Joskus käy niin, että toinen tekee "sen viimeisen virheen", jonka ehkä voi antaa anteeksi, mutta sitä ei voi ikinä unohtaa, ja jossa luottamus menee ehkä iäksi.
Kun noin käy, tuntuu kuin matto vedettäisiin jalkojen alta ja koko maailma hajoaisi.
Sitä ei pysty käsittämään.. Miksi se teki niin? Miksi se teki niin?
Sitä kelaa mielessä koko ajan ja koittaa kehittää mielessään ratkaisua, ja vastausta miljooniin kysymyksiin..
Sitä ei saa mielestä, vaikka kuinka yrittäisi..
Itse koitin unohtaa kolme viikkoa, kunnes tajusin että jos se kerran pettää, pettää toistekkin.
Vanhan viisaus ja ei se siitä miksikään muutu.
Noin se on ja tulee aina olemaan.
En voi antaa anteeksi.
En voi unohtaa.
En voi jatkaa näin enään..
Se on loppu.
Se on ohi.
On aloitettava alusta..
Mutta muista, että minä kostan varmasti.....