IRC-Galleria

Näyttöön on käsitääkseni kaikki lippulappuset valmiit, ja olen tarkistanut asian nyt useasti. Toivon ettei mitään uuvu. Sunnuntaita odotellen. (pakko oli tehdä ajoissa että ehtii vielä huomenna saamaan jostain printtejä jos tulisi kamala hätä).

Ensi viikko viimeinen tuolla studiolla, kolme päivää koulua ja sitten vielä pari kuvausta. Mutta enköhän tuonne palaa käymäilemään, ajattelin kysyä että saanko pitää avaimen niin kauan kuin minulla on koulua jäljellä on niin lähellä tuota koulupaikkaa että olisi kiva jos olisi joku paikka jossa voisi käydä kahvilla kun haluaa kouluntiloista pois.

Työpaikan vaihto näyttää varmalta. Varmaahan on ollut jo jonkin aikaa että lähden tuolta, en ovet paukkuen ihan hyvässä hengessä ja varmaan kuvaan kesän hääkeikkoja vielä vanhassa paikassa. Ainakin tavarat on luvattu toivon tilankin olevan käytössä vaikka taitaa vain yksi studiokuvaus olla -onneksi, miljöössä on kivempaa.

Uusi paikka on jo suullisesti minulle luvattu, paperit pitäisi mennä täyttämään tässä joku päivä, olen taas yhteen jos toisenkiin virastoon ollut yhteyksissä, opson tuet kun voi anoa uudelleen/siirtää tms -en minä tiedä mutta vaatii erinäköistä asiointia. Uusi paikka on henkilömäärältään ja tiloiltaan isompi ja pääosin en tule siellä kuvaamaan, ja jos totta puhutaan sen tyylinen kuvaus ei minua ihan hirveästi kiinnosta, mutta koen että on varmasti älyttömän opettavaista olla sellaista seuraamassa, kuten oli tuolla edellisessäkin paikassa. Sitä paitsi tarvitsen työpaikan ja jos saan kouluni loppuun siinä samalla sitä parempi. Uskon että työ on kumminkin vaihtelevaa saa olla ihmisten kanssa tekemisissä eikä vain koneiden, että ihan iloisin mielin tuonne lähden kunhan nyt saadaan paperit kuntoon. Sen verran pessimisti olen että en viitsi mitään tuulettaa ennenkuin asiat ovat varmana paperilla, vaikka epäselvyyksiä ei pitäisi olla.

AMK:n on laitettu myös hakuanelu menemään, saa nähdä ottavatko pääsykokeisiin sen tyylisillä kuvilla. Se on hieman ajan pelaamista, mutta voin pohtia vielä että menenkö pääsykokoisiin ja jos nyt arpa osuisi ja pääsisin sisälle niin minua ei edelleenkään sinne kukaan pakota menemään. (Vaikka tuntuisi varmaan tosi hullulta jos en menisi, kyllä sinne nyt hakee kumminkin sillä periaatteella että sinne myös haluaa, mutta jos tässä joku fiksunpi ja kuvattavampi vaihtoehto ilmeentyisi taivaalta sitä ennen).

Sellaista tällä kertaa, kesälomaa vietellen ja papereita täytellen. Näyttöportfoliokin pitäisi väsätä, kuvat jouduin onneksi jo valitseen ja ne tulivatkin jo paperilla minulle.

Ensimmäisen näyttö lähestyy uhkaavasti. Minulla on muuten ihan kivasti sinne kuvia, paitsi edustusportfolioon en haluaisi laittaa juuri mitään... Viikon verran aikaa ja pitäisi kuvat saada labraan että saa poiskin sieltä ajoissa.

Enköhän myös viikon verran istu koneella ihan kiitettävästi, viime aikainen yskimiseni on lääkärisedän mukaan murtanut kylkiluuni -kivun osaan minäkin tulkita ihan näin omasta tuntumasta helkutin kovaksi, ja varmaan mitään hirveitä jumppaliikkeitä en esitä viikkoon valojen, heijastimien tms. kanssa. Pystyn oimimaan, mutta en kyllä mitään nostelemaan kahdella kädellä tai pitämään ylhäällä. Ei uskoisi että yksi kylkiluukin voi olla noin tärkeä...

uudet tuulet puhaltavat, en tiedä ovatko pahoja vai hyviä mutta ehdin jo hieman juurtua.

Minulla ei ole mitään kerrottavaa, ja pieni epäilys hiipinyt mieleeni että myöskään kuvilla ei ole. Koulussa ei pitäisi olla näyttöön mitään hätää, heidän mukaansa, mutta silti on inhottava fiilis siitä. Lähinnä se häiritsee suunnattomasti että näyttöportfoliooni tulee luultavasti yli vuoden takaisia kuvia, toiselle koulu kerralle otettuja vaikka koko ajan toitoitetaan "ei haittaa vaikka ne ensimmäiset kuvat ovat huonompia -tuomaristo näkee kehityksen". Minulla on fiilis että se haittaa jos viimeismmät kuvat eivät ole parempia kuin ensimmäiset... Siltä nimittäin totuus tuntuu että ei ole. en ole mennyt riittävästi eteen päin, vaikka pysyisinkin luokan sisällä porukassa jolla ei pitäisi olla huolta näytön kanssa...

ymmärsiköhän kukaan....

sain tehtyä seuraavaan koulutyöhön vaadittavat yhdeksän kuvaa, jotkut paremmin ja jotkut huonommin mutta kuvina ja tehtyinä. Nyt voi lähteä skotlantiin rauhassa, kyllä turistikameran sinne otan mukaan mutta en paineta. kivaa.

