IRC-Galleria

Motivaatio katosi- tuli osoittain takaisin -ja katosi.

Ensimmäinen syy katoamiseen oli perusvalaisuun kyllästyminen, takaisin tulemiseen oli se oivaltaminen että voinhan minä kaivaa hieman verta neneästäni ja tehdä mitä vaan. Sen jälkeen kun tein mitä vain, se ei ollutkaan kivaa, ja ei tullut kivaa jälkeä. Riman nostin sitten tarpeeksi korkealle.

Kuvasin kaktuksia (kuinka omaperäistä) torstaina. Koitin läikikästä valoa ja ryhmän valaisua. Se mitä yritin tehdä oli sitten taas vaikeaa. Eihän ne kaktuksten piikkien reunat hehku kun ne perkele päästää kaiken valon läpi. Photoshoppaukse on kesken ja ei siitä meinaa hyvinnäköistä, tai sellaista mitä haluan kuvaa tulla siltikään.

Perjantaina lainasin niitä dedoja ja kuvasin sitä yhtä esinekuvaa uudestaan. En osannut, vaikka luonnollisesti olisi pitänyt, käyttää niitä valoja sillä lailla hyödyksi kun olisi ollut tarkoitus. Valot olivat varmaankin liian kaukana minulla kohteesta. Tulee palapelin rakentelua eteen, muutamista kuvista ja toivon että edes niistä saisi näyttökelpoisen. Tai sitten kuvaan uudestaan taas koko paskan. Jos siis saan dedot lainaksi vielä, niistä ollaan (ehkä syystäkin) kovin tarkkoja.

Lauantaina kuvasin kahta kaveria. Kuvaan oli valmis idea jota lähdin suurielkeisesti toteuttaa. Valossa on paljon harjoittelua vielä, koitin tehdä pehmeillä softpokseilla reunaan ääriviiva reunoja takaa. Mutta ei se onnistunut. Törmäsin myös taas kerran liian isojen ja tehokkaiden valojen ongelmaan. Malleista toinen oli krapulassa ja kiireinen joka sitten tarttui minuunkin ja keskittyminen meni ja tein hotasten ja kamalia virheitä joista minut vähintäänkin hirtetään synkkapiuhaan koulussani. Ajattelen koulua edelleen, vaikka yritin sopia itseni kanssa etten tee sinne kuvia, vaan ihan itselleni, sellaisa mitä haluan itse. No se jälki ei ollut sellaista mitä haluan itse.

Itse kriittisyys on kamalana kivaa.

Paikallislehti kyseli kesäkantta. Kauheen hirveän kiva, nyt ne tahtovat minun piirtävän erään valokuvan päälle juttuja. Lupauduin piirrustustaitojani enempiä miettimättä siihen hommaan... Ajattelen että mikä tahansa työ voi poikia lisää töitä ja joskus ehkä sellaisiakin töitä mitä oikeasti "isona" aijon tehdä.

Ensi kuun tehtävät tuli nettiin, sen jälkeen kun lähetin opettajalle mailin että voisiko ne kenties sinne pistää. Minua alkoi vituttaan koko touhu taas. Kaikki kielletään ja mitään ei saa kokeilla ja aarg.

Kävin lukemassa erään amk:n ennakkotehtäviä ja totesin että ne ihan oikeasti ehtisi kuvata vielä. En oikein tiedä pitäisikö, se olisi varasuunnielmana hyvä, jos tuo ketuksen määrä nyt kasvaa. Toisaalta onko sekään sitten paikka jossa jaksan ja viihdyn olla?

Valitettuani motivaation puutteesta koulutehtävien suhteen työnantajalleni, hän totesi että voisin jutella opettajani kanssa. Siellä sitten kävin juttelemassa, ei se pahemmin parantanut olo. Lopussa kehotusta ehkä että voisin ottaa ne pienemmät valot käyttöön (jonka olisin tehnyt ilmankin) ja kokeilla, ja kamala määrä selitystä miksi ne asiat nyt ovat noin ja miksi ne tehdään noin. Selittää ne ainakin osaa pirun hyvin. Sellaisen auktoriteetin tunnun kun oppisi, niin noh, pääsisi ehkä jossain pitkälle. Toisaalta empaattisuus jne saattaa kadota ja se asioiden oikeasti ymmärtäminen. Sain myös selveyden vähän listaan, mitä noudatamme että sitä voi noudattaa myös niin että tekee yhtä tehtävää useamman version, se auttaa vähän.

