IRC-Galleria

Kuvaamisesta on hyvä fiilis. Tykkään kun on enemmän kuvattavaa, vaikka tuntuukin että toistan itseäni koko ajan, niin en anna sen vielä häiritä.

Kesä ja kärpäset surisevat kuvissa.

Studio on virallisesti avattu, toiminnassa jne. Pieniä puutteita vielä, kuvankäsittelykonetta siellä ei vielä ole, kartonkien sisälle tuli hankittua liian isot rautatangot, eli kartonkitaustat ei ole vielä käytössä, pari hunajakennoa pitäisi hankkia vielä jne. Eilen hain värikalvoja ensiviikkoa ajatellen. YO ja valmistujais kuvaukset alkavat silloin niin voipi jotain tehdä jo valmiiksi valoilla eikä jälkikäsittelyllä.

Lapsia olen viime aikoina kuvannut, yhden yritysdemokokeilun (vaikka valollisesti ei ollut hääppönen, siinä oleva idea toimi sen verran hyvin että uskon tuon tuosta lähtevän lentoon). ja muutamia muita juttuja, pikkuhiljaa tämä tästä.

Kyllä oma tupa ja oma lupa ovat hirveän kivoja asiosita. Tottakai voisin olla iloinen jos studio olisi isompi ja sen voisi jakaa muutaman ihmisen kanssa, -koska minulla siellä ei ole koko ajan käyttöä, toisaalta tuolla sijainti on ihan ok kuluttaja-asiakkaille minulla, ja tuon jakaminen ei ole fiksua koska työtilat eivät mahtuisi sinne enää. Nyt olen saanut kumminkin pienen vaatteidenvaihto/meikkaus tilan, istuskelu sohvan, oman työpöydän oheisälineen sekä itse studion mahtumaan samaan huoneistoon. Lisäksi tuolla on pieni keittiöä (verhon takana, aivan kaaoksessa) sekä wc ja pieni siivouskomero (sama juttu kun keittiössä, sinne ei edes mörkö mahtuisi enää piiloon).

Tänään voisin vähän siivota möröille tiloja, kun pitäisi olla tänään siellä luppoaikaa.

Studio etenee. Verhot osa ompelematta ja kiskot kiinnittämättä seiniin, samoin taustakartonki teline kiinnittämättä kattoon -pari kartonkien sisälle tulevaa putkea pitää vaihtaa kapeampiin, ovat liian leveitä. Muuten ei isompi ongelmia, teipit ovat ikkunassa - niitä voi Kangasalla käydä ihailemassa.

Kuvia pitäisi seinille laittaa, tässä on nyt vajaa pariviikkoa aikaa vielä avajaisiin. En ole pitänyt viettänyt vapaapäiviä tässä kuussa ja se alkaa näkyä keskittymiskyvyssä. Vanhana ehtii sitten levätä, nyt on pakko toimia että saa tuon vain pyörimään. Paspiksia olen tilannut tänään, tukkurin kanssa istuin aamulla juttusilla. En ole keksinyt vielä tyylikkämpää (eli mitä tahansa muuta ratkaisua) kuvien toimittamiseen kun paspikset. Jossain ne on oltava mutta missä? Pitää toivoa että mustapaspis on fiksun näköinen vaihtoehto edes, toivon niin.

Palaan ehkä taas kuukauden päästä kirjoittamaan, jos tätä nyt joku ylipäätänsä sattuu lukemaan.

Niin mitä kuvaamiseen tulee niin ekat keikat miltei joka osa-alueelta on tehty (muoto, lehti ja tuotekuvaukseen) ja viikonloppuna olin vanhan luokan kanssa kurssimuotoisella kuvauspäivillä kuvaamassa malleja, tuli minusta ihan ok kuvia. (no nyt tuon voi laskea vapaapäiviksi, mutta ohjelmaa oli ihan täysin ilman mitään taukoja joten hengähtämistä tuo ei ollut, erilaista kyllä.)

En muista milloin olisin kirjoittanut tänne viimeksi.

Nyt on Studio tila, tänään hain maalia ja kittiä -huomenna lukkiudun sinne askartelemaan. Tänään olen askarrellut mainosteippauksia ikkunoihin -suunnitelmia siis toteukseen, kai ne teippaukset pihinä askartelen itse seinäänkin (tähän voisi huomauttaa, että joku käsitys aiheesta muonoisin työharjoittelun takia on -samoin yksi entinen teippaaja löytyy lähisuvusta, ja sukulaiset saa aina töihin helposti.)

Tilan pitäisi olla valmis toukokuun alussa, aika menee ihan hirveän kovaa vauhtia, olen tehnyt kuvausjärjestelyä firmani nimissä, melkein koko kuukauden. Nyt on tärkeintä että saan homman pyörimään, eikä se että alkaisin nirsoilla.

