahia edelleen työ- ja kouluasioiden kanssa, mutta jospa ne siitä ajan kanssa.
Unirytmi on aika sekasin taas kerran monestakin syystä, mutta ei se auta kun korjata. (Meinasin kirjottaa korkata...)
Heräsin muuten tänään aamukuudelta siihen että niska ja hartiat sattu niin paljon etten saanu kunnolla liikuttuakaan. Lihasrelaksantti naamariin ja takasin petiin seiskan aikaan. Täytynee ottaa tässä ennen nukkumaanmenoa taas sellanen rentouttava, en tiedä pystyykö olemaan muuten. Jos tämä kovin pitkään jatkuu niin sitten on varmaan edessä lääkäriä tai hierojaa.
Sellasta. Hyvää viikon alkua kaikille...

Käveleekö kenkäs
vaikka jalat jarruttaa

Miksi puhuminen kannattaa? No yksinkertaisesti siksi, ettei sitä voi kaikkea tajuta ja ymmärtää hiljaa ollessaan. Sen sijaan, että pähkäilee omassa päässään asioita, niistä kannattaa puhua. Puhuminen tuo asiaan aina uusia näkökulmia vaikkei siltä tuntuisikaan, sekä se on tapa purkaa henkisiä paineita muutenkin. Ihmiselle on luotu puheen taito siksi että sitä käytettäisiin. Puhuminen on perustavanlaatuista vuorovaikutusta toisen kanssa. Puhuessa voit ymmärtää toisen iloja, suruja, vihoja, pelkoja, lähtökohtia, tavoitteita ja päämääriä. Puhuessa voi ymmärtää syitä ja seurauksia. Puhuminen ehkäisee ja estää väärinkäsityksiä. Emme me ole ajatustenlukijoita, ei toisen oloa voi helpottaa eikä muutenkaan tehdä toiselle mieliksi jollei asioista puhuta.
Puhuminen ei maksa mitään. Suuret sanat ei suuta halkaise ja teot puhuvat kovempaa kuin sanat, mutta joistakin tilanteista ei vain selviä ilman puhumista.
Ihmiset, puhukaa toisillenne!


PS. Tallinnan reissu taas edessä 22 päivä. =o)

Ton nimistä Tauskin biisiä kuuntelen tässä, ja siitä tulikin mieleen vähän mietteitä unohtamisesta.
Unohtaminen on jotain, jota ei yksinkertaisesti voi tuntea tai kokea ketään sellaista kohtaan jota todella rakastaa. Jos unohtaa, ei rakasta oikeasti. Unohtaa voi kyllä jonkun jota on rakastanut joskus, mutta ei sellaista jota rakastaa nyt ja paljon.
Jos joku sitten unohtuu mielestä, siinä on jo keinot vähissä. Ei siinä auta änkeä itseänsä toisen tietoisuuteen, kun se jää niin hetkelliseksi. Jos ei hän koskaan soita sinulle, ei lähetä viestiä, ei kysy voitaisiinko nähdä, ei käy eikä pyydä käymään... parempi vain tajuta se sitten, että nyt on vain käynyt näin.
Itse olen kokenut, että jos välitän ihmisestä, kyllä se mielessä pyörii. Ja jos se pyörii mielessä, tulee otettua yhteyttäkin. En minä unohtuneisiin ota. Piste.
Tämä on julmaa, minkäs sille voi. Onneksi meillä kaikilla on kuitenkin yleensä silti joku, jonka mielestä emme unohdu.

Tulipa taas tänään uitua kilometri. Hyväähän se tekee, ja ulkona on mahtava ilma ollut tänäänkin. Mitä nyt vähäsen pakkasta... =oD Mutta kyllä kotiin kävellessä kattelin että ompas hämärän valkosta ja violettia ja punasta ja vaaleansinistä ja komiaa muutenkin.
Kello on vasta viisi ja musta tuntuu ihan kun olis jo nukkumaanmenoaika. =oD Piristäkääs mua nyt jotenkin etten nuupahda tänne.