Olen kotona tehnyt nyt rästikuvia ja lähettänyt kuvatilausta meneen kehitykseen. Saisi omalta tunnoltaan ne luvatut kuvat nyt ainakin pois. Töissä kiukuttelin lähinnä vain.


Olo on että tästä ei tule yhtään mitään taas. Ei auta että teen luokkaani nähden ihan hyviä kuvia, kun motivaatio jatkaa koulua on kovin hukassa... Vaadin liikaa itseläni ja otan ne typerät säännöt liian tarkasti, jos en ottaisi ja kuuntelisin vain haukut ja tekisin mukavan näköisiä kuvia itseni mielestä, se olisi paljon mielenkiintoisempaa. Mutta kun en osaa suhtautua asioihin niinkään.

Olen kuvannut itseäni tänään. Se on koulutehtävä myös. Kuvia joiden valossa ei työnantaja, eikä varmasti koulukaan riemuitse. Mutta jos ne on minusta kuvia, minun omaan esitteeseen (joka on pakko tehdä) niin minusta minulla on oikeis päättää ihan yksioikeisesti että millaisen ja millaisilla valoilla kuvan sinne haluan. Suht ns. helppo valo, vähän mainoskuvamainen + vähän krossausta muistuttavaa käsittelyä., mutta pidän yksinkertaisuudestaan. Sitä paitsi itseään on mahdoton valaista kun ei näe mihin ne valot oikein osoittaa. Toinen mahdottomuus oli asento, minulla on toinen käsi liikaa ja toinen jalka liikaa kuvassa. Mutta eiköhän siitä jotain tule. En jaksa suhtautu noihin koulutehtäviin kovin vakavasti enää, varsinkaan kun niitä ei ole viitsitty meille nettiin laittaa. Kuun loppuun mulla on oikeasti aikaa tehdä noita koulujuttuja, ja sitten loppuu ylimääräinen aika kun se eläin saapuu talouteen.

Ne kaipaamani dedot löytyivät sitten seinän takaa, naapuristudiosta. Kysyin jo valokuvaajalta niitä lainaksi ja lupasi. Pitää ne hakea tässä joskus ja opetella käyttämään.

... En tässä vaiheessa kuvittelisi, että osaisin kuvata paremmin suurinpiirtein parhaiten onnistuneen kuvani. Mutta päätinpähän opettaa sitä. Ei kouluni opeista tunnu hirveästi hyötyä olevan, kuvan fiilis vaihtuu jos tekee niinkuin koulu käskee.

On jännä asia että kuva jonka kuvasin sananmukaisesti taskulamppu suussa, (kädet loppui kesken ja olihan se spottivalo saatava) niin nyt se ei onnistunut paremmin vaikka oli studiollinen valoja käytettävissä. Tosin, olisi pitänyt varmaan mennä sille taskulamppu linjalle. Vaikka tiukkoja kennoja koitin käyttää, niin valoa oli liian suurella aluellaa. Dedot, vai mitkä valot nyt ovat joita on kehuttu, niitä ei ole käytössä vaan isoja elinchromen salamoita. Kädet loppui nytkin ja yksi peilikin palastui kun yritin sitä kiinni nipsulla.

Nojoo, photoshoppailla en hirveästi jaksanut, pitää katsoa mitä sillä saa pohjista irti.

Olen menossa huomenna kuvaan studoilla yhden kuvan. Toivon että se menee jotenkin tehtävän antoomme sisälle, mutta kuvaan sen silti. Ei sitten saatu koulusta, niiden ah niin täsmällisten ihmisten toimesta tehtävän antoa mukaan. Minusta se on hurjan kivaa kun tänä viikonloppuna oisin ehtinyt kuvata. Mutta kun tehtävän annot on yleensäkin ollut aika tarkasti tulkittavaa tavaraa (suomeksi, suurin osa tekstistä, jota on a nelos kaupalla, on täyttä paskaa, mutta ne kohdat mitä siellä sanotaan sitten pitää oikeasti olla).

Kalenteri kuvia pitää ottaa miljöössä, mutten projekti kaatuu niskaan. Niiden palautus on vasta joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta se kaatuu silti niskaan muuten. Ei sitä talvea voi leikkiä keskellä kesää ainakaan järjenjäällä.

No, huomenna on tarkoitus ottaa ottaa uusiksi yksi kuva jonka olen jo kerran uudestaan kuvannut. Tiedän että on vaikeaa saada siitä parempaa fiilikseltään, mutta yritänpä nyt ainakin. SE on se yksi ballerina kuva. Siitä tekisi ihan protfoliotasosen kuvan sitten.

