IRC-Galleria

Viikonloppu ja reissu takanapäin. Kyllä oli mielenkiintosta.
Perjantaina viiden aikoihin olin hesassa ja mua oltiin vastassa... haleja ja suukkoja. Pian sain tutustua kaupunkiin ja moniin uusiin ihmisiin. Afrikkalaisten ihmisten kulttuuri tuli tutummaksi. Viisi päivää kuuntelin niiden kieltä ja aloin jopa ymmärtää pidgin-englantia hiukan. =o) Nukkuminen jäi aika vähälle. Siskojakin ja niiden vauvoja kävin espoossa moikkaamassa. Oli mukavaa. Yhden erittäin hyvännäkösen pojan kanssa vaihdettiin salaa numeroita xoD mutta en tiedä tuleeko siitäkään mitään. Alku vaikuttaa heti aika ... no, epävarmaa. On kai se musta kiinnostunu mutta en tiä onko se ihan semmonen kun pitäis. Mä taidan olla nirso. Joo.
Tänään oon käyny kaverin kanssa hakemassa imurin, telkkuun antennin ja varasin kierrätyskeskuksesta pesukoneenkin. Semmosia.
Eipä tässä sitten muuta ku päivä kerrallaan eteenpäin.

No huh huh taas. Vanhat asiat kummittelee ja uudet puskee päälle kuin pikajuna.
Tänään olin kaupungilla ja ostin ittelleni vähän vaatteita. Pakko, kun ei muuten kertakaikkiaan ole enää kohta mitään päälle laitettavaa.
Huomenna ois lähtö sinne helsinkiin kattomaan sitä yhtä ihmistä, ja onneksi sain marsuille hoitajan taas siksi aikaa.
Jippii, telkkarikin on nyt toiminnassa ja täällä ei oo enää nii hissua ja tylsää. =o) Kohta alan kattelemaan leffaa kolmoselta.
Kai sitä tarvii mennä sen jälkeen nukkumaan ja valmistautua viikonloppuun. Voi olla aika mielenkiintonen semmonen tulossa.

En taaskaan päässyt sängystä ylös ennen puoltapäivää. Harmittaa. Kaupungille sitten lähdin ja kävin ostamassa eläinkaupasta vitamiinitippoja ja toisen juomapullon. Kirjastoonkin palauttelin kirjoja. Siinä kaupungilla meinasin ihan väkisin lentää selälleni ja taisi olla vastaantulevalla nuorella miehelläkin pokassa pitelemistä kun mä taiteilin siinä, mutta pysyin kuin pysyinkin pystyssä. Kävin heselläkin syömässä, mutta siitä tuli vaan tosi huono olo.
Illalla imutin koneelleni yhen ylihauskan pelin, ja sitä tulee varmaan kanssa pelattua jonkun verran. Laitoin toisen marsun eri häkkiin, vähän hermostunut se on mutta saa pärjätä siellä jonkun aikaa. Emon ja poikasten tarvii saada tilaa ja rauhaa.

Mä en vaan voi olla ihailematta noita pieniä karvapalloja. Mun marsunpoikaset on vilkkaita ja terveitä, ja erittäin sulosia. Tänään kävin kaverin kanssa eläinkaupassa tarkistuttamassa tuon Hönön, että se varmasti on tyttö eikä näiden poikasten isä. Tyttöhän se onneksi on, ettei tarvi alkaa oottamaan seuravaa pesuetta. Näissä kuudessa on tarpeeksi.
Päivät tuntuu menevän niin äkkiä, ettei kerkiä mitään tekemään. Nyt tuo marsuasia on kunnossa muutamaksi viikoksi, ja vois taas alkaa keskittymään kouluun.
Laitoimpas eilen tänne yhen ihanan ihmisen kuvankin. =o) <3 Aika tärkee alkaa olemaan mulle jo. Ensi viikonloppuna selviää senkin suhteen aika paljon, kun teen reissun Helsinkiin.
Loppuilta rentoutumista ja chilipähkinöiden syöntiä. =o)

