IRC-Galleria

Kesä meni ja nyt kuvaukset rauhuittuneet ja käsittelypinokin on hallittavissa oleva. Kesästä jäi käteen rutinoitumista, paljon "ihan kivoja" kuvia, omasta mielestäni ei yhtään täydellisesti penkin alle mennyttä kuvausta ja kameran kennolle paljon pölyä.

Kamera, kone ja muut pysyneet samoja, pitäisi tuohon yrityksen talouspuoleen voisi perehtyä sen verran että voisi tehdä laskelmat onko ostokset järkeviä. Edelleenkin kuin tilanne on "tälläkin kalustolla pärjää" mutta... kumminkin kamera-läppäri-kunnon näyttö ovat sitä koko luokkaa ostoksina että puhutaan yli kuukauden tuloista. Sitten on aina ne kiinteät menot, vuokra, YEL, kirjanpito (joka on suhteessa iso osa, mutta jota en myöskään halua tehdä itse), sähköt puhelimet ja oma palkka. Yritykseni on kohta maksanut minulle vuoden palkkaa, olen vuoden elänyt omalla työlläni, tuntuu oudolta. (toki jos kerrotaan että aikoinaan myös toki sain mainoskuvaamosta palkkaa jolla elin ja jopa assarin hommista, mutta hmm.. ei se tunnu samalta täysin vaikka raha toki on aina samaa).

Kesä ja työt, sesonki.

Kuvista, kuvauksesta ja asiakkaista sen enempää puhumatta niin teen hankitalistan, näistä hankinnoista olen varmaan puhutut jo pitkään

1.kengät. Hankin talvella aivan ihanat, jalassa hyvät korkokengät, joilla voi juhlissa sipsutella. Pirulliset kengät nyt sitten päättivät täysin varoittamatta sanoa "olemme kivat kengät" sopimuksen irti ja hinkasivat eilen toiseen jalkaan 5 rakkoa, ja toiseen kaksi. Juu, oli aika tuskaiset loppubileet, mutta onneksi kun oikeasti keskittyy kuvaamiseen tärkeissä kohdissa, ei huomaa vaikka kävelisi samalla lasinsirujen päällä. No asialle tarttistehdä jotain ja tänään tarvitsee rakkolaastereita hankkia.

2. studiolle normaaleja lamppuja. Studion valaistus on surkea, kun en tykkää pitää loisteputkia päällä, tunnelma valoja kun kuvaan on kyllä tarpeeksi mutta kun kuvia pitäisi seiniltä näyttää on valaisu surkea. En kuvaa pimeässä studiossa, koko studio on samaa tilaa niin 40w (tai sitä vastaavia) "luku" lamppuja on useammassa pisteessä kuten sohvan, meikkauspöydän, peilin ja eteisen luona.

3. kameran runko ja tietokone. Uusi runko kiinnostaisi, varmaan 5d:stä seuraava malli. Välillä tuntuu että kuvia ois kiva voida enemmän rajata jälkeen päin kun mitä nyt. Toisaalta jos hankin paremman rungon, on pakko hankkia tehokkaampi käsittelykone, tai muuten istun katsomassa rantapallon pyöritystä päivät pitkät. Hieman olen mieltynyt ajatukseen hyvästä läppäristä + näytöstä, nykyinen näyttäkin on alkanut raastaa hermoja -joutuu liikaa tekemään vain arvojen perusteella päätöksiä kuvankäsittelystä kun näyttöön en oikein "luota". Hankintajärjestys siis varmasti ensin kone, sitten kamera, epäilen että molempiin ei ole varaa tänä vuonna. Haluamisjärjestys tuotteissa on tietenkin toisin päin, mutta järkevyyttäkin välillä kannattaa suosia.

Sellaista. sitten tarvitsen loman, lyhyt sellainen tuossa tulossakin, pääsee mökille karkaamaan muutamaksi päiväksi.

Palailen taas.

Vuosi mennyt -nopeasti. Jos minulta kysytään tiedänkö mihin ryhdyit vuosi sitten, vastaisin "tiesin suurinpiirtein, yllätyksi ei vuoden aikana erityisiä tullut". Talvi oli jonkunverran vilkkaampi mitä kuvittelin, koska päätin että homma lasketaan varmasti varman päälle. Joitain asioita on pakko laskea, ja jossain asioissa on pakko tehdä päätöksiä "ostanko uuden työkoneen, kameranrungon vai nostanko enemmän palkkaa" onneksi ei ole tarvinnut miettiä mistä karsin, tosin karsin kulurakenteita pois heti jo kättelyssä aika reilulla kädellä, lähdin suht pienellä budjetilla liikkeelle ja toistaiseksi se on ollut fiksu ratkaisu.

