IRC-Galleria

niin sekin on makkara. pantuani yöllä uuniin edellisen merkinnän tehtyäni. oli nähkääs niin kiire tekemään ns. päiväkirjamerkintää, ja asiaa oli paljon, mutta pissahätä voitti niin se jäi lyhyenlaiseksi. no kuitenkin, olin siis jo unohtanut kaiken asian kun sinkosin tualettiinn tai mikä fasiliteetti olikaan sitte ja pissasin vaan ja sitä tuli ihan päästä asti taas kun olin niin kuivalla dietillä ollut sen yhen pienen hetken mikä niiden kahden päiväkirjamerkinnän väliin ehti että oikein ei itkemisestäkään tullut mitään vaikka lutrasin melkein kaksi pulloa silmätippoja että ja kun.

istun nähkääs tätänykyä ja tälläkin hetellä enemmän tietokeneitten tai tän yhden vitun paskan äärellä että jos ei olisi silmät jo muumioituneet niin itkisin hervottomasti, taukoamatta ja hysterisesti, mutta kun ei tippa tule niin on alapääkin kuiva. no alapääjutuilla nyt ei ollut mitään asiaa tähän artikkeliin, mutta kai se sitten on niin että siitä puhuen kirjottelee missä menee toiveitten aiho, vaan...

nyt on, ja juurikin nyt, minun suurtakin suurempi huolenaihe sellainen hätä joka tuopi mieleen joulun joskus monen monituista vuotta sitten vuonnako se olisi 2006, jos en veikkaa vuotta suuremmin pieleen kun jouluna tein jotain hommia uunin kanssa ja olin vähän aikaa vessassa. siitä on nin paljon aika että en tahdo muistaa vaikka muistankin. nyt kävi siis niin, nähkääs, kun minä ihan jo melkein olin varma siitä että minä vielä jaksan yhden vanhuuteni vuorokauden valvoa sen edellisen päälle kun olin niin innokaasti opiskellu Luo-ohjelmontikieltä ja kuvitellut pielessäni että miä teen siitä skritti-koneen dungeon siegelle niin panin minä sellasen helsingin kauppiaitten palan makkaraa viilloin ja ne juustolla täytetyin siivuin uuniin ja arvatkaapas millainen katku tässä kämpässä nyt on. kävin vain ulkona tupakalla vaikka hyvin voisi, ja melkein kannattaisi jopa, polttaa sisällä, mutta kun minun käys sääli sitä satavuotiasta valurautapannua jolla se mkkaran rutale on ollut hiiltymässä.

ei kai tässä auta muu eikä sen vähempi kuin lutrata silmätippoja ja laittaa aktiivihiilinaamari suunympärille ja toivoa että en tapa sillä ja sen kiristyslenkeillä itteäni ja käydä ton uuniin kimpuun, kun se nyt ensin jäähtyy tossa pari tuntia, minulla on huonoja kokemuksia hätäilystä kuuman jälkeisen uunin valurautapannun käpäilystä, sillä meinaa iskeä sellainen into päälle että sitä ei oikein tahdo malttaa asioitten viilentyä kun tekee mieli jo kapsutella sitä pannu puhtaaksi ja ottaa revanssi, ja onpa joskus käynyt niin että kun siinä pannussa on se kahvakin valettuna niin äkkiä unohtaa että siihen ei yksi kinnas riitä kun kiinni ottaa saati että sitä hätäpäisään päätää vaihtaa väkevämmän käden kiinnipitäjäksi ja paljas iho 270 astetta-merkki Celsiusta on melko mieleen jäävä kokemus elämyksenä yksin, ja sitte on sen kahvan kuvio vielä kuukauden päästä muistuttamassa vähän ajattelun nopeita tekoja ja toimia.

koitan nyt keksiä jotain muuta kuin päiväkirjailua ircissä. voisinpa melkein kuvitella että

FuBi! mikä vitun FuBi?
no Function Binder, á la Scott Bilas

vittu miä kävin kovan taistelun kun miä pääsin käsiksi tohon materiaaliin niin se oli poistanutkin sen saatavuuden interwebistä, mutta minä keksin keinon... minä keksin yhden hiivatin hienon hommelin ja nyt minulla on kaikki paitisi yksi mitä tarvin. ne tekee gsaproweredirilla tosissaan töitä vissiiin että kaikki viitemateriaali sen 1.11 enginen käyttämiseen kävisi mahdottomaksi eli jos apua tarvii ja sitä tarvin niin kaikki tänne ja EhTi! :P

jeh, ei mulla muuta kummenevampaa nytyh

jos näille, jo valmiiksi uurteisille, hiekkateille tullaan tarkoituksella uurteitatekemään ja yksikin kasvi kadottaa eteensä käydessään jonkun vitun hemin niin voi olla se neljä lumilapiota ja kaksi auraa auton ikkunassa vaikka se olisi kilometrien päässää.

