IRC-Galleria

ja peruin sen lupauksen. Mutta sellainen olo oli kyllä. No ok, heräsin aamulla kovaan hartia ja pääkipuun, olin aika tujuissa särkylääkkeissä kuvauskeikalla, pää edelleen kipeänä mutta ei sitä silti niin törttö olisi tarvinnut olla kun olin.

Kaikki lähti siitä kun en saanut akkukkeikkasetin salamaa välähtään. Kovasti yritin, kuvattava (joka kyllä oli 15min etuajassa) niin jökötti paikalla ja minä korviani myöten punaisena mietin mitä teen. Soitin sitten työnantajalle joka kertoi ystävällisesti että kamerassa kiinni oleva salama, jolla väläytän pitää olla Manuaalilla. Aivan niin kuin tätä en olisi tiennyt, ja käyttännyt kyseistä settiä ennenkin, niin nyt en sitä tiennyt. Homma pelasi kun vaihdoin sen salaman sille manulaalille. Hermostuin ja tuntui että sössin ne potrettikuvat siinä sitten.

No, kuvauksethan eivät tähän loppuneet vaan ruokapöydästä piti ottaa fiiliskuvia ravintolalle. Tällä kertaa en osannut käyttä kameranjalustaa. En saanut kameraa pystyasentoon yhtään mitenkään päin. Ei varmaan tarvitse mainita, että olen samaista jalustaa käyttänyt ennen ihan hyvällä menestyksellä. No tämän asian ratkaisin niin että "minä mitään jalustaa tarvitse" Kamera irti, unohdetaan vallitsevat valot ja salamoilla kuvaukset. Yksi salama jalustalla ja toinen kamerassa, yllättävän hyviä niistä tuli.

Kolmas kuvaus olikin sitten lehdistökuvia palkinnonjakotilaisuudesta. Oli niin pimeää että obtiikan tarkennus heitteli ihan minne sattuu. Sen lisäksi puolivälissä tilaisuutta (tietenkin ne oleelliset kuvat otettuani) tajusin että kun herkkyys on 800:sella, ei haittaa että katto on ties missä pilvissä, kyllä se käsisalamakin sieltä takaisin tulee, eikä tarvitse siis suoralla salamalla kovia pläjäytellä (mitä olin tehnyt sitä ