IRC-Galleria

"Etsin ja haaveilen aina vaan,
hapuillen totuutta tunnetaan
milloin mä oppisin luottamaan,
ainoaan toivoon vain turvaamaan"
[Turvakytkin]

Kuuntelen varmaan liikaa Turvakytkintä.. Koko ajan pyörii sitten joku heidän kappale päässään. Nauroivat koulussa heidän nimelleen. Pyh sanon minä. Ja jatkan kuuntelemista.

Kutro kirjoitti minulle kirjeen. Hassu tyttö. Rakastan sitä. Kirje on kalenterin välissä odottamassa vastausta.

Pitäisi tehdä diapedan tuntisuunnitelmaosuuksiani [tai jotain] mutta olen tehnyt kaikkea muuta. Käynyt Toven kanssa lenkillä, istunut koneella, tehnyt ystävärengaslistaa [saa ilmoittautua!], etsinyt pieniä esineitä kuulumiskierrosta varten, katsonut telkkaria, virkannut, käynyt saunassa, teeskennellyt Miran ja Toven kanssa.. paljon olen siis ehtinyt. Diapedaa en kuitenkaan. Onneksi on tällainen ilta, ettei taas väsytä. Voin tehdä myöhään yöhön kaikkea kivaa.

***

Unohdin kertoa maanantaistani, joka oli kiva. Näin Reettaa ja Venlaa. Reetta on kasvanut huimasti ja miljoonannen kerran; Venlan kanssa on ihana jutella. Heiltä suuntasin kauppatorille ja vein unohtuneet avaimet takaisin. Oli hauska nähdä pitkästä aikaa yhtä työkaveria. Ja nauraa pomon jutuille. Hengasin siellä puolitoistatuntia huvikseni. Lähdin paljon paremmin mielin kuin vikan työpäivän jälkeen.

Torstaina kävimme Sallan ja Kutron kanssa hiljaisella ehtoollisella. Menen joskus toiste uudestaankin. Järvenpään ulkoa kamala kirkko oli taas sisältä nätti, kun seinillä oli lasten tekemiä enkeleitä. Niin kuin silloin viime syksynäkin...

Perjantaina teimme aamulla tiimitehtävää. Uusi tiimimme on melkoisen tehokas. Pidän pääosin meidän työskentelystä. Muistin taas diapedan ihanuuden ja saatoin innostua ehkä liikaakin. En osannut rauhoittua enkun tunneiksi, enkä loppujen lopuksi jaksanut istua siellä tuntiakaan. Kävelin keskustaan ja hyppäsin junaan. [T-]junalla Turkuun.

Lähdimme erätaitoperuskurssille Suskin kanssa. Meidän ryhmä oli mukava. Rakastan ryhmäytymisilmiötä. Tänään iltapäivällä me tehtiin oma sisaruspiiri, kun muut jo juoksi bussiin. Me oltiin yhdessä kävelty pe-iltana hirveesti ylimääräistä, nukuttu ahtaasti eka yö, pidetty monta taukoa lauantaina, eristäydytty la-illan kokoontumisessa ja saavuttu viimeisenä Huovinrinteelle tänään. Ja kastuttu, puhuttu, naurettu ja kiitelty.

Aina vain lisää partiomuistoja.

Kotona: "Tuuppas nyt tänne kertomaan mitä te teitte". Ja vaikkei jaksaisikaan kertoa [juuri tästä kerettiinkin puhumaan kurssilla..], on ihanaa, että on joku joka kysyy.

'Arjen harmaus minut saa
tulemaan luokses uudestaan
kun on niin vaikeaa
omin voimin vaeltaa'
[Turvakytkin]

Eilisen päivityksen jälkeen lähdettiin Veeran ja Mikon kanssa kahville ja syömään. Enkun tunneiksi palattiin kouluun. Illalla tehtiin Bärren kanssa korvapuusteja ja käytiin saunassa.

Tänään viimeinen työpäivä. Ampiainen pisti ja kättä särki. Oli hiljaista, hiljaista, hiljaista. Luin hesaria, söin kaksi lettua ja kaatelin kahvia. Unohdin hesarini ja ampiaisenpistolääkkeen töihin ja toin kotiini varaston & vessan avaimet. Huoh.