tälle kehälle ei tulla autoin, eikä edes mopoin, poppailemaan. siitä tiän lopun nopiasti. jos tällä tiellä ja tolla toisella asuu minun lisäseni pieniä ihmisiä apupyörineen ja täälä auto kaapii yhtään hiekkaa niin lapio on joko tuulilasissa tai hautuumaalla. ja minä myös. miä en tollasta pelleilyä kattele että naapureita uhkaillaan.

nyt kommandopipoa päähän ainijooooooooh, pipo, pipohan taisi olla velkaa mulle. ircissä pipo...

katsotaanpas...

kyllä. bensaa ja makkaraa on luvattu, mutta ne ei kuulu tänne asti kun lupaukset on lupauksia. pipo päähän ja kommando kotiin. nyt, nyt, nyt...

kun terveydenhuolto ei pelaa ja mielenterveys ei toimi. osastoista vastaa sellaset lääkärit, jotka eivät minua hoitaneet ja hoitajat on entisiä asiakkaita. vankiloissa on sairaampia ihmisiä kuin sairaaloissa ja avohoidoksi sanotaan sitä kun hakee lääkkeensä joku muu. siksi pysynkin enimmäkseen sisätiloissa ja pelaan tietokoneella. ulkoilen aika vähän, enimmäkseen vaan sen verran että haen lääkkeitä lisää että jaksaa olla kotona ja

ainii 12 apinaa, olin kattomassa sitä leffaa kun tulin tupakalle. moi

-- comment
--[[ another way to
comment ]]

Case_sens_var = "vars have no type, they got "+type(Case_sens_vars)
print(Case_sens_var)

--[[ keywords:
and,break,do,else,elseif,end,false,for,function,if,in,local,
not,or,repeat,return,then,true,until,while ]]

-- keywords are case sensitive, but confusing IF you are NOT careful

-- now strings

a="pieni 'lainaus' merkkijonossa ja \"vähän\" isompi sisällä"
b='ja \'vähän\' sekavuutta "merkkijonoon" että kuivuu silmät päähän'
c=[[ vähän välimerkkejä ja ceemäinen rivinvaihto ilman släshejä
'merkkien' jono
"eikä" ole yhtään vaikiata.]]

print(a)
print(b)
print(c)

-- pikkasen muuttujan asentamisia

a,b,c,d = 1,2,3,"kissa kävelee"
print(a,b,c,d)

-- meiltähän ei muuttujat lopu...

print(a,b)
a,b=b,a
print(a,b)

-- lukutyyppejä ja stringistä yhteen

a,b,c,d,e = 1,1.2,1E9,-10,.000
print("a="..a, "b="..b, "c="..c, "d="..d, "e="..e)

-- huolimatonta ja huoletonta tulostelua

print "huolimaton"
print("huoleton")

-- unixmaiset kolme streamiä taisi olla..

io.write("koitetaas")
io.write(" miten se toimisi?")
print()

-- sitte vähän monimutkasempia data-rakenteita, kuten taulu

a={} -- {} taulu se on vaikka arraylta vaikuttas, tyhjä vielä
b={"1","2","3"} -- tossa on sitte merkityksiä jo vähän eli kolme
c={1,2,3} -- ja sama uudestaan, voit vähä yllättyä, mutta..

print(a,b,c)

-- taulut on vähä picassomaisia vaan, ei siinä muuta

address={} -- tyjä taulu
address.Street="tyjä katu"
address.StreetNumber=365
address.Apartmentti="b-rappu"
address.Kaupunki="on hevon vitussa"
address.Asukas="mörri-möykky"
address.Kateissa="koripikuusen kannon alla"

print(adress.StreetNumber, address["Apartmentti"])

-- aika väkevää, vai?

a=1
if a==1 then
print ("a".."haa-"..a)
end -- sellasta

b="häpy"
if b=="se miksi luulen" then
print("pannaan sitä halvalla")
else
print("muuten se on selän alla")
end