Pikku hiljaa myös kuvauksista alan samaan kiinni. Viime lauantain hääkuvauksesta nopealla katsomisella olisi yksi "kilpailu" kuva olemassa, jos siis innoistuisi osallistumaan kilpailuihin (ajatukset ovat kovin kahtia jakautuneita edelleen muotokuvauspuolesta). Ylihuomenna on minulle hieman ajatustavaativa tuotekuvaus edessä, sinänsä yksinkertainen tuotekuva, mutta tuote itsessään sattuu olemaan hankala kuvattava pintansa ja muotojensa takia, tietää hieman rakentamista että tulee kuva.

Olen positiivisella mielellä, vaikka rahojen riittävyys ja niiden oikein sijoitettavuus tuottaa harmaita hiuksia, kuten myös yksi tavaratilaus jota en saanut ameriikasta onnistumaan, sekä kirjanpidolliset seikat ahristavat hieman. Hylkäsin juuri laajan kirjanpito-ohjelman ja siirryin käyttämään yksinkertaisempaa ohjelmaa, tulee reskontrat korvista!

Nykyään minua voi kutsua "neiti toimitusjohtajaksi".

Neiti Toimitusjohtajalla on mustat silmänaluset ja vähäemmän pätevä olo, mutta asiat selviävät. Studiotiloista vuokrasopimustehty, kalustohankinta "melkein selvä" ja töitä tällähetkellä liikaa, mutta niitä töitä mistä maksetaan ei voi jättää tekemättä koska tämän varainhankita on jotenkin oleellista tässä neiti Toimitusjohtajan ylläpidossa. Sitä paitsi tilanne on toinen kuukauden päästä luultavimmin.

Mutta "ostakaa hyviä kuvauksia". Onneksi edelleen tuntuu siltä että työni osaan, mutta tämä yrityspuolenjutut ovat hieman vieraampia, vaikka niitä kotonansa on katsellut vierestä melkein koko elämänsä. Helpompaa se onneksi on kun on ihmisiä ympärillä jotka tietätävät jostain jotain.

koulu ohi, tyhjä olo.

Aloin miettiä omalla jutulleni uutta (vanhaa) paikkakuntaa. Pitää miettä joulun jälkeen enemmän, nyt väsynyt olo.

Koulu on viikon päästä loppusuoralla, näytöt ohi ja olen luultavasti ryhmäni kanssa juomapoliittisesti saavutetussa iloisessa mielentilassa kaupungilla. Kävi miten kävi, jos en kössi jotain ihan täysin niin näytön pitäisi jotenkin päin mennä läpi, niin jokatapauksessa tuo loppuu nyt.

Se mitä sen jälkeen? Omilla siivillä lentoonlähtö, pari vuotta on nyt kutistunut pariksi kuukaudeksi -luultavasti kohta se on kaksi viikkoa, ammatin opiskelin ja ammatissa aijon toimia. Suin tässä sulkiani sopiviksi, joulun jälkeen pitää toimia.

Alan ymmärtämään hitaasti kuvia toimittavia valokuvaajia, se jotenkin vain on puuhaa johon ei tule ryhdyttyä, koska vie hetken aikaa -pitää keskittyä (että tilaus menee oikein valmistamolle) ja organisoida asioita. Vaikka töissä organisoin asioita päivät pääksytkseen (loma sijaisuuteni ovat menneet mielestäni ihan kivasti) niin itsensä järjestäminen töihin on jotenkin vaikeaa.

Olen nipin napin onnistunut pitämään kiinni lupauksesta kuvauksesta viikossa koevedokset ja tilauksesta 3 viikossa kuvat käteen asikkaalle, pitää tuota lupausta jotenkin muuttaa vielä, koska toistaiseksi tilauksista on aina saanut jotain kysellä perään ja toisekseen teen näitä iltaisin joten nytkin on hieman omat kesäriennot meinannut verottaa työmotivaatiota. 3 viikkoa kuluu aivan yllättävän nopeasti.

Kai minusta tulisi ihan sopiva hääkuvaaja jos sinne päin haluaisin keskittyä, koitan vain pitää itse mielessä sen etten lipsuisi helpoimmalle tielle vaan yrittäisin kohdata haasteita ja oppia uusia asioita. Tämä määrä mitä nyt on ollut ja tulee noita muotokuvauksia olemaan on vielä sellainen määrä että jaksaa paneutua, miettiä ja keskittyä -vaikka asia on kovin sama jokaisessa kumminkin. Muotokuvauksessa ei ole mitään vikaa, mutta se on kovin äkkiä kun siitä rahapitäisi saada elämiseen kovin liukuhihna työtä, sellaisia summia ei taideta maksaa jolla sitä voisi tehdä päivätyökseen fiksulla tahdilla -ja olen minäkin hieman huono pyytämään, laskujen suuruus kauhisuttaa itseänikin välillä, mutta toisaalta kun katsoo hintaa mikä minulle jää oikeasti käteen ja laskee tunnit mitä oikeasti olen kuluttanut, niin eipä sitä varmaan edes kehtää sanoa ääneen (siksi en ole tarkasti laskenutkaat). Siksi työnnopeuttaminen päivätyöksi olisi ainoa keino, ja siihen en halua mennä, vaikka rutiini varmasti tuo nopeutta.