Päivän plussat: Tein tikusta asiaa - kävin koululla tulostamassa pari lappua, jotka ois pitätänyt tulostaa jo ajat sitten. Jaksoin hymyillä edes hetken. Ja sitten kotona odotti Bärren tekemä ruoka. Rakastan sitä tyttöä. Ja sitten soitti pomo, joka sanoi, ettei avainten takia tarvitse lähteä Helsinkiin. Ne kerkee palauttaa myöhemmin. "Sitä mä vaan mietin, että mitenhän siihen työtodistukseen kirjottais, että unohtelee..." Toivottavasti vielä kahden vuoden päästä meidän torikahvila on pystyssä.

Nyt Bärre kuoroilee. Makoilin huoneeni lattialla Toven kanssa ja mietin taas kaikkea. Sitä, miten hyvä on ollut asua Bärren kanssa. Tajusin tänään, kuinka ihanaa on, että saan aina purnata kaikesta Bärrelle. Eikä B koskaan sano, että "kaikki kääntyy vielä hyväksi" tai "no mulla on asiat vielä huonommin" tai muuta tyhjänpäiväistä. Vaan on vaan ja antaa mun valittaa. Kiitos ystäväni.

Kaikkien "en halua muuttaa" - ajatusten keskellä lohduttaa tietää, että mulla on Pyhärannassakin oikea koti. Ja perhe. Ja ystäviä. Odotan jo niin, että näkisin Meriä, Veeraa, Jonskua, Suskia, Hennaa ja Saria. Ja muitakin.

"Kuan kuljin ja harhailin
kauan ennenkuin huomasin
saan olla rikkinäinen
ja keskeneräinen
ja opetella vain rakastamaan."
[Turvakytkin]

Onnenpäiviä on ollut. Muumipeikko jää Kaarnapolulle. Niin usein munkin tekee mieli. Pitäisi kirjoittaa Pyhärannan seurakuntaan "voisitteko antaa mulle rahaa" -kirje. En osannut aloittaa sitä, koska on taas ollut niin sellainen fiilis, etten halua täältä mihinkään. Leikkikaverini ovat niin mahtavia. Koskaan meillä ei ole tylsää, vaikkei tehtäskään varsinaisesti mitään.

Lauantaina tehtiin Ellin, Sallan ja Kutron kanssa pizzaa ja katsottiin leffaa. Suunniteltiin myös "meiltä meni sähköt, keitetään trangialla parvekkeella teetä ja juodaan sitä kynttilänvalossa" -treffejä. Parannettiin maailmaa - tai BB:n elämää ainakin - ja marttailtiin. Kutro päätteli langat Mikon tulevasta nimpparilahjasta.

Sunnuntaina olin koko päivän töissä. Tai siltä se tuntui. Syksy on ollut uskomattoman lämmin ja mulla oli taas hyvä fiilis kun purettiin torikahvilaamme. Tuntuu kummalta, että menen sinne enää yheksi tai kaheksi päiväksi. En oikein osaisi luopua mistään asioista. Edelleenkään.

Eilen Vilkku kutsui illalla syömään vohveleita. Herkullisia olivat. Vilkulla saa aina jotain hyvää. Veera paistoi yhden tosi paksun vohvelin. Minä, Bärre ja Tove ei tehty mitään. Oltiin vaan. Tai no tuotiin me kermavaahtoa. Hyvin tärkeää. Suunniteltiin Vilkun muuttoa mun huoneeseen ja meidän kotiin. Kohta Bärren ja Vilkun kotiin. Hui.

Ihan illalla meni yks sulake, ja sen mukana sähköt eteisestä, mun huoneesta ja vessasta. Nauratti. Vain treffiseura puuttui, kun testasin uutta otsalamppuani [se on aivan mahtava!] ja suomensin enkunsanoja kynttilänvalossa.

Koska on syksy. Ja koska tulin turhaan kouluun, eikä mulla ole muuta tekemistä kuin istua koneella. Ja koska satuin törmäämään tällaseen.

Mitä teit kesällä 2006?

Rastita kaikki kohdat, mitä teit kesällä 2006. Jos rastitat yli puolet, niin sinulla oli hyvä kesä! Voit halutessasi lisätä listan loppuun jotain, mitä olet tehnyt, mutta se on jäänyt listalta pois!