-- no eikö tästä jossitelust jo päästä eteenpäin, ihan turhaa näitä

c=3
if c=="ei ole" then
print("ei ole")
elseif c==2 then
print("ei riitä")
else
print("jos ton jaksat, niin jaksat vielä"..tostring(c).." lisää")
end
-- ymmärrän kyllä että jos kakku on prefetchaillu niin sillo toi on
-- tehokasta kuin dspllä, saa nähä, saa nähä, condi-jump on turha kyl

-- ai sieltä tulikin sitte conditionaalia heti lisää, se oli vahinko

a=1
b=(a==1) and "one" or "so not"
print
--elijos
a=1
if a==1 then
b = "onne"
else
b = "not so"
end
print(b)
-- vähå niiq ?: tai carry-lipun kantamista, tosi stupdo toi

-- vielä kun hammasta vihloisi

a=1
while a~=5 do -- Lue jotain ja sekota stringiin tai likiarvoon 0.0001
a=a+1
io.write(a.." ")
end -- olisit lukenu raamattua

-- vähän on purkka jäykkää jo...

a=0
repeat
a=a+1
print(a)
until a==5

-- jobas onkin

-- jotain muuta toistettavaa?

for a=1,4 do io.write(a) end
print()
-- hypätääs vähä yli kun on niin booris tuttavaakin vailla
for a=1,6,3 do io.write(a) end

-- tuli vähä äänenmurros näköjään tossa

-- onpas näitä esimerkkejä paljon...

for key,value in pairs((1,2,3,4)) do print(key,value) end

--toihan voi olla ihan käteväkin

-- noniin sitte se alun pieleen tulostettu picasso, vai oliko se tali

a=(1,2,3,4,"femma","portsarille","ja karaokeen")
for iv,a in pairs(a) do print(iv,a) end

-- jees. ei näitä kyllä kerralla kaikkia muista, mutta jatketaanpa

a=0
while true do
-- ai saatana kun hajottaa toi moka
a=a+1
if a==10 then
break
end
end
print(a)

-- huh! pelastus, viime hetekllä ehti

-- ainiijoo kun on vielä noi haarautumiset ihan tekemättä... noooh

function muPunktio()
print("selkä ytimeen, kiitos, en ole selkärankainen.")
end
--jaa pitäskö sitä koittaa sitte?
muPunktio()
-- palataas tohon vielä, unohtu jotain vissiikaivai
function annNyt()
retrun "älä ruinaa"
end
-- ruinataapas vähä
ahaaelämys=annNyt("string")
print(a) -- pintaa syvällisempi vastaushan sieltä heru taas

-- ei perkele kun tätä kestää taas örf, varargs ja arraylla päälle

function vaihetaasJotain(a,b,c)
return a,b,c,1,"yrittämällä",true
end

a,b,c,d,e,f = vaihetaasJotain("arto","paasi","linnaan")
print(a,b,c,d,e,f)

-- artolla kävi mäihä

-- jahas sitte periskooppi ylös

h="global"

function myfy()
local b=" locaaoli variibelisti"
a="variaattori"
print(a,b)
end

myfy()
print(a,b) -- se pyörii vieläkin

-- formaalimmin

function printf(vormaatti, ...) -- varargsia siis nyt aidosti, sori se sekoilu aiemmin
io.write(string.format(fmt, ...))
end

printf("hei, onks %s jo %s sun %s\n",
os.getenv"USER" or "kello", _VERSION, os.date())

-- johan oli mössöä..

-- ja lisää tulee kun librassareista puhutan

--[[ lUAssa on standadeit sisäänrakennetut kirjastot tavallisille
operaatioille aina matikasta, stringeistä, pöydistä, inputista,
bogieen ja operaatiojärjestelmän fasiliteetteihin, sen lisäksi

on ulkohuusin mukasta virkistysmajaa värkättynä: pistokkeille,
isoille kirjaimille, portofolioille (portugalia kun puhtaan),
legginseille, yksikkötestaukseen, rouhiaan käpäilyyn, webin
verkkotöihin ja monenmooiseen touhuamiseen]]

-- kuulosti ihan kuuluisilita viimeisiltä sanoilta, oli example 31..?

--[[ eiii helevetti, tästä pääse maate ikinä... math.sinne ja koni
kuoli ähkyyn, expaa tuli kun math makasi lattialla ja modaili
absoluuttisia voimia ja lokasia rytmitajuttomia jannui tangat
päässä katteli asin-hattu päässä ja oli niin jone aaronia, atan2,
min vaan siemennän satunnaisesti sinne tan ja kohta coshahtah ja
sit on log-jalka -vitsit vähissä... ]]

-- stringeistä nää papurikomaan äijät puhuu yhen kirjaston verran,
-- mutta sen kyllä ymmärätää kun on rio kaupunkina, rio, ohoi!
-- LOWER aaaa 3 ja nirepkat
-- sitte on noihin pöytähommiin muutakin kun kujakollin turkkia kai
-- standardimaista ulinaa ja ouputtia tyypillä ja ilman huuhtelua
-- fasiliteeteista jo mainittiinkin...