Pikku hiljaa tämä kirjoittaminen hiipuu, syynä voi ajatella sitä että juurikaan ei ole raportoitavaa. Koulua, töitä ja ei mitään ihmeellistä. Kuvat eivät ole mullistaneet maailmaa, enkä ole oikeastaa mitään erikoista keksinyt viime aikoina. Eilen tein pitkästä aikaa valomaalausta, mutta epäilen vahvasti etten tule saamaan ruuduista kasattua koululleni kelpaavaa loogista kokonaisuutta.

Epämääräisiä linjapuheita mitä minun pitäisi tehdä, mihin minun pitäisi pyrkiä ja mihin mahdollisesti voisin päästä on käyty, itseni, työnantajan, koulun rehtorin ja muiden erinäköisten tahojen kanssa ilman minulle sen selviämpää tulosta. Oletan että aika vie johonkin suuntaan, mutta se ei tarkoita että heittäydyn ajan viemäksi, niin päädyin varmaan unohdettujen ja työttöminen freekuvaajien listalle.

Sellaista.

-ei mitään erikoista.

En ole tehnyt maata mullistavia kuvia, ja on muutenkin ollut hiljaista, kaikilta osin. Hartiakivut haitanneet työntekoa tässä pari viikkoa. Joitan kuvauksia sovittu ensi kesälle, mikä hyvä asia. Olen myös puoli silmällä vlkuillut pääsykoetehtäviä amk:n -alaa en kyllä vaihda enää, mutta no en tiedä mitä haen.

Rapee pari viikkoa mennyt Studiolla yksin. Tai yksin ja yksin, vuokralainen on siellä ollut töissä ja yksi likka aloittaa saman koulun kun minä, tosin koulutusohjelma on sellainen että ei tarvitse opso-paikkaa ja koulua on hieman enemmän. Eli tätä tyttöä on näkynyt, työnantajan sukulaisia ja minäkin tunnen entuudestaan. Auttelin häntä hieman ennen koulun alkua tentin kanssa, asiathan käskettiin selvittämään etukäteen, joten en nähnyt siinä väärää että kaivoin omat alku-tenttini ja katsottiin yhdessä vastauksia, ja yritin sitten selvittää miksi joku asia on niin tai mitä asia on.

Luonnollisesti myös se että kun kuvaan yhden studiokuvauksen siellä sillä aikaa, koulutöitäni, niin juuri silloin naapuristudion kuvaaja hyppii kyselemässä ties mitä lainaan, ja muuten ei näy miestä kahden viikon aikana. Itse annoin tulla etsimään tavaroita, ja ei se mitään mutta hyvä osuma vain tuon ajan kanssa.

Yksi kuvaus meni hyvin, jonka tein omin päineni ja omin lupineni. Toinen asia mikä ei mennyt niin kamalan hyvin oli eräiden työnantajna ottamien kuvien toimittaminen painoon -ne ovat kadonneet, tai en jotenkin löytänyt niitä. Etsin kyllä ja valvoin öitä. Nyt jo pelkään että joku kaivaa ne jostain esille ja kertoo "löytyihän ne ihan helposti", pirun hyvä asia se olisi -mutta ei minulle. Graafikolle on hieman noloa soitella "kuvat on hukassa, mietitäänkö jotain varasuunnitelmaa? ai sitä on jo alettu painaan?".

Mutta hengiss olen ainakin minä, ja tänään myös työnantaja tuli suomeen takaisin. Luonnolliosesti kahden viikon aikana tietenkin puolet tekstiviesteistä ei mennyt perille työnantajalle, -ne tärkeimmät tietenkin.

Ei mitään raportoitavaa. Pari viikkoa leikin sihteeriä kun työnantaja on reissussa, puhelin minulla, myin yhden kuvan, en oikein mitään muuta tehnyt. Koulu töitä vähän pakerrellut. Studiolla tuli hyvän joulun toivotukset kun fondin alle on tullut vettä jostain putkenpäästä jota ei oltu tukittu oikeaoppisesti. Vahinko ei näytä suurelta, mutta kuulemma naapurihuoneistossakin vettä on, eli tuskin ihan pikkujuttu sitten, kosteusmittaajat kävivät tänään, mutta en ollut paikalla. Pitää etsiä talonmieskäsiin niin kuulee millaiseen raivausurakkaan pitää alkaa, kuivatetaanko se jostain, onko vesi mennyt muovimaton alle jne.