[x] Syönyt jäätelöä
[x] Grillannut
[x] Syönyt makkaraa
[x] Matkustellut
[x] Käynyt ulkomailla
[x] Ollut yli viikon reissulla [just ja just!]
[x] Ollut yli viikon yksin kotona [olinkohan? Taisin olla]
[x] Shoppaillut
[x] Käynyt elokuvissa
[x] Katsonut elokuvia muualta kuin teatterissa
[ ] Ostanut levyjä
[x] Kuunnellut musiikkia
[x] Ottanut aurinkoa
[x] Ollut kesätöissä
[x] Ollut mökillä
[x] Ollut SÄHKÖTTÖMÄSSÄ mökissä
[ ] Nauttinut kesän joka hetkestä
[x] Nauttinut lähes kesän joka hetkestä
[x] Onnistunut kesä
[x] Tavannut ystäviä
[x] Tutustunut uusiin ihmisiin
[ ] Tavannut IRC-Galleria kavereita livenä
[ ] Saanut uusia ystäviä
[x] Parantanut ihmissuhteita
[ ] Huonontanut ihmissuhteita [toivon ainakin, etten ole.]
[x] Tavannut sukulaisia
[ ] Suudellut ihmisiä
[ ] Deittaillut kesäheilaa
[ ] Harrastanut seksiä
[ ] Pettänyt
[ ] Ryypännyt
[ ] Ryyppäsin juhannuksena
[ ] Bilettänyt
[ ] Polttanut tupakkaa
[x] Käynyt festareilla
[x] Uinut
[x] Käynyt rannalla
[ ] Käynyt salilla
[ ] Liikkunut vähissä vaatteissa kaupungilla
[ ] Liikkunut alasti pihalla
[ ] Pelannut pesäpalloa
[ ] Pelannut jalkapalloa
[ ] Pelannut rantapalloa
[ ] Pelannut sulkapalloa
[x] Pelannut tietokoneella
[x] Ollut koneella
[x] Ollut enemmän pihalla kuin sisällä
[x] Riidellyt vanhempien kanssa [vain vähän]
[x] Odottanut koulun alkua
[ ] Pelännyt koulun alkua
[ ] Syytetty varkaudesta
[ ] Varastanut
[ ] Ollut lapsenvahtina
[x] Ajanut autolla
[x] Lentänyt lentokoneella
[x] Matkustanut junalla
[x] Matkustanut pummilla
[x] Pyöräillyt
[x] Olin itse tyytyväinen kesään

Saldo: 35 / 60.

Puolitoista viikkoa on taas mennyt lentämällä ohitse. Kaiken kaaoksen ja epävarmuuden ja ihmettelyn keskellä on kuitenkin saanut kokea ihmeellistä rauhaa. Oli ihanaa herätä sunnuntaina kahdeksalta, juoda aamukahvia rauhassa, lukea tenttiin ja lähteä sitten messuun.

Yksi vaahtera pihassamme on jo hyvin värikäs. Joka päivä pidän enemmän ja enemmän syksystä. Ja mua vain hymyilyttää ja naurattaa. Toisinaan myös muita naurattaa, kun Tiina on hieman muissa maailmoissa. Hupsista.

Eilen leivoin kaksi mustikkapiirakkaa, joista toisessa oli myös puolukoita. Äidin reseptit toimivat aina. Mulla on ikävä äitiä.

Edellisyön olin Kutrolla. Illalla Kutro paistoi lettuja ja aamulla ketti munia. Ja me puhuttiin, puhuttiin, puhuttiin... Yökyläily Kutrolassa on aina mukavaa ja edellisesta kerrasta olikin jo ihan liikaa aikaa.

Tänään vietimme Bärren kanssa vapaapäivää Helsingissä. Sain uuden otsalampun ja söimme hyvin. Hävisin siivousvedon, joten tarjosin Bärrelle ruuat. Arnodsissa minä söin vaaleanpunaisen ja Bärre mustan donitsin. Tyypillistä meitä. Forumin pienessä krääsäkaupassa aloin melkein itkeä. Muumi-mangneetit ja pieni soittorasia, joka soitti virttä. Osoitekirjojen katselu... Niin monta kertaa tulee tunne, etten halua lähteä mihinkään.

Eräs lukioaikainen ystäväni lähetti kuvia pienestä tyttö-vauvastaan. En edes tiennyt, että hän on ollut raskaana. Silti kuvia oli ihana nähdä. Bärre katsoi Reetan kuvaa ilmoitustaululla. "Sun kaverit saa vaan tällasii palluroita." Niin se toinen pallura täytti juuri vuoden, enkä ole edes onnitellut. Muutenkin on aikaa siitä, kun ollaan Venlan kanssa puhuttu, saatika nähty. Pitäisi tehdä jotain asialle.

