IRC-Galleria

Neiti valokuvaajan piirrustus hommat meinasi kusahtaa. Onneksi olin "ajoissa" liikkeellä ja vasta ensi viikolla valmiiksi luvatun kannen piirtelyn viimeistelyn päätin aloittaa jo tänään. Varmistin sähköpostista piirroksen mitat, ja kappas huomenna kannen pitäisikin olla ehdottomasti toimituksessa, muistinpa väärin päivämäärät. No, eipä ainakaan viimeistelyn kanssa montaa päivää arvottu. Ja tulipahan todettua, että kyllä se kuvaaminen on mun juttu eikä piirtely.

Olin eilen assarina yksissä ulkokuvauksissa (koska tungin sinne) ja käytin tilaisuutta hyväksi raahamaalla paikalle myös itse valot ja kamerat. Kuvasin tosi näppäristä kouluuni kuvan " ulkomiljöö -olosuhde kirkkaassa auringonpaisteessa". Sitten kun näppärästi vielä opin, että kameran näyttöön ei kannata luottaa ja aivojansa voi käyttää niin olisi aika hienoa. Ei käynyt mitenkään mielessä että kun vasten aurinkoa kuvaa, niin siitä voi kenties tulla aukon heijastuksi kuvaan, jotka eivät siinä mininäytöllä näy. Muistan kyllä miettineeni, että pitäisi varmaan käyttää toista putkea, kun siinä on vastavalosuoja pidempi, mutta sitähän kannattaa vain miettiä hieman eikä toteuttaa.

No kuvia tuli, panostukseen nähden ok-laatuisia. Kun siis en panostanut muuta kuin pykäsin lampun pystyyn, enkä ajatellut juuri mitään, niin ok.

Jos minulta joku kysyy, miten valaistaan kiiltävä esine, sanon että valot joko heijastetaan siihen tai ammutaan ison pinnan läpi, kohti ei kannata yritttää valaista.

Jos minulta joku sen jälkeen kysyisi, miten kuvataan kiiltävä auto, vastaisin että tuota periaatetta soveltaen.

Mutta kun itse kuvaan kiiltävää autoa, ihmettelen mikä saakeli on kun ei onnistu valaisu suorilla valoilla... Kyllä oli fiksu olo, kun kysyin studiolla miten auto kannattaa valaista "isojen heijastinpintojen kautta" vastattiin... Tuli kyllä helkutin tyhmä olo, että miksen ole yhtään miettinyt. Se ei näemmä kuulu toimenkuvaan. Ensi kerralla sitten.

Kuvasin perjtantai yönä auton. Meni vähän liian myöhään aloittaminen ja lopettaminen, mutta kai siitä kouluun kuvan saan aikaiseksi. Neiti ei ollut oikeastaan ajatellut laisinkaan että ne autot pirskatti vie, eivät ole neliskulmaisia laatikoita, vaan ne heijastavat valoa ihan miten ja minne sattuu. Se logiikka että pystytät valon tuohon, niin se kääntyy noin ja irrottaa tuon reunan taustasta ei todellakaan toiminut kuten kuvittelin tietenkin. Ottaen huomioon että olin raahannut puolistudiota mukanani ja valaisin sitten auton kahdella kädessä olevalla flässillä (yksikin olisi riittänyt, jos olisi latautunut nopeammin, olivat manuaalilla ja kahdella samanlaisella vuorotellen väläyttelin autoa valomaalaus tyyliin).

Mutta hyvä kun kuvasin, opin varmasti ja tulihan tuosta kouluun kuva. Olin tuosta auton kuvauksesta vähän puhunut sivumennen että voisi sellaisen tehdä kouluun ja asia sitten vähän niinkuin järjestettiin (ts. minua potkittiin vaivihkaa tekemään jotain) joten mikäs siinä kuvatessa.

En muuten ymmärrä autoista mitään. Onneksi ei tarvinnut ymmärtääkään. Valokuvauksesta ehkä tarvitsisi ymmärtää vähän enemmän.

Tänään koitan ottaa taas yhtä miljöökuvaa. Katsoopa mitä siitä tuleman pitää, ideaa ei ole, mutta jotain on pakko kuvata. Jos tulee huonoja, menen kouluun ilman kuvia. Se on mielestäni pienempi paha, kuin mennä omastamielestäänkin tosi huonojen kuvien kanssa. Huonoksihan kaikki kuvat muuttuvat siellä.

Ruikutus jatkuu. en ole kuvannut niitä helvetin miljöökuvia, sitä yhtä enemempää, kahteen on ideat mutta kun pitää noita ilmojakin kyttäillä ja toiseen mallia kinuta. Kiinnostus on laskenut kun lehmänhäntä eikä tunnu nousevan millään.