Minulla ei ehkä ole niin monta valoa kuin halusin, eikä isoja hunajakennoja valoihin mitä haluaisin, mutta otan sen toteuksessa huomioon, pärjään mitä on. (viisi salamaa, ei ne kertaakaan ole totaallisesti loppunut, muutaman kerran olisi kaivannut ehkä yhden lisää, kerrat ovat aika harvoissa)

Tämä on ala jonne tuhatlappuisia katoiaisi mielettömät määrät, aina on parempia kameroita, mielenkiintoisia objektiiveja ja kaikkea valaisun härpäkettä, silti suht perusjutuilla -osatessaan käyttään saa hienoa jälkeä aikaiseksi. Minä vielä opetellen käyttämään siihen hienoon jälkeen asti.

Asiakkaat. Homma pyörii asiakasuhteilla, tuntui hyvältä kun yksi toimittaja soitti uudestaan. Tuntuu kivalta kun studiolle tullaan "näin kaverilla" "se ja se kävi" -perusteilla. Suurin osa asiakkaista jotka soittavat minulle bongattuaan jostain vain puhelinnumeroja ja tiedustelevat ensiksi hintaa eivät tule kuvattavaksi, löytävät halvemman. En ole kallis, en ole halpa, mutta silloin kun hinta on ensimmäinen valintakriteeri omakin kiinnostukseni hommaan hieman lopahtaa, kerron toki ystävällisesti mitä maksaa ja mitä saa. En jaksa selittää että luultavasit varaan tuplasti sen ajan kuvaukseen mitä jokin toinen paikka, enkä veloita erikseen joisesta asiasta, voin kuvata sen kummitytön siihen samaan kuvaan ilman lisämaksua.

Ymmärrän kyllä että hinta kiinnostaa, kiinnostaa minuakin monissa asioissa, tätä voisi verrata vaikkapa sohvan tyyny ostoksiin, halvalla tyynyllä nojaa saman kun hieman kalliimalla, mutta jos kalliimpi on paremmannäköinen katselen mielummin sohvallani sitä kun halvempaa. Tosin, jos asiassa en ymmärrä eroa niin voin ostaa sen halvimman ilman suurempaa miettimistä. Esimerkiksi auton "ne mitkä tulee renkaan sivulle" (pölykapselit?) minulle kelpaa edullisimmat, en näe käyttötarkoitus eroa ja minua ei kiinnosta ulkonäkö ero kalliimpiin.

Onneksi on erilaisia kauppiaita, minä myyn mielummin paremmannäköisiä tyynyjä kuin halpoja pölykapseleita. Halpojen pölykapseleiden ostajia on ehkä määrällisesti enemmän kuin paremman näköisten tyynyjen, mutta teen mielummin hommani kunnolla kuin kiirellä.

Sellaista, menipä sekavaksi ja vertauskuvalliseksi tänään.

Olin viime viikolla kipeä. Oksennustaudissa, tulin tiistai-keskiviikko yönä. Keskiviikkona peruin kuvauksen/kuvan haut heti aamusta -siinä kätevästi vessan pytyn kanssa seurustelun välissä. Korkea kuume ja kakka olo. Ei käynyt mielessä mennä töihin, ihmiset ymmärsivät hyvin. Perjantaina sama homma, kuvaukset pois -en ollut siihen menennessä kyennyt syömään oikein mitään niin ei ollut kovin omilla jaloilla seisovainen olo.

Lauantain olin mukavan terve ja sain sen päivän kuvauksen kunnialla hoidettua. Sunnuntaina olinkin sitten uudestaan kipeänä, tällä kertaa flunssa. Tänään sopivassa lääkityksessä hoidin yhden kuvauksen, yllättävän kivuttomasti -sanan varsinaisessa merkityksessä homma meni.