Jääkaapin ovessa on lista siitä, mitä pitäisi tehdä muuttoon liittyen. Tasan kuukauden päästä asun Pyhärannassa, valkoisen omakotitalon vintillä.

***

Kello puoli kahdeksan PS.

Mietimme Bärren kanssa yhtenä päivänä, miten Muumipeikolle ja Niiskuneidille käy Japanin matkan aikana. Kestääkö toinen sitä, jos yksi huitelee vuoden Japanissa..?

Syksyssä on aina jotenkin uuden aloituksen tuntua. Paljon uusia ovia. Kaikki tuntuu mahdolliselta.

Muistan syksyä seitsemän vuotta sitten. Voiko siitä olla niin kauan aikaa? Ensirakkaus. Kävelyt ympäri Raumaa ja leikkipuistot. Olin silloin onnellinen. Mutta onnellinen olen nytkin. En muistakaan syksyä, jolloin olisin ollut näin onnellinen.

On kulunut pitkä aika siitä, kun viimeksi kirjoitin. Yli kuukausi. On ollut paljon kaikenlaista.

Matka Espanjaan. Pitkät päivät uima-altaalla aurinkoa ottaen ja lukien. LOMA. Teki todella hyvää.

Viiminen varsinainen työviikko. Mun oli hyvä olla siellä tää kesä. Kaikki ne mukavat työkaverit ja kaikki ne tyhmät asiat, joille naurettiin. En varmasti unohda niitä. Nyt jälkeenpäin tehdyt muutamat vuorot ei oo enää tuntuneet samalta, koska kaikki kesän työkaverit ei enää ole siellä töissä. Niin monelle on jo joutunut sanomaan heipat.

Sirkusviikko. Koskaan ei ole koulu alkanut niin. Ei tylsiä puheita lukukauden tavoitteista tai käytännön asioista, vaan hyppimistä, pomppimista, taputtamista, naurua, onnistumisen iloa tai epäonnistumiselle hymyilyä. Saksalainen sirkusryhmä, joka opetti paljon elämästä, ilosta ja olemisesta. Telttailua koulun pihassa tai nukkumista urkkahallin patjoilla. Aamupuuroa trangialla urkkahallin edessä. Uudet ihanat tuttavuudet. Paras kouluviikko koskaan ikinä.

Kutron muutto. Jälleen tajusin, että mullakin on Järvenpäässä uusi perhe. Monta siskoa. Oli ihana hihitellä yhdessä murtovarasfiilikselle, kun kuskattiin Kutron mikro, telkkari ja muuta tavaraa hissillä alakertaan, sieltä Vilkun autoon ja sitten uuteen Kutrolaan. Rakastan Kutron uuttakin keittiötä. Ehkä vielä enemmänkin kuin sitä entistä keittiötä, koska uudessa on myös sohva. Mun ei kuitenkaan kuulemma tarvitse nukkua siinä sohvalla, jos menen yökyläilemään, vaan saan nukkua Kutron huoneessa.

Uusi tiimi. En ole enää idea.onniliini. Tai olen mä. Mutta nyt olen myös Lehtolapsi. Ja uudessakin tiimissä hommat hoituu. Paljon ollaan jo saatu aikaseksi. Uusia ihmisiä, uusia haasteita.

Japanin-reissun selvittelyä. Vietin juuri viikonlopun Ryttylässä. Luulin asioiden jotenkin selkiintyvän. Ja pöh. Mutta en välitä. Kuten Annu sanoi, Jumalan aikataulut on vähän erilaisia, kuin mitä me ihmiset haluttais. Mutta Jumalan aikataulu on silti paras aikataulu.

Ikävä Pyhärannan ihmisiä. Tai Rauman oikeastaan. Täällä on hyvä olla, ja täälläkin on ystäviä. Mutta haluaisin silti nähdä ja jutella. Halata. Enää kuukausi ja puolitoista viikkoa. Ettehän unohda sinä aikana pientä Tiinaanne, joka edelleen ikävöi teitä?

Keskiviikkona vietimme Kutron synttäreitä. Söimme itsemme ähkyiksi, koska Kutro oli tehnyt niin paljon kaikkea hyvää. Istuimme kauniilla parvekkeella ja olimme onnellisia ihan vain siksi, että ystävät ovat taas ympärillä, eivätkä jossakin kaukana.