En tiedä saanko kuvia aikaiseksi. En jaksa yrittää ja mielummin olen viemättä mitään kuin huonoja kuvia. Niin ja se yksi minkä otin oli huono.

Tuollainen paketti jonka jo heti tietää ettei siitä selviä, lyö kyllä kasvoille niin ettei kykene edes alkamaan tekemään mitään.

Töissä olen tehnyt sen museon kuvia. kuvasin mm. yhdet avajaiset polarisaatiosuodin linssin nokalla ja ihmettelin kovasti mikä on ettei salama riitä ja tarkennuskin on turkaisen hankalaa. Fiksu olo kun huomasin asian.

Pitäisköhän alkaa ettii kaupan kassalta töitä?

Lisäksi tajusin että ei ole se kovinkaan hyvä syy pelätä epäonnistumista etten ole tehnyt miljöökuvia ennenmmin. Olenhan minä tehnyt miljöö yo-yms kuvia enemmän kuin studio kuvia ennen tänne tuloa. En ole ehkä vain mieltänyt niitä miljöökuviksi ja ei ole ollut tuollaista saakelin a4 nivaskaa ohjeita mukana viemässä intoa.

Kuvasin yhden kuvan sattumalta miljöössä, ei ihan sellainen mitä halusin ja tulikin nyt elokuun kuva, vaikka sitä ei pitänyt vielä tehdä... No nyt tehtiin, sattui vielä sänkipelto silmään ja oli siinä koira mukana sopivasti. Joopa joo, eihän niitä kuvia ole sitten kuin 6 jäljellä...

Taso ei ollut korkealla, mutta kuva se silti on.

Minua tökkii taas rajoitukset. Ei huvita alkaa kuvaamaan mahdotomalta tuntuvaa urakkaa, ja pelotta millä ne pilaa koko kesän. Eniten luultavasti pelkään sitä, että kuvaan sellaista, mitä en ole kuin hyvin vähän tehnyt (eli miljöötä lisävalojen kanssa) että epäonnistuin, vaikka epäonnistuminen olisi enemmän odotettavaa kun täydellinen onnistuminen (minusta tuntuu ettei ole olemassa kun täydellisiä onnistumisia, muut ovat sitten epäonnistumisia). Paineet tehdä hyviä kuvia kasvaa viime kerran kuvien ja sen palautteen kanssa. Tavoitteena on luonnollisesti tehdä kuvia, josta kellään ei ole yhtään mitään kritisoitavaa, koska menettävät hetkellisesti puhekykynsä ihastuksesta kun näkevät kuvat. Sivutoimisesti tavoittelen maailmanrauhan siinä samalla.

En tiedä mistä sen urakan alkaisin kuvaamaan.

Tänään on opiskeltu osapäivästä ulkona, asioita käydään sillä kertaavalla tyylillä edelleenkin läpi, mutta oli ihan hyödyllistä katsoskella varsinkin hämärämmällä toteutettua yökuvausta. Saa nähdä mitä on jäänyt päähän, vähän uumoilen että seuraava tehtävä koskee suurinpiirtein tätä aiheetta. Ehkä jos tehtävässä saa/pakotetaan tehdä jotain uutta ja erilaista, niin mielenkiintokin kasvaisi. Tosin pelkään että se on sitä kamalan kalenterin jatkoa, josta olen jo mielipiteeni varmasti ilmassut ja motivaationi tason. Sitä paitsi kun on yhdellä tyylillä aloittanut, ei voi oikein toiseen vaihtaa... Ellei sitten välttämättä halua tehdä niitä neljää kuvaa uudestaan + vaihtaa taittoa ja typografiaa jne, jne jne.

Eilinen kritiikki on jäämässä pikkuhiljaa myös päässäni omaan arvooni, siitä yleisesti ja yksitellen luokkakavereideni kanssa juteltua. Yksi oli ainakin sitä mieltä että olin silmätikkuna jo ennenkuin suuni avasin. En ehkä omasta mielestäni ollut sen enempää silmätikkuna, paitsi kuvani saivat kyllä aika tuhdin kritiikin, osaksi aiheesta osaksi aiheetta, edelleen sen oleellisen erottaminen epäoleellisesti on se kritiikin suurin ongelma, tai sitten vain minun pitäisi pienessä päässäni kyetä tekemään se.

Opettajahan on ihan mukava tyyppi, ja pidän tyylistäkin opettaa osittain, vaikkain kertausta on minulle liikaa ja uskottavuus ongelma on osittain sekä tietenkin mielipide näkemyksiä valokuvauksen saralta on. Mutta ihan ok tyyppi, ei missään nimessä kusipää-ihminen siltikin, ihmisenä.

