He seisoivat edessäni, eivät välittäneet minusta, olin heille kuin ilmaa.
He suutelivat edessäni, olivat kuin minua ei olisi nyt, eikä olisi koskaan ollutkaan..
Maailmani hajosi..
Minä juoksin. Juoksin ja kaadoin heidät kummatkin maahan.
Huusin, potkin ja löin minkä pystyin. Samassa mieleni pimeni, kaikki vaipui verenpunaiseen huntuun.
Kaikki oli mennyt sekunneissa..
Kaikki oli mennyt minuuteissa..
Kaikki oli mennyt muutamassda tunnissa..
Mutta kaikki oli mennyt lopullisesti..
Lupauksesi, sanasi, yhteiset sopimuksemme..
Onko niillä enään väliä?
Kaikki se on mennyttä mitä joskus olimme, kaikki se on hukattu ja pois heitetty.
Sanot " yritetään vielä", mutta miksi yrittää aina uudelleen ja uudelleen?
Sanon " Yritetään vielä.. " mutta miksi yrittää aina uudelleen ja uudelleen?
Kaikki se on vain unta, yhtä painajaista tai helvettiä. Voi hetken olla muualla ja sitten tuo kaikki palaa jälleen mieleen terävänä kuin veitsi, haavoittavana kuin sapeli..
Ei se katoa, ei se unohdu, kaikki on pysyy ja säilyy..
Minussa..
Voin esittää että kaikki on OK, mutta onko se niin?
Voit esittää että kaikki on OK, mutta onko se niin?
Minä en usko, mutta yritän vielä..
Vain koska se joka on kusipää, on minun kusipää ja minulla on oikeus yrittää vielä..