Torstaina vietimme puolikkaan työporukan kanssa päivän Tallinnassa. Kävimme kaunistautumassa, syömäsä hyvin ja vähän shoppailemassa [koska aikaa oli vähän, ostimme kahden tytön kanssa kaikki samanlaiset paidat. Ei mennyt valkkaamiseen sitten niin aikaa]. Nauroimme paljon ja otimme tyhmiä valokuvia. Matka Tallinnaan ja takaisin oli ihana. Rakastan aaltoja.

Eilen olin töiden jälkeen katsomassa Vaimoketta Tuusulan kesäteatterissa. Kerran kesässä on pakko päästä kesäteatteriin. Ja näytelmä oli hyvä. Vilkku tuli vielä iltateelle, mutta minä puhuin ainakin puoli tuntia Sallan kanssa puhelimessa. Olenkohan vähän huono ihminen?

Tänään työpäiväni päättyi onneksi jo yhdeltä. Työkaverit ihmettelivät, miten jaksan vieläkin hymyillä ja ihmettelin kyllä itsekin jo samaa. Alan olla melkoisen väsynyt. Monta yötä keskimäärin viiden tunnin yöunet ja pitkiä päiviä töissä.

Mutta tänään alkoi L.O.M.A. [-viikko].

Kävin kastelemassa Ellin kukkaset ja lähdimme Bärren kanssa ajelemaan. Päätettiin käydä Pornaisissa jätskillä. Olisin halunnut nähdä Pornaisten kirkon kattokruunut, mutta parkkipaikka oli täynnä autoja, joten emme uskaltautuneet avaamaan kirkon ovea. Rstiäiset, ehkä. Syötiin jätskiä ja juotiin limpparia ja ihmeteltiin maalaismaisemaa. Haluan miehen ja maatilan jostain maalta. Kiitos.

Jatkoimme sitten vähän pidempään kuin alunperin oli suunniteltu. Tai no eihän me mitään oltu suunniteltu. Ajettiin hiekkateitä petojen läpi, välillä joenvartta. Oli niiiiin kaunista. Hiekkatie muuttui asfaltiksi ja Pornaisten sijaan suuntasimme Sipooseen. Sipoossa käytiin kahden kirkon pihassa. Ensimmäinen ei niin kiinnotanut ja toiseen ei uskaltauduttu, koska siellä oli ilmeisesti häät. Seurattiin Kerava-kylttiä, mutta ennen Keravaa käännyttiin kuitenkin Järvenpäähän. Sitten apsin kautta Rossoon. Tosi fiksua taas, mutta niin meidän tapaista. Vain Bärren seurassa voi toteuttaa kaikki hullut ei-suunnitellut-jutut. Viellä joskus teemme autoilumatkan Pohjoiseen. Toivon ainakin niin.

Illan olen ollut netissä ja puhunut puhelimessa. Hieman myös pakannut. Pitäisi oikeasti olla jo nukkumassa. Huomenna aamulla väsyttää taas. Mutta lentokoneessa voi sitten nukkua...

Aamulla Espanjaan!

Sunnuntaiaamuna lähdin kello viiden bussilla Raumalta. Matkustelen linja-autolla paljon mieluummin aamulla kuin illalla. Mulla oli lapsuudentyyny mukana ja nukuin puolitoistatuntia. Forssassa pysähdyttiin kymmeneksi minuutiksi ja ostin aamupalaa. Join pahvikahvia [vuodessa olen niiiin oppinut pahvikahvi-ihmiseksi, en enää tulisi toimeen ilman take away -kahvia!] ja luin Runotyttöä. Se kirja vie mut täysin mennessään. Helsingissä vein rinkan tavarasäilytykseen ja menin kahvilaan. Join vähän lisää kahvia, luin vähän lisää runotyttöä ja nautin aamusta.

Tein kahdeksantunnin työpäivän, hain rinkkani säilytyksestä ja matkustin junalla takaisin kotiin. Bärre oli kotona ja meillä oli taas juustosarvia. Mira tuli käymään ja käytiin lenkillä. Nyt se on Oulussa kolme viikkoa, ja mulla ei ole lenkkiseuraa. Illalla juotiin Bärren kanssa parvekkeella kaksi kupillista teetä. Lyhdyissä paloi taas tuikut. Oli hyvä purkaa taas ärsytystä. Ei mua suuresti ärsyttänyt, mutta vähän. Menin paljon paremmin mielin nukumaan.