Olen miettinyt sitä, mitä jos tulen oikeasti kipeäksi joko pitkäksi aikaa tai sitten tärkeänä aikana. Nyt on hiljainen aika, ja parin päivän makoilu onnistuu ilman kaiken kaatumista niskaan. Mutta mitä kun ei ole hiljainen aika? Tärkeisiin (lue hää) kuvauksiin uskon saavani sijaisen jos oikeasti olen pääkainalossa, äkkiseltään tulee mieleen melkein kymmenen kuvajaa jolta voi hyvällä omalla tunnolla kysyä sijaisuutta.

Yrittäminen, vaikka se ah niin ihanaa on (joo, ei tarvitse sairaslomatodistuksia kiikutella kellekkään, tosin tuossa yrjötaudissa soitin vai vihkaa terppariin että mitäs tehdään kun en saa edes nestettä alas -vastaus oli odotella kolme-neljä päivää ja tulla sitten jos tilanne ei muutu...) Niin on tässä toisetkin puolet, tuntuu että ne ovat viime aikoina näyttäytyneet vähän liikaa. Mutta eiköhän tämä tästä.

Vuosi vaihtui nopeasti, mietin itsekseni tuossa että oikeastaan hyvä että perustin yrityksen nyt, jos olisin aikaisemmin perustanut, olisin pelännyt taloustilannetta (jos siis olisi mennyt hyvin) ja jos yrityksen perustaminen olisi tänä vuonna edessä niin kai se hieman enemmän mietityttäisi. -Nyt näkee sitten samantien miten tulee ns. "vaikeana aikana" ja turha enää itkeä.

Kuvauspuolelta tajusin eilen, että en juurikaan ota kuvia alaviistosta, otan suurimman osan tasolta, ja joskus yläpuolelta. Alaviistosta kuvaaminen toki on hieman hankalampaa, kun puhutaan ihmisistä mutta voisi sitä hieman uristaan pois liukastella.


Entisessä koulussani alkoi tällä viikolla jatko ryhmä, mietin sitä hieman että pitäisikö aloittaa, mutta kun tänään kuulin hieman tehtäviä mitä siellä teetään taas oli olo että onneksi en osallistunut. En olisi halunnut hakata taas kerran päätä seinään. Siellä on uudet tuulet ja uudet opettavat, hyvä ja huono asia. Jos tuossa koulussa joskus haluan jatkaa opintoja niin en halua olla koekaniini ryhmässä.

Ei oppi olisi pahasta, mutta jostain muusta sitä olisi haettava. -varsinkin jos alkaa liikaa rutiineita tulla. Voisi tehdä omia projekteja enemmän, sitä voisi oppia ihan itseseenkin jos vain uskaltaa ja ylipäätänäs saa aikaiseksi aloittaa jotain hieman kunnianhimoisempaa projektia. Ehkäpä joku päivä...

Noihin rutiineihin pitää sanoa että mielestäni en tee mitenkään huonoa jälkeä peruskuvauksessa, mutta jos itseä alkaa homma tuntumaan haasteettomalta se on pelottavaa.

Talvesta josta olen puhunut että tulee näyttämään suunnan yritykselle on yksi kuukausi mennyt. Syyskuussa vielä hääkuvaukset olivat viikonloppu rutiinia ja muutakin oli, lokakuu oli jo ennakkovarauksiltaan hiljaisempi, kuten loppu talvi, ensi kesälle sen sijaan on jo mukavasti varauksia. Lokakuu ei ollut niin paha kun kuvittelin, mutta ei tässä vielä riemuita, toisaalta jo se että yksi "nollakuukausi" muuttuukin "plussakuuksi" helpottaa elämää. Lokakuuta nostivat kesän tilaukset, kuva toimitukset.


Tämä on taloutta joka heijastaa välillä liikaakin yleisiin fiiliksiin. Mitä kuvapuoleen tulee, niin pitkästä aikaa tartuin kameraan ihan omaksi iloksi jokin aikaa sitten. Jos vaikka ihan oman olohuoneen seinälle teettäisi kuvia "kukkamakroista" joita tuli otettua. Huurteiset kasvit, 1.8 aukko ja kiinteä 50mm sekä aamuaurinko, kameran olisi sinänsä voinut iskeä vaikka koiran kyytiin nappaamaan otoksia, olosuhteet olivat tietyn tyylisille pintakuville otolliset. Juoksentelin pihaa ympäriinsä ja kuvasin pääosin mitä sattui eteen sen enempää miettimättä.