Pitää joskus kaivaa se ensimmäinen ballerina-versio minkä olen kuvannut, ja mistä yksi irkkaava valokuvaaja totesi "voisihan tuossa joku valokin olla" tms. tuli sitten tehtyä uusiksi, ja hurjasti parempi. Nyt yritän vielä parempaa, katsotaan kuinka metsään menen.

Voi sanoa ihan suoraa että vituttaa toi koulun meinkinki. Antavat tehtävän jossa pitäisi tehdä kalenteri kuvitus niin, että kalenterisssa esiintyy sekä ihmisiä että esineitä ja samoissa kuvissa. Jokaisen kuukauden kuvasta pitää tulla esille nimenomaan se kuukausi. Sitä ei, edes yksin nähtynä, saa vahingossakaan luulla joksikin muuksi kuukaudeksi. Lisäksi tämä pitäisi toteuttaa sortumatta usein nähtyisiin kliseisiin.

Että joo-o. Erottappa ne lokakuut marraskuusta, heinäkuut kesäkuusta jne. Vituttaa tollanen että annetaan tollasia tehtäviä ja sitten rankalla kädellä kritoisoidaan kun kaikki ei ole onnistunut, kun se arvostelia ei juuri nyt satu hokaamaan että ne vitun sukset liittyy hiihtolomaan ja se helkutin hiitoloma on _yleensä_ helmikuussa, ja ei ole vittu mun ongelma jos se jossain päin siirretään vaikka kesäkuulle. Ja sitäpaitsi suksethan on _klisee_.

Ei tuolla tiedä mitä sanoa, kun 2.5 vuotiaan lapsen kuvausta sanotaan että _mallia_ olisi pitänyt _ohjata_ käsi parempaan asentoon. Tyydyin sanomaan että se että sai sen mallin kieriskelemästä pois sieltä lattialta oli jo saavutus. Olisivat edes sanoneet että valitsit paremman ruudun, mutta jostain vitun mallin ohjauksesta sönkötetaan tuollaisen uhmaikää lähestyvän tenavan kanssa, niin tuntuu ole aika pöljältä.

Tekisi sille meidän opettajalle pirun hyvää tehdä muutava vuosi ihan oikeita töitä kentällä, eikä vaan sönköttää miten asioiden pitäisi olla ja pitäisi pystyä muuttamaan.

Aravaatte että ketuttaa. Että huomenna vaan sinne hymyilemään uudestaan.

Minähän pääsen kuvieni kanssa suht vähällä yleensä, mutta minua vituttaa noin niikuin yleisesti kuunella sitä kritisointia. Me kuullaan kaikkien kuvista kaikki kritiikit. Sitten jotain ihan kamaluuksia saatetaan kehua. Se suht hirveä photoshop sade kuvassani sai kehua. Olisin poistanut sen jos olisin jaksanut, kun näin printin, mutta jotenkin aavistin että koulussa voitaisiin jopa tykätä.

Ensi kerralla taidan tunkea kaikki flitterit mitä photoshopista löydän samaan kuvaan. Ehkä oltaisiin sitten ihastuneita. (ja sitten tiedoksi se sade oli taustalla ja ei ollut suoraan millään filitterillä, oli käytetty uudelle tasolle suotimista graafista kynää, otettu pala, venytetty ja käänetty se sopivan suuntaiseksi, blurrattu liike-epäterävyydellä vielä vähän ristiin, ja laitettu oliko nyt pehmeä-valo asetukseksi, opasiteetti noin 50% ja sitten vielä huiskutintyökaluilla ja sumennustyökaluilla paikallisia eroja lisää + vain osiin kohtiin sitten terävöitysmaskia + jostain, kuten lapsen päältä se oli poistettu kokonaan. Kamalan näköinen se silti oli. jos joku tietää suoran sadesuotimen, sen kertokoot, jos vaikka lisäilen mauttomuuksia joka kuvaan jatkossa, kerran ne on mukavia lisiä).

Kaikki kuvat on nyt otettu. Taitto ei etene. Tämäpäivä, huominen ja ensi viikon maanantai reissupäiviä. Perjantaina jos en ehdi tehdä, tulee itku. Lauantaina studio on päivästä varattu niin etten halua siellä olla jaloissa. Lauantai-illan ja koko sunnuntain on muita menoja. Että jee. Olen varmaan perjantaina ihan helvetin ahkera.