-- no nyt taa saatana sit laitto vähä vääränlaisen popupin. oikein
-- hienosti sanoo että voi jäädä consolin alle että kato sinne, niin
-- vitut; kehu että se asentaa vaika väkisin ton visualc++2005 ja jos
-- ei nii pane se samaa kansioon. sitä voi tarvia muutkin. vitun
-- lUA nyt saatana sentää. VITUN iupit. siis sai se ikkunan auki
-- exceptionin, että jotain sentään...

-- HERMOT MENI! SEURAAVA OHJELMOINTIKIELI?!

sitte miä rupian muokkaamaan niitä ajatuksia mitä miä olin saanu aikaseksi tuohon otsakkeeseen.

normaalisti se meneekin sitte niiin, joskus, kuten just äsken istu lokkia pienempi eli varmaan kai ruskia kärpänen maitopurkille kun olen tässä just aamiaisella.

toi kävi kappaleesta melkein, olen lyhyem...vittu kun toi kärpåänenn.nyt nyt... en pitäny vielä varsinaista taukoa vaan vähän kättäni heiliuittelin, ikäänkuin käsi tuulessa heiluu ja huulet, vaikkapa hörkä-sammakon kun en ensin muistanun jorma uotisen nimeä, mutta idis on siis... vittu selvillä (nyt oli jalat sillai ristissä ja toi lautanen reisiä polttaa).

nyt liv and tell tai joku elämän realiteeteista kertova juttu että jokainen voi samastua, ei tätä ole tarkotettu vain niille kärpäsille, joita jenkit ja aussit kasvatti, niin ja rottia kansa, jotainn lukutaitostakin väestönosaa kun tekee kokkikirjoja siitä mitä euroopassa ei syödä. viekää vittuunne noi jutut käsittelen ne seuraavassa jaksossanne. noniiin

noinnn saimme täytetyksi täytekappaleen. miä olen monta kertaa kysynyt iteltäni samaa kuin gorgin kirjailija-lapsokaiset, katsokaas kunb tuossa ei ole varsinaisesti vierasperäisiä enää kumpikaan sanoista ja sanoja kai on vähän huono tulkittemaan yhtään mitään, niin sitte on tollasia hällä-väliä -sanoja ja -sanojia, kun vaisto käskee vaikka se on väärässä niin kukaan ei voi todistaa vääräksi kun itseasiassa. lönnrothin suurimpaan teoriaan, eli suomenkieleen jäi sellainen aukko että varsinaista yhdyssanaa ei ole oikein määritelty ja kuinka se esiintyy ja milloin se on. se on sitte tullu selllaseksi macro-suomenkieleksi, jolla voi viisastella kun tuntuu että vihaa jotain niin eikä keksi parempaakaan haukunaihetta, nyt tossa oli haukku kuten koira sanoo ja aihe kuten suomemaalla ihiminen niin se olisi kaikkiehn järkien mukaan kai tullut olla kirjotettuna haukun-aihetta, mutta kun sana oli haukkua, mutta, mutta ja välimerkkejä minusta. onko pakko haukkua, jos ei ole koira, (toi on sellanen poisuklkeva tai eli exclusive or eli jos molemmat on niin sitte on, jos toinen on niin molemmat ei ja sitte ei ole, mutta se on logiikkaa, nyt olikin puheenaiheena suomen kielioppi (örf) ja siinäpä minun makuulta sanottavat

tahon sanoa aamulla kaikki mitä ruoka suuhun tuo ja nyt on ruokaa, sanoisin tässä että luojan kiitos, mutta kiitos taitaa, kuulkais, ihan teitin iloksi ja pettymykseksi kuulua isälleni. ja aina kun miä puhun tai olen puhunu isästä niin miä olen puhunut isästäni, vaikka sävy voi olla minun mielestä, asiayhteydestä riippuen, pikkasen tumma, niin aina on ollut tarkoitus kiitttää. sen kun työkin oppisiitte.