Kuvasin perjantaina ensimmäisen oman ns. suuren asiakkaan kuvia. Ne olivat hyvin bulkkikuvia eivätkä varmasti ole niin isossa levityksessä kun mitä edellisen työpaikkani kuvat olivat (kuvasto jota painettiin noin 1.8 milj. kappaletta) mutta on silti mukava ujuttaa jalkaa vähän isompiin piirehin -> tietenkin luen tämän myös niin että tälle voisi olla jatkuvuutta. Vaikka ovatkin bulkkikuvia, eivät ole helpompia koska on kiiltoa ja kuultoa.

Kävin myös tuossa viime kuussa yhden somistuksen tekemässä edelliseen työpaikkaani ja kuulin että oli tullut kuvasta hyvää palautetta. Se oli myös mukava kuulla, vaikka sitä itse en kuvannut (no tuon työpaikan tapaan kuuluvasti henkäilin kuvaajan niskaan vuoroin nurisemassa ja vuoroin kehumassa miltä kuva tai sen jokin osa näyttää. Siellä kuvaajat ovat vain tekokoneita, esimerkiksi kuvaajat eivät mistään kuvista päätä ruutuja jotka menevät asiakkaalle)

Näillä pienillä positiivisilla asioilla pitäisi jaksaa talven yli. Hieman hiljaiselta näyttää talvi. tosin ensi kesän juoksen olettavasti pää kolmantena jalkana, joutuu joillekin myymään jo e-oota (tai ei-ehdi tässä tapauksessa).

Ainiin, vaalikuvauksista ei jäänyt pahoja traumoja -seuraavaksi tuplaan hinnan kylläkin tuollaisiin, mutta nyt meni studion tunnetuksi tekemiseen osan.

Kesä alkaa hiljentyä ja syksy tulee. Vielä tupsahtelee noita kesän kuvatilauksia sen verran, että vapaa-ajasta ei ole puutetta. Kuvaukset hiljenevät tai vaihtavat muotoa, vaalit tekevät työtä minullekin, lisäksi kun homman aijon hoitaa hyvin saan ihan mukavan määrän ihmisiä samalla tutustumaan studiooni.

En taida ehtiä mutta jos olisin ehtinyt olisin voinut tehdä parille seinälle enemmän yrityskuvauksia esille, nyt koko studio näyttää niin muotokuvaamolta että itseänkin hirvityttää aina hetkellisesti että tähänkö on tultu.

Vanhoja koulukavereitani on tulossa myös kuunvaihteessa käymään tarkistamaan fondin laadun jne. On mukava nähdä ihmisiä, heitä kaipaa -koulua ei. Tosin on sitä kaikkea pyöritellyt mielessä mitä voisi opiskella tukemaan tätä kuvaamista -ei siis suoraa valokuvausta toistaiseksi.l

Vaikka hiljaisia hetkiä ei sinänsä toivo niin olisi hieman tekemistä hiljaisille hetkille. Jo mainittu fondi pitäisi maalata uudestaan -ihan kulumisen vuoksi. Sen lisäksi valkoisia huonekaluja kaipaisi lisää maalia -ne on huolimattomasti maalattu jalkojen osalta ja näkyvät kuvissa. Studiolle olen hankkinut makeen sohvan, en ole kovin lapsi-ihmisiä, vaikka lapsikuvausten kanssa tulenkin toimeen hyvin mielestäni -pieninä annoksina menevät, mutta ostin lasten sohvan. Kirkkaanpunaiseen sohvaan tiedän että osa ihastuu ja osa ei voi sietää -kaikkea ei voi miellyttää -itse pidän.

Lisäksi hankinta on jakkupuku tms. pakko pukeutua juhlissa kuvatessa jotenkin fiksusti. Edelliset juhlakamppeeni alkavat näyttää kulumisen merkkejä ja voisihan sitä mustaakin vaihtaa esimerkiksi ruskeaan pukuun välillä. En vain voi pukeutua juhlissa niinkuin vapaa-ajallani pukeutuisin omiin juhliini. mm.hameiden käyttö on hankalaa pitkissä liikkuminen on hankalampaa ja lyhyissä esittelee myös asusvaatteensa kuvatessaan.