Onkohan tämän asian pointin selittäminen näin vaikeaa. Lyhyesti: Muotokuvaukset ovat likuhihnatyönä syvältä, jos ei tee massana niin pitää pyytää isoja summia rahaa, jota yksityiset eivät maksa. Ja edelleenkin uskallan väittää että 10 vuoden kuluttua samat yo-hää-yksivuotiaat tulevat korvista huomattavasti enemmän kuin joku muu valokuvauksen suunta, jossa jonkinlainen vaihtelu on työlle ominaista.

Mutta nyt olen tilanteeseeni tyytyväinen, nyt on kiva tehdä tuollaisia. Moneskohan kerta on kun kirjoitan tästä aiheesta tänne, mones varmasti, koitan vakuutella itselleni sitä mitä heti alussa sanoin jämähtämisestä.

Kuvasin eilen näyttötehtävän ja asiakastyön samalla, samasta morsiusparista potretit, kirkon ja juhlaa. Kotiin päin ajellessa maalta oli hyvä fiilis, jalat kipeänä mutta olin selvinnyt elävänä.

Teknisiä ongelmia oli pari ensin toiminut automaattitarkennus (kuka prkl sen ottaa kamerasta pois päältä kun sen voi ottaa lasistakin?). Toisekseen näppäränä likkana kuvasin sitten kirkon jälkeen kaiki kuvat vain jpg:nä (koska käsittelen ne nopeammin ja tarkoitus on kumminkin valoittaa kuvat oikein) niin kameraan olin säätänyt sitten S-koon tajuamatta asiaa, pakkauksen säädin kyllä korkeimmalle mahdolliselle. Kymppikuvia tulee noista kevyesti, mutta olisihan sitä halunnut enemmän rajausvaraa yms..

Näytöstä en tiedä, potretit ovat ok mutta koulu ei niistä pidä, ne ovat liian varjottomia varmaankin. Juhlan kuvat ovat ok myös, ei mitään hätää minulla toimittaa niitä eteenpäin, mutta oikeasti en vain jaksaisi kuulla niistä palautetta. Ei ole kuvattu kengän kärkiä pöydän alta, eikä lepattavia ikkunaverhoja ja puuttuu se morsian lisää puuteria kuva jne. jne josta tulee sanoamista. Kun tilanteita ei tullut eteen, en minä niitä ala järjestääkkään -mutta sitähän oppilaitokseni tunnetusti ei ole ymmärtänyt. Katsoo nyt menenkö tuon kanssa vai jätänkö pois. En tiedä. Ottaa vain oikeasti päähän se että kun tiedän asiakkaalle myyväni ihan ok-kuvia, niin sitten kaikki haukutaan, vaikka tietäisinkin etukäteen jo asiat mistä valittavat.

Olen kuvannut töissä purkkeja, pokseja, rättejä ja laseja. Kamera ei vielä kasva käteeni kiinni, hyvä niin, muutama miljöökeikka mennyt sitten itselle siinä sivussa, kaikesta selvitty hengissä enemmän tai vähemmän hengen haukkomisella -myös selvitty hinkuyskästä (se on ohi nyt).

Fiilikset kuvaukseen on ristiriitaiset, omia, ihan omia juttuja en ole tehnyt yhtään kahteen kuukauteen, pitäisi tehdä mutta ei ole ollut siihen intoa, uusi työpaikka ei ole niin koti kuin edellinen, joten iltaisin ei tule notkuttua siellä. Toisaalta rekvisiitan jne tasolta puitteet jopa paremmat kun edellisessä, kaikkea tuntuu löytyvän. -kamerakalustosta en puhunut tuossa lauseessa kylläkään, sekin ihan ok -parempi kuin omani.

Nokalle pitäisi löytää selvempää suuntaa ja ottaa selvempiä tavoitteita edelleenkin, kohta on jo joulu. Nyt olisi varmasti mahdollisuus jämähtää paikoilleen, mutta se todellakin tarkoittaisi paikoillaan oloa, haasteita tuskin tuossa työssä tulen enempää kohtaan mitä jo nyt olen kohdannut. En ole pro, minun tarvitsee penkoa mallikuvia itselleni, mutta tuossa ei ole pariksi kymmeneksi vuodeksi opittavaa...