Miten niin muka ahdistaa... Kuvat ovat huonoja. Taitavat perua puheensa opintojatkoistani, kun nuo näkevät. Sitä paitsi en voi jatkaa tuolla virheetön-mauton-mitäänsanomaton linjalla enää yhtään. Kamalan näköistä paskaa josta ei erota mitenkään päin kuka idiootti ne on kuvannut. Tuollaisia kuvia mitä teen osaa tehdä kuka vaan joka pysyy tuolla koulussa hereillä. Pitäisi tehdä parempia.

Tajusimpa sitten tänään että tosiaan on se puolitoista viikkoa tehdä työt loppuun, ja ensi viikonloppuna en todellakaan ehdi tehdä yhtään mitään töiden kanssa. Hihhei ja huraa. Tällä tytöllä ei taida olla ensi viikolla vapaa-ajan ongelmia. Olenhan asian toki tiennyt, mutta se tajuaminen on kovin vaikeaa "justiinhan me koulussa istuttiin".

Taitto tekemättä, muutamat pikku kuvat ottamatta, pääkuvien käsittely hyvin luonnosvaiheessa... hmm... Ja ainii joku tenttikin sie on ensi kerralla. Jos oikein muistan niin atk-asioista niin toivon ettei ole hätää, paitsi englanninkielisen termistönkanssa, joka on epäreilua että kysyvät sillä, ainakin viimeksi kysyivät. Minä olen käyttänyt kutos versiosta asti suomenkielistä photoshoppia, joten termistö englanniksi on vähän haussa. Toisekseen en minä tunne termejä, näen sanat kuvina ja tiedän mitä niistä tapahtuu. Ja pikanäppäiminä. Toivottavasti saa vastata: omppu+l, omppu+m..." Koitan opetella käyttämään photoshopissa koko ajan enemmän ja enemmän pikanäppäimiä, käytän jo jonkun verran, mutta esim. kaikkia työkaluja en muista, tosin osan kyllä muistan mutten käytä rutiinilla, (joitain käytän kyllä sentäs + noita perussäätöjen ikkunoiden avaamiseen pikanäppäimiä). Ehkä sitä joskus käyttää kaiken jo rutiinilla...

Kuvasin kasan esineitä tänään. Kuralammikko osoittautui haastavimmaksi kuvattavaksi. Jonkun älynväläyksen seurauksena tein lammikon lasille. Täysin loistavaa, sen lisäksi että taustalle, lasin alle, ammuttu valo josta tuli valkoinen kuulsi hyvin pahasti läpi, niin myös lasista tuli tulpaheijastuksen kuran sisälle. Siirstin lammikon sitten lattialle ja yritin kuvata siitä. Pitää neuvotella ensi viikolal fiksumpien kanssa miten se oikeasti kannattaisi kuvata. VAi pitäisikö tehdä kuraa, joka ei kuulla läpi. Syvättäväksi tarkoitus tehdä, joten puhkivalkoinen saisi olla se millä kura on.

Muita tämän päivän kuvattavia kohteita olivat multa, hiekka, kaakaomuki, kärpäslätkä, aurinkolasit, lehtiä, koivunoksa, lumipallo ja varmasti jotain muutakin. Tulevat kalenteriprojektiini. Aika lailla niin että parilla valolla valaisin kohteen ja taustaan sitten tarvittava määrä valoja että meni valkoiseksi.

Ei mikään hirveä kiinnostus ollut kuvata, ja se ehkä näkyi kuvistakin. Peruspläjäyksiä pieneneksi tulevia, mutta voisi ne paremminkin tehdä. "ehkä ensi kerralla"

Tänään on sitten tehty kolme neljästä pääkuvasta seuraavaan kouluduunini, eli siihen kalenteriin. Onhan ne otettu, aina voi tehdä paremmin, mutta nyt on sellanen fiilis "kyllä niistä jotain photoshoppaa". Rajaukset on varmaan edelleen vaikeaa. Se hokeminen siellä kameran takana "neliö, neilö" ei oikein tuota tulosta...

Töissä meni taas rapeasti kellon ympäri ja vähän väsyttää. Huomenna ja viikonloppuna kattelen noi kuvat, ja lauantaina varmaan kuvaan sitä pikkutilpehööriä sitten lisään. Sellasta se on, taitton pohja näyttää suht ok:lta, ei mitään maata mullistavaa mutta suht siisti, lopullisenhan näkee sit oikeilla kuvilla vasta.