Nukuin parvekkeella. Toisessa lyhdyssä paloi vielä valo mun mennessä nukkumaan. Nukuin makuupussissani loistavasti, enkä herännyt kertaakaan yöllä. Aamulla ei harmittanut yhtään herätä. Harvinaista. Yleensä ensimmäiset kymmenen minuuttia ovat hirveät. Jos tekisin kaikki elämäni päätökset niiden kymmenminuuttisten aikana, olisi elämäni hirveätä.

Kävin kirjastossa ja lähdin töihin. Töistä lähdettyäni kävin kirjastossa ja tulin kotiin. Kutro tuli käymään. Odotan sitä, että tulee syksy ja sen mukana Kutrokin taas tänne muutenkin kuin vain käymään. Kahdeltatoista yöllä skoolattii ja laulettiin Kutrolle. Vanhapiikaveroikäinen. Mutta silti aina meidän nuori ja hullu Kutro!

Tänään kävin aamulla koululla. Teki mieli jäädä sinne. Ostaa pahanmakuista pahvikahvia ja istua auditorioon lähettelemään kirjelappusia ystäville. Mutta ei vielä. Kaksi ja puoli viikkoa lomaa jäljellä. Ja sitten telttaillaan eka viikko! Huippua.

Töissä minut saa nujerrettua yhdellä kirjaimella. Ennen, kun tein jotain tyhmää, totesi Heli "Tiina Tee taas säätää..". Sitten se siirtyi sanomaan "Tiina Tee." Tänään riitti jo pelkkä "T". Tiedän, olen hölmö. Useinkin. Joo.

Töiden jälkeen näin Outia. Käytiin syömässä ja mentiin sen jälkeen vielä kahvilaan. Join ison lasin teetä ja totesin tottuneeni Helsinkiin. Siihen, että istutaan ensin pitkän aikaa syömässä tai kahvilassa ja sitten juostaan junaan. Outi ei ole vielä kotiutunut, eikä ehkä koskaan kotiudukkaan. Mutta minä olen. Ehkä turhan hyvinkin. En ehkä maltakaan antaa kämppääni pois vielä kahden ja puolen kuukauden kuluttua.

Oli mukavaa myydä karkkia pitkästä aikaa. Ei se edes tuntunut työnteolta ["Yli 12 tuntia töissä.. mutta ei se työltä tuntunut!" Ihmetteli äiti]. Pomo oli omalla tavallaan hyvällä tuulella. Tarjosi kolmet kahvit ja käski antaa äitille ylimääräistä. Näin paljon tuttuja ja ehdin vaihtaa monen kanssa kuulumiset.

Tulin kotiin aamukuudelta ja nukuin tänään todella myöhään. Onneksi Bärre on opettanut, ettei sillä ole niin väliä, koska nukkuu, kunhan nukkuu. Päiväni ei siis ollut hukkaan heitetty, vaikka nukuin. Koska pitää nukkua. Ja minä sitten valvon muulloin. Olen lukenut Runotyttöä. Se on saanut mut taas haaveilemaan paljon enemmän. Sääli työkavereita huomenna. Olen myös käynyt pari kertaa mummulla. Olin joskus paljon enemmän mummun tyttö. Nyt musta on tullut melko pitkälti äitin tyttö. Mutta tietysti edelleen on hyvä istua mummun keittiössä ja olla vaan.
Illalla kävin saunassa ja grillattiin. Nyt pitäisi pakata. Linja-auto lähtee aamulla viideltä.


Aina välillä mulla kestää kauan tajuta joitakin asiota. Tänään tajusin vihdoinkin sen, kuinka ihmiset ovat erilaisia.

Vaikka musta on ihanaa lähteä vuodeksi taas jonnekin uuteen ja tuntemattomaan, ei se kaikille olisi yhtä ihanaa. Ja vaikka mun mielestä on todella upeaa, että mulla on säilynyt monesta eri elämänvaiheesta aina muutama tärkeä ihminen kustakin, ei se tarkoita sitä, että toisetkin haluaisivat heidän elämässään olevan samoin.

Tiedättehän, että pidän teistä juuri sellaisina kuin olette.

Ihan kaikista niistä, jotka ovat jossain vaiheessa elämääni tulleet ja ovat siinä mukana jollain tavalla edelleen. Meri Jonsku Veera Suski Outi Jani Mikko Henkka Lauri Venla Sari. Ja sitten nämä tämänhetkiset leikkikaverit, joista tosista on jo tullut ystäviä. Aika näyttää, keihin pidetään vielä opiskeluajan päätyttyäkin yhteyttä. Ei kaikkiin, tiedän sen. Mutta joihinkin, toivon ja uskon niin.