minä kysyn oisko helpompaa
kulkee niin kuin sokeena ja olla kuin ei huomaiskaan
asioitten suhteita ja niiden ristiriitoja
ja kaikkee mikä tuskaa lisää kuitenkin
kun jälleen pöytäs puhdistat ja alkuun siirrät nappulat
helpompaa on kelluu vaan ja antaa virran kuljettaa
antaa sen tuudittaa ja nukahtaa ei taistella vastaan
tuskallisen suhteellista totuus on ei lopullista
veden lailla muotoutuu uomaan josta sen täytyy mahtuu
mä en puhu roskaa vaikka en anna sydäntäin ostaa
kaduilla tuulee taas tuli on irrallaan henkilökohtaista mikään ei oo
kaduilla tuulee taas savua ilmassa henkilökohtaista kai muuten vaan
onko olemassakaan kokonaista totuutta
sirpaleita kerännyt oon aivan liikaa