Oot valokuvantarkkana mielessäni mun
Mä muistan hymyn sen muistan joka sanan sun
Jäit unieni hiekkateille hiljaa kulkemaan
Mä vaikka koitan kääntyä kannoiltasi pois
Ja elää niin kuin ei sua olemassa ois
En haaveistani onnistu sua silti sulkemaan
Kun eroamme pyyhkäisen pois mun kyyneleet
Kuin pisarat ois vain poskilleni sataneet
Ja hymyilen kuin tuska tää ei sattuis ollenkaan
Käyn kotiin ihmisvirrassa sydän takoen
Mä mitä vielä pelkään ja mitä pakenen
Ja mita jos nyt käännyn lähden jälkees juoksemaan