Motivaatio ongelmani ja suhtautumiseni kouluun kostautui omana käyttäytymisenä kriitiikissä sitten eilen. Tosin tarkemmannin kun itseäni analysoin, kapinani on sitä tunnetta vastaan että opetus ei nyt ole täysin sillä tasolla mitä haluaisin sen olevan. Tai kritiikki, sen erotuskyky mikä on oleellista ja mikä ei on tuolla hmm.. oudolla tasolla. Minusta on outoa jos värikuvasta, mustavalkoisena muutettuna valitetaan että jokin asia on uppoamassa taustaansa, jos niillä on värieroa yhtä paljon kuin sinisellä ja oranssilla oikeassa kuvassa + syväterävyydessä eroa, mitä tosin arvioinnissa ei nähty, koska välttämättä haluttiin arvostella kuvat hyvin pieninä (arvioilta 300-200px korkeita tiedostoja itselläni) sekä vinosti sommiteltuina. Eli kuvat arvosteltiin siitä esitteestä, vaikka erikseen pyysin kun olin mukaan laittanut myös kuvista näyttökokoiset tiedostot, että voitaisiinko arvioida kenties niistä. Nyt se rakas tykki, joka ennnen näytti kaiken liian tummana, on säädetty niin että näyttää kaiken liian vaaleana ja kontrastimattomana.

Lisäksi minulle viimeksi kun kävin asioista valittamassa, puhuttiin ammattilaatuisen kuvan tasokäyristä jne, ja kovasti nyt yritin että ne kuvat edes käsittelyvaiheessa ja teknisesti näyttävät painokelpoisilta, mutta koko ryhmämme yhdestäkään kuvasta ei viitsitty yhtään tasokäyrää avata... En siis tiedä olenko nyt tehnyt _heidän_ mielestä oikein vai en. Väistämättä herää epäilys, että osaakohan se joka tuota asiaa selittää sitä oikeasti käytännössä vai vain teoriassa (Esimerkiksi että kun keltaista on paljon, se kanava on tukossa, se vie kaikki tasot rgb-ikkunassa helposti siihen vaikutelmaan että kuva olisi umpitukossa, vaikka minun käsitykseni mukaan keltainen on läpipäästävä väri, ja ei ole kovin vaarallista jos se on joltain alueilta pelkästään tukossa).

En väitä että itse tiedän asioista enemmän, mutta sen verran vanhanaikainen olen, että kerran tuolla tehdään reilua tasoeroa opettaja-oppilas välillä, niin sen olisi toteuttava jotenkin käytännöössä ja opetus olisi sellaista että sitä olisi helppo kunnioittaa. Mielipiteiden ja koulukuntaerojen esittäminen totuuksina ei välttämättä asiaa edistä.

Huomenna koulua. Oikeastaan aika mitäänsanomaton olo. Ei kiinnosta, ei pelota ei jännitä. EI näin kuuluisi olla, toisaalta tiedän mitä vien, mitä on vikana ja miksi en ole tehnyt parempaa. Mutta siltikin, miljöökuvausta pitäisi alkaa koulussa, seistään torstai jossain lumihangessa varmaan. Se on ihan kiinnostavaa, luulisin.

Tänään otin koirasta 10vk:s kuva, päivän myöhässä. Pakko uskoa että sitä "hius" valoa on laitettava aika reilusti että karvat erottuu. nyt on 3 kuvaa olemassa ja jo niistä näkyy kasvua. Ajattelin että jos jatkaisi tuota kerran viikossa kuvausta 6kk ikään asti, ja sitten kerran kuussa. Tulisi sellainen sopiva kasvusarja.

Kannen kanssa onkin aikaa 12.5 asti, ihan luksusta. Voin tehdä sen uudestaan jos kiinnostaa. Voipi kyllä olla ettei kiinnosta, mutta jos tekisi jonkun maalauksen tms. Olisi ehkä ihan hyvä ottaa välillä käteen jotain muutakin kuin hiiri.

Huomenna pitää tehdä koulutyöt tohinalla valmiiksi. Pakkohan tuo jännitys "mitä jos tulostin ei toimikkaan" on kokea. Pitää tulostella ne jutut mitä on tehnyt, sitten sähköinen tiedosto esitteestä, ja siitä sitten varmaan arvostellaan ne alle postimerkin kokoiset kuvat. loistokasta. Toisaalta ajattelin että ymmärrän tehtävän tahallani väärin, ja en laita siitä esitteestä kuvaa, vaan laitan ne kuvat erikseen, niin joku tolkku tulee arvosteluunkin, koska kiinnostaa oikeasti tietää onko ne käsitelty oikein. Senhän kilometrin päähän postimerkistäkin että kuvattu ne ei ole, mutta teknistä käsittelyä lähinnä, onko käyrä oikein jne. Se edes kiinnostaa... Jos minusta ei tule hyvää kuvaajaa, tulee hyvä photoshoppaaja...