Huh huh, millanen päivä eilen oli. Vuoden viimenen päivä meni siis näin:
Heräsin aamulla yheksän aikaan outoon ääneen. Tajusin että se tulee marsujen häkistä, mutta en tajunnut mitä se tarkoittaa. Silmät sikkaralla laitoin valot päälle ja vilkaisin häkkiin. HETKINEN... mikä tuolla murun alla on. Se liikkuu. Voi itku, se tekee pentuja. Paniikissa sitten soittamaan eläinkauppaan. Onneksi sieltä vastattiin. No, neuvoja tuli, ei tarvitse kauheasti mitään tehdä, kaikki menee kyllä yleensä hyvin omalla painollaan. Puhelun lopetettuani tarkistin tilanteen. Pentuja oli tullut neljä. Äiti ja vauvat vaikuttivat selvinneen hyvin. Poikaset oli terveitä ja eläväisiä.
Vasta silloin huomasin, että kello on paljon ja Tampereellekin pitäis lähteä. No, olin tietty niin tohkeissani etten muistanut edes syödä mitään. Lähdin reissuun ja ajattelin, että minun on luotettava emomarsun kykyihin pitää poikasistaan huolta.
Tampereen metroautoareenalla oli tuhansia ihmisiä, ja tungos oli melkoinen. Näin kavereita, kuuntelin musiikkia ja puheita, kävin rukoiltavanakin. Rakettejakin näkyi ihan kiitettävä määrä.
Poriin päästyäni olin tosi väsynyt, kello oli neljä kun olin kotona. Marsut oli hengissä ja hyvissä voimissa kaikki kuusi. Helpottuneena menin peiton alle.

Tänään oon vaan mesettäny ja kavereita kävin myös kattomassa ja ryystämässä kupin kahvia. Niiden kanssa oli hauskaa, sai nauraa. =o)
Vähän tää on vaan tämmöstä huomisen oottelua. Pääsee sinne Tampereelle kattomaan kavereita ja kaikkea. Pitäis olla tiedossa ihan kiva päivä.
Vähiin käy tämäkin vuosi ennen kun loppuu.

Nukuin aika reippaasti, mutta ei se mitään. Ei ollu mihinkään kiire.
Päätin yhtäkkiä lähteä leffaan, ja kävin tiirailemassa King kongin. Kolme tuntia siinä meni, ja ehkä ois hiukka lyhkäsempi saanu olla. Mutta ei siinä muuten mitään, tehosteet oli tietty viimetteen päälle ja tulihan siinä lopussa muutama kyynelkin tirauteltua.
Kaikenlaista on tullu tänäänkin mietittyä. Jätskilläkin taas istuin, mutta en nähny tuttuja. No, en tiä, mitäs siitä sitten...
Hmm. Mielenkiintosia tekstareita tulee yhä edelleen. Saa nyt nähdä mitä tapahtuu. Vähän on ristiriitasia fiiliksiä joka asiassa.
Saimpas taas lisättyä muutaman kuvankin tänne. =o)

Joulu on sitten eletty taas tältä vuodelta. Ihan hyvin se meni kotona rauhottuessa. Iskän ja velipojan kanssa sai jutella ja viettää aikaa. Oli hyvä päästä vähäksi aikaa pois täältä porista.
Tulin tänne kämppääni puoli kaheksan maissa, ja piti lähteä samantien hakemaan marsuille heiniä ja puruja. Heiniä ei ollu halpahallissa, joten piti käydä vielä siwassakin. No, liikunta tekee hyvää. Sitten kun tulin takasin, söin ja istuin paikalleni niin kyllä oli niin uupunu olo ettei ikinä. Lauantaina seuraava reissu vuorossa.
Huomenna saa nukkua. Ihanaa. Rauhottuminen jatkuu.

Kaupungilla tuli pyörittyä ja lahjaostoksia tehtyä. OIkeen enempää en sitten voi enää tehä onnistuneen joulun eteen. Huomenna sitten matkustan kotiin viettämään joululomaa.
Olen tainnu juoda tänään vähän liikaa kahvia koska on ihan järkky olo... tärisyttää ja tuntuu ihan levottomalta.
Siivonnukkin olen tänään. Kivempi tulla sitten taas joulun jälkeen kotiin.
Eipä oikeen muuta kertomista.

Huh huh mikä viikko ollu taas. Kaikkea aina tapahtuu. Ihmiset on outoja, tekee ihmeellisiä juttuja eikä tiedä mitä haluaa. Onneksi minä tiedän.
Joulu sieltä lähestyy liian kovaa vauhtia, vielä ois paljon tekemistä. Joululahjatoiveita on kyselty, en oo osannu vastata mitään. Niinkun ei kukaan muukaan, mutta pitää vaan omasta päästä keksiä kaikille rakkaille ihmisille jotain.
Tällä hetkellä napostelen taas chilipähkinöitä, olen ollu niihin erityisen ihastunu jo jonkun aikaa. Ulkona on pakkasta ja tuntuu jääkaudelta. Mua ainakin palelee vähän koko ajan.
Vuorokaudessa sais olla ainakin 30 tuntia, että ehtis kaiken tehdä. Mutta kai se tästä. Nukkuminenkin on jääny pikkasen liian vähälle, mutta kai sekin korjaantuu tässä joulun aikana.