kiitos on paljo isompi sana kun anteeksi, mutta se on kovin objektiiivista taas, minä kattelen omia puuhia ja touhujani arvostelen nyy hypotermiassa (siis öljyä on ja lämmintä vettä ja pesulla kävin, otin vaan ton sanaksi kun jotain piti keksiä, vähän hienompaa) kun en ole oikein tottunut sanomaan kiitos ja anteeksi pyytämään. olen toki ja vain sen tiedän noita-sanoja käyttänyt, mutta ja milloin en on minulle täysi arvoitus. mutta vanhempiani kohtaan minulla on se kunnioitus kuin on positronilla elektroniin

katsokaas,
elämä on miä en välttämättä, vaikka itse jumalista välillä puhelenkin

p.s. jotain näsäviisasta

... turha piittailla kun ei hävetä)

soitto numero yksi (1, mielestäni, edelleen tulisi kymmentä pienemmät lukunumerot kirjoittaa kirjaimin, huom. lukukunumero ei ole sijaluku, mutta vitustako miä tiiiään, voin olla vaikak lönnroth ja keksiä tätä kielioppia kun sitä kirjotan) mutta puheluuun, yksinpuheluun luulen!

anttinne,
ja juuri siksi

p.s. ja vitun iso P JA S, miä käyn heikomman kimppuun kun ei sana tehoa. niin katotaas kuinka se teiltä käypi, vitun karitsat!

p.s.ässäs tee

piti vähän korjailla sanomisia kun sitä ei aina oikein tule ajatelleeksi...

pahoitteluni,
fattis

jöpas kävi yksittämään kun olin just tekemässä jotain kauhian tärkiää merkintää. jostain kun kattelin tuola hyttysiä ruokkiessa jotain lokkeja että pulu tuli, saatana, ja nokkasi kannssa. eikö hassua nokkasi vallan ei nokannut tai nokkinut vaan nokkasi vaan hyvin lujaa ja yksinkertaisesesti ja nyt on reidessä sellainen reikä kuin olisin saanut puukosta siihen. mutta oma vika, oma vika, mitäs ruokin hyttysiä kun olen tajuton. yhyy

meni housutkin rikki vissii, vaikka makasin ilman paitaa, saakutti. ilman mitään verminkiä nätissä yläkehossani miä rohjotin tuola nurmella ja olin kaunis hyttysille ja sitte tullaa ja nokitaan :(~~~eeiei tota taas......... sulku-alas-palmu-ylös ja oasis, jotenkin tollee se lars von trier neuvoo idiooteissa tekemään solmua minin katolle (vai oliko se golfi), no ainakin se oli no en tiedä aamu on musta, kuulat sanat jo kirkkaina kiiluvat silmät ja kuolaava suu niitä valuu, on siis pakko herätä ja olla jeesus ja johtaa katrasta, nomadin ei ole helppoa kun on kotona mukavuudet internetin antamat ja television tuomat, mutta aina kun on paimenessa on se toinen polttanut patterit loppuun ja minä kun lähden niitä hakemaan niin jo on joku saatan volframi, vai oliko se wolverine, käyny kättelemässä pässiä sillä välin ja siinä sitte odottelen mäellä ukkosta ja poltan pässistä makuuhaavat...

saatana noita kerittäviä, mieluusti olisin miä kalamies, johannes, joka on minun suojeluspyhimys jos on romanipuolittaren puheita uskominen ja ja ja... sellaisia aamu-usvia. taian mennä toviksi muate takasin kun on niin tahmiata ajatella heräämistäkin.moi