Sellaista tällä kertaa. Logi voisi pikku hiljaa muuttaa jonnekin. Itselle kumminki tätä pääosin kirjoitan että ei ole niin väliä missä tämä on.

Voi sinä ihonvärin jumala! kerro minulle mikä on kaikkia miellyttävä sävy, joka sopisi kaikille, toimisi tilanteessa kun tilanteessa eikä ikinä olisi liian tumma taikka vaalea.

Kävin tänään puhelimessa keskustelun lisäkuvaus tilauksesta.
"niin, sitä piti vielä sanoa että ne olivat jotenkin vaaleita ne kuvat" -asiakas
"hmm?"- minä
"kun ne siellä koevedoksissa (jotka ovat internetgalleriana) olivat paremman näköisiä, muutetaanko niitä jotenkin" -asikas
"Minä en ikävä kyllä tiedä miltä kuvat ovat teidän näytöltä näyttäneet, koska näytöjen tummuuksissa on paljon eroja. Käsittelen kuvat eritiedosta (kuvaan RAW:n ja pienenJPG:n) ja säädän sävyt ja värit silloin kohdalleen, koevedokset ovat kameran antamia arvoja"-minä

keskustelu jatkui tästä hetken hyvässä hengessä ja ehdotin että teen tästä lisätilauksesta hieman tummenman.

Asiakkaan kanssa on vaikea alkaa inttämään onko iho väärän värinen vai ei. Tässä tapaukessa kävin katsomassa koevedosten ihonvärit, jotka olivat harmaan ja kontrastittomat minun näytölläni (kuvaan pääosin valkoisella josta en pääse niin kauksi etteikö kontrastia aina häviäisi. lisään sitä jälkikäteen). Kyseisistä kuvista minulla on yksi seinällä esimerkkinä, tapanani ei ole antaa asiakkaalle huonoa työtä, eikä varsinkaan pistää sitä seinälle. (Vaikka seinille olisi typerää pistää vain parhaita kuvia, -> tulisi kovia pettymyksiä jos kaikkien kuvat eivät olisikaan samaa laatua, niin en minä seinälläni pistäisi nyt teknisesti huonoakaan).

Tämä ei ollut ensimmäinen tämänkaltainen keskustelua nyt lyhyen ajan sisällä. Tietenkin voin olla iloinen että vielä ei ole kuvien sisällöllisestä laadusta valitettu ja todeta että isommassa porukassa aina joku valittaa, mutta en siltikään valituksia haluaisi.

Mietin hetken tosissani että pitäisikö koevedokset pistää magentavirheisnä tms ihmisille näytille että ymmärtäisivät sävyjen muuttuvan. Huonompaan suuntaan muutos ei ole toivottava, mutta yksitäistapausten mielestä niin on käynyt, mutta koska en ole kärpäsenä katossa katsomassa ruutua miltä niitä katsotaan, en voi tietää miltä se näyttää.

______

Sellaista. Jatkan ihonvärien parissa. Itselläni on ollut hauska lukea tätä päiväkirjaa kohta kolmen vuoden ajalta. aloitettu ajalta jolloin ei ollut mitään hajua mitä tulevan pitää.

Otsikossa kuvien määrä jotka otin tänään. Yhdet rippikuvat studiossa ja hääkeikalta loput. Järjetön määrä karsivaksi taas, kuvasin hieman hankalassa tilassa hyvin paljon varmanpäälle kuvia. eli parit jokaisesta melkein mitä otin. Tahdon assarin joka tekisiä kaikkki työt jotka eivät minua kiinnostaisi! Tosin siihen koko päivä assariin on aikaa. Sitä ennen voisi vaikka hankkia paremman tietokoneen niin ei rutkuttaisi ja ratkuttaisi tuota kuvamäärää niin kauaa tuoda bridgeen. Teen sillä kuvien raakkaamisen. Ja onhan minulla silloin tällöin assari, opiskelia entisestä koulustani, jos en sitä jo ole maininnut. Ihan kätevää tehdä kuvauksia niin että joku auttaa tavaroiden kanssa. -ei tarvitse itse aina kipittää valojen luokse säätämään, vaikka ohjeiden huutelu joskus onkin enemmän aikaa vievää kun juokseminen.

sellaista. Tässä pikku iltapuhdetta sitten. Onneksi noilla ei ole kiire, sen sijaan monella muulla kuvalla on...