Minun koti on siellä
mistä sinut voin löytää
minun kotini on maailma
ja minun koti on siellä
minne ikävä sammuu
siellä missä sinut saavutan

Ja minun koti on paikka
alla talvisen taivaan
minun koti kultaniityt on
ja minun koti on kaipuu
jonka hymyksi muutat
vaikka kotini ois tuulissa
koti luonasi on

Liekki sinä olet sateissa mun
valtakunta ikuinen kun
muu häipyy pois

Jäätä elämäni merissä ois
sydänmyrskyn huominen tois
vain ilman sinua

Minun koti on siellä
mistä sinut voin löytää
minun kotini on maailma
ja minun koti on siellä
minne ikävä sammuu
siellä missä sinut saavutan

Ja minun koti on paikka
alla talvisen taivaan
minun koti kultaniityt on
ja minun koti on kaipuu
jonka hymyksi muutat
vaikka kotini ois tuulissa
koti luonasi on

Kaipuu vangittuna loputon ois
jos en sinun luonasi
vois viivähtää

Tyhjyys sisälläni asuisi vain
peilin pintaan piirtäisin kai
vain haaveitain

Minun koti on siellä
mistä sinut voin löytää
minun kotini on maailma
ja minun koti on siellä
minne ikävä sammuu
siellä missä sinut saavutan

Ja minun koti on paikka
alla talvisen taivaan
minun koti kultaniityt on
ja minun koti on kaipuu
jonka hymyksi muutat
vaikka kotini ois tuulissa
koti luonasi on

Mä uskon, että utelias, intohimoinen
jättää jälkeensä erilaisen maailman,
koska hän itse muutti sen



Ja uskon, että se joka ei riskeeraa,
ei myöskään mitään saa
Ja Ellun - kana on parempi munimaan,
koska se on vapaa



Uskon, että häpeämättömin on se,
jota eniten hävettää
Ja se joka ei keksi mitään
on kekseliäs syitä keksimään
Uskon, että sinunlaistasi ei löydy mistään



Minä uskon sinuun
ja, jos se joskus horjuu
silloin katso, katso minuun
anna katse, joka epäuskon tieltään torjuu
Minä uskon, olet uskontoni minun
minä uskon, katso minuun
minut ristiinnaulittiin silmiisi sinun



Mä uskon, että harhainen näkee
jonkin asian sisään
Johonkin asiaan varhaiseen
pääsee hänen silmillään



Mä uskon tähän hetkeen
mä uskon huomiseen
Uskon ikuisuuteen ja uskon
hetken välähdykseen
Mä uskon, että sinä
keität minua paremman teen



Minä uskon sinuun
ja, jos se joskus horjuu
silloin katso, katso minuun
anna katse, joka epäuskon tieltään torjuu
Minä uskon, olet uskontoni minun
minä uskon, katso minuun
minut ristiinnaulittiin silmiisi sinun




Sua aion loppuun asti rakastaa
olen santaa, valun kilpaa
tiimalasin kanssa kohti rannattomampaa rantaa
Ja se ottaa, se enemmän takaisin antaa
se on totta ja se kantaa
se on ihme – viisi leipää, kaksi kalaa



Uskon sinuun vaan
olet täällä päällä maan,
että uskoa saan

Näin se tuli vuosi 2009. Eipä tällä kertaa nyt ihan nappiin mennyt vuodenvaihde mutta raketteja tuli nähtyä kyllä ihan tarpeeksi.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Vuoden loppu, siis...
Kävimpä pitkästä aikaa uimassa ja uin kilometrin. Olen ylpeä itsestäni nyt. Tarvis vaan ottaa tavaksi, niin näkys ehkä joskus jotain tuloksiakin. Mutta oon kyllä nyt aika koomassa...
Huomenna olis sitten vuoden toiseksi viimenen päivä, saas nähä mihin se tulee kulutettua.