moi taas

aamu oli musta, unohduin ajatuksiin mustein kerjotettaviin ja silti tuska ei helpota oloa minusta, olen
ja tuska siitä muistona on että pahaa tulin ajatelleeksi ja mikään ei kai minulle anna anteeksi ajatusta. olen paha jo mieleltäni kun sellaista ajattelen, paha mieli niin sanoo ja tekke, minusta mustan ja valkoista vasten se näkyy paremmmin, ja mielummin kuolen kuin anna periksi ennakkoluuloille vaikka minusta ne olisi valkoista ja aatosperältä mustaa niin en, hetkeksikään anna itseni unohtaa ajatuksia pahojakaan, en koskaan anna anteeksi että minulle valehdellaan, vaikka minä olen pettymysten päällekäymä ja ympäröimä, yhteentulema: ajatusten, joita kukaan ei tahtonut kuvitella, niin jonkun ne oli sanottava, jos ei vaikka elää aivan ja kun aikeeni on ja tulla siksi josta uhkani huokuu enkä häpeä hetkeäkään, kuin ollen paska olen ja kuinka kaunista onkaan kun voi elää ajatustensa seassa ja likana sen liaaksi tulla ja uhkana itselleen. niin, niin itselleen kai sitä näitä sanoja sanoo ja suustansa päästää sen, mitä ajatttelee eikä sanoja mieiti eika ajatuksiaan sillä sille on aika muiden, kun pitää miettiä. mistä minä puhuin ja mihin vai viittasin on kovasti tulkinnanavaraista ja vielä enemmänkai tulkittavaa antaa näkemykseni asiasta, asiasta, jos en sanoisi, että pelko tällä kylällä on vähän kuin enemmän tarpeessa ja niitä katuja käy humalainen mieli ja peloissa kulkeva ajatus. niitä minä en ruoki, niitä kulkiessani karkoitan, ja aina, kun tervehdin vaikka ei olisi hattua millä nyökkään niin huomaan että jo pian käyvät kävelylenkit toisenlaisiksi ja sellaista tuskin tapahtuisi jos kyläni olisi kauniipmpi eikä niin täynnä epätoivosta jos valmiiksi kuolleita nuoria, nuoria, nuoriaaa-aaa -aaa. tällä tiellä :P

tänään on tänään tulen tänään houruisiin housuihin jonkun muun sillä eilen heräsin siihen kun henkäni uhattin ja siihen suhtaudun vakavasti ja vakavasti tulen sen muistamaan vaikka kieli poskessa huulia lipoo ja linja-autossa matkustaja, josta sami minulle kertoi, en naura sillle enää, vaikka silloin se nauratti kyllä eikä ihan vähää, sillä näillä tuppokylillä ei sellaista matkustajaa kai tule ikävä, mutta entäs se kuljettaja? entäs se kuljettaja, olen kai siitäkin kertonut, mutta kuka muistaa? ei kukaan muista tarjoilijaa sanoi agatha cristie ja miä muistan kuljettajan, mutta minua ei lasketa eikä kuljettajaa :P

tervemorot sinne jonnekin ja tarinoita navetasta. ehkä miä liikun tänään. on niin saatanan läski paska, kuten kuvasta näkyy niin ei ihan vaan mielijohteesta, vaan pitää olla motiivi että jonkun panee paskaksi ja yleensä ei silloin olla vääntelemässä rappukäytävissä käsinojia, mutta kukapa tietää kukapa tietää. voi olla maija oven takana kun tätä joku lukee, voi olla voi olla, koskaan ei voi tietä ja kehenkään ei voi luottaa. minuun joskus voi ja tahtoisin että jatkossakin, muuta ei tunnu lupaukset kelpaavan, siksi on oltava vähän kai epävakaa kun vielä on elokuu :P

voi olla voi olla että kirjotin tän jo vuosisitten ja puolitoista kuukautta. voi olla että kehenkään ei voi luottaa. voi olla että kaikki sanat on puhetta vain ja mihinkään ei voi luottaa, mutta, katos mulla on housut jalassa, eikä vaan housut vaan alushousujen lisäksi ihan ihmistenilmoille-housut. pitääpä oikein ähkien pähkäillä juuri syötyä että mitä tuli sanottua ja oliko matkain muuallekin kuin putkaan. katsotaanpas... tossa lukee...täähän olikin jännä havainto. ans'kattoo, ans'katto sillä citroen v2cvssä sitä on, jos muistini on oikia. pitikiös minun saada puhelimeni mukaan tänään? siltä kuulostaa, siltä kuulostaa. ei auta kai kun käydä kohtaloa kohti ja ulos tupangille kun ei ole silmätippoja enää ja itkettää nakavakasti. niin antaa ajan olla ja minun liikkua, miä olen kai sitte aika nopia, jos aika aikaa kutakin ja nyt kerosiininallea perseeseen ja vatupassi niin saatanan sopivaan kulmaan että kehtaa vähån keulia. sillä pelko se on joka minut herättää ja minussa kylän! ei mitkään mikkelin matriarkat. nyt aletaan kyyläsille. kymelle onkimaan ja rapuja luvattomia nyysimään kaunismielet. miä haluan ja miä sen haluan myös. jos en enni niin ei sillä mikään kiire.

täälä tupakoi! -lapinlahden linnut

kantti
ja sitä vailla

(pieniä kirjotusvirheitä on korjailtu 26.8.2009, se merkittäköön internetin ikuiseen muistoon siitä mitä on menny sanomaan, sillä; "Kyllä NE tietää(tm)." ,)

kun elämästä alkaa tulla totta, muillekin kuin muille ja pelkään että se niinä jo koskettaa itteäni, vaikka minä olisin kuinka vainhoharhainen niin vain halutessani olisin halunnut elää valheessani ja muiden elämää niin keinoine ruokkinut ja ollut ikäänkuin, osana elämää, johon en kuulunut, mutta kun uteliasuus ajan järjen edellä ja kiire sinne jonnekin, mistä itsekin vain haaveili niin on se käytävä vielä kuljettanava ja sille tielle käyminen, jolta ei ole paluuta ja se on. jos ei sitä kukaan muka tiennyt se on itse lavea tie ja johtopäätöksiä on turha vedellä ennenkun on turpaan tullut, sillä vaikka sanon niin ei se aina ollut lainkaan sitä vailla mistä puhe ja puuttena muka se, ei ollut
tahtoni kuin päinvastainen ja sitä empiessä, ei tule mitään puolustusta sille typerällekään sanalle ja kun tällä tuppukylällä jotain sanoo, niin siitä on kai pidettävä kiini, niin muutkin ovat mutta minä en ja siksi onkin kai oltava viimeinen samurai ja tällä elämällä, olisi ollut kivaa elellä, mutta kun kaikki on jo valmiiksi, niin pielessä että mitään ei voi korjata, ei vaikka pahasti koittaisi olla sanomatta ja sitten on urakalla korjattavaa... oven takana kolisemassa vaikka olisi se auki ja niinpä käyn, rohkeudesta, levosta, ollen selvinpäin melkein kuin unessa ja olo, kolmen vuorokauden jälkeen tuntuu epäteodellisemmalta kuin kolme valvottuaan ja niinpä jää tämäkin rikostarina vaille selvyyttä ja selivtystä, sillä eihän poliisia, matti-enonkaan kuolema oikein kuulopuheiden tuntunut kiinnnostavan ja niinpä olen niillä jäljillä ja voi sitten rikostuntiktaa pikkasen harjotta vaikka jossain missä en oikein ollut enkä kuulunutkaan, kelle en soittanut ja kuka vastasi ja niin-iiin...

itkistikö onnesta...

nakkikujan naiset, ne minua kyykyttää vai mikä vitun pepe petreoskoi ja teekkarit rakastaa mun hengiltä -orkesteri panee mitä sattu ja sitä enemmän!

mutta sellaiset asiat jäävät kovin helposti huomaamatta ja siksi koitankin toistaa, jos en nyt jo muidenkin sanomaa, niin edes itseäni, ja kun sekään ei onnistu kun on niin vaikiaa, panna ajatukset kasaan. puhua niistä kuin yhdestä tapahtumasta ja sitten on taas kivaa, kun en tarkoittanut mitään sanoessani että kyllä joo ja rakastankin vähän kaikenlaista ja vielä vähän jotain muuta ja pikkaen kai itteänikin, muuta siitä
ei lasketa
kun sanoo ittensä tai jotenkikin
siihen viittaa niin jo on
puheenaihetta, niillä kaikilla sanojilla
joiden sanat, todeksi muuttuu kun minä olen
selvinpäin ja kun minä kylällä käyn ja huhja kuulen
niin tulee väkisinkin mieleen että niin kai sitten, on sille huhule
annettava aikaa kai ja vähän jotain millä itekin sitä ruokkisin ja
puheille turhanomaisille jonkun faktapohjan, jolla voi minua vastaan käydä
ja tossa sitä tulikin, en piittaa vaikka vähän sählälsin, toki se jälkeenpäin, vähän harmittaa,
mutta elämä ja sen varrella ihmiset ovat aina merkinnet jälkensä, ja siihen mitä kirjoitan ei muka voi
vaikuttaa
ja tässäpä
siitä osoitus
kuinka helposti voi sanoa
että kyllä se, minua kuunteli
tai jos ei niin ainakin niitä sanoja
joita kappaleena kohdasta musiikin päästelen
ja niinpä yhtä kesää ja yhtä samaa rataa minun elämäni kulkee ja toistaa itsetuhoa, mutta kukapa;
niin kukapa juurikaan, juuri pesulle mennessä tätä kirjoitan ja niinpä olen muka kiireissän, muta kun
on tuo ja vähän jotain sanomatonta viestiä vailla vielä mieleni ja se mitä kuvittelen todeksi on kivaa,
jos aei aina kaikille niin aina minullekaan ei ja sitä itkiessä, kun olen humalassa, minä teen kun olen
pakko-oireinen paska ja vielä pitäisi olla mieskin, se joka sohvalla makaa ja kaljaa ryystää ja hokee;
mutta enhän minä, sitä tarkoittanut, mitä tein, sinä varmaan väärinymmärsit, en ajatellut lainkaan
mitä sanoin ja mitä annoin ymmärtää, ja se on kovasti oloni oloinen puolustus, ja nyt pakkona on
sanoa jotain niin että se ruudulle mahtuu, ja luo sinikuviota, sillä sinistä on minulla pikkuinen
pakomielle jo syntynyt kun ja en vielä tiennyettä se on osa yksikköympyrää. mutta sellaista
elämää kai on kesteltävä, kuin ite uhoaa ja itelensä povaa ja niinpä onkin nin ja siksi kai
luulen sanoenni että Te luette, vaikka rarkoitin kai tiedän vain lukeva, että niin ja niin
että mitään ei mieleen tarttuisi ja sillä lijnjalla tahdon jatkaa, elämääni ja päätäni
säätää sille leveysasteelle, jolla teen lopullisen valintani siitä, mikä kohtalokseni
on mielestäni sallittavaa ja minkä saatan anteeksi antaa,m suhteessa siihen
mitä kokenut olla saan
ja nyt ihan kappaleen, siist sitä göstaa,
joka pääsäni soi menen minä suihkuun ja pesen itteni ja tulen uudestaan humalssa huutelemaan,
mutta en sano minne

sillä onhan vähän niin ja näin ja naimalla ei asiat ainakaan parane, valheenomaisin luottamuksen-
osoituksin, en aio elämääni elää, enkä valehella, en antaa enäää, yhtään alibia, jolla voi joku
suhedettaan intiimiä jatkaa vain minun alibilla. jos olisi edes kysytty, mutta ei, kun tiedettiin että
minä en alibia anna niin se sitten otettiin, ja siitä onkin monta lasta syntynt maailmalla, jos en minä
aina kaani joku oli kai joku kateissaan, isyystestejä teetettiin ja kun minun kanssani oli varmaa kai
se että kukaan ei valehtele ja minä sitten olen niin, seuranhakuinen ja puudelinomaninen, että kai
sanaani voi luottaa jos en lupaa. tulen tuottamaan petymystä tuhat miljoonaa ja enimmäkseen ihmisielle, joita minä en koskaan ajatellut kun tulin luvanneeksi että kuinka kauaskantoista minun alibini on ja kuinka on tiellä lapsia. kuinka valeesta tulee emävale ja tilastosta sen todistaja, ja onpa
kiva elää sellaisen takaankaa, mutta sen taakse en enää pakene. minä kerron kaikki ja valehtelen sen
mikä valehdeltavana on, tulipa ikävä lucida-fonttia, minä todellakaan en rakasta ihmisiä enkä oikein
voi enää jatkaa tätä rathaa, sillä jossain vaihessa se totuus ahistaa. jos olisitte edes tehnyt jotain lainmukaan rikollista olisi helmpompi valehella, mutta kirkkoa, jolle veroa maksan en tahdo valehella kun se antaa minulle hautapaikan ja teihin ei voi luottaa, sillä tuulessa, on minun paikkani ja sanojen
joita koskaan sanonut en enkä luullut, oikein että kukaan niitä lukisi, tai että varsinkaan joku kävisi
tulkittemaan ja niinpä olen taas; tex willerin armoilla, mephistona ja partaani kasvatn kuin koivu
mahlaa valuu ensikeväänä. en tidä, olenko enää tällä kylällä, millä haluni elooni kasvaa ja sallinta
on kannustavaa, mutta kyllähän, minä etäältä näyn ja kuulun samalta ja voin kertoa kaikkea vaikka
valheena minä toteni kertoisin, ei sitä kukaan usko ja viimeiseksi uhrit ja minun syytä kaikki kun en
kertonut, kun en muka olisi ja kiitos oli mikä oli. ... mutta :P

itkistikö onnesta, jos panisin sua kunnoalla
kun väität etten uskalla, ajaa enää silmät ummessa...

pekka puupaa, puupaa, walsesin tiigeri ja love-bomb, love-bombe, jooh, siis mua u2 oksettaa, vittu
u2 ja 360astetta.... öööh työ olette 2-ulotteisia, en tiedä tiesittekö, siksi kysyn? halloo hallo hallo kuuleko sairaala? manumminen laulaa tai joku muu tai joku muu tai joku muu

terveisin,
ei helvetissä, arafatti kanssa ja halituli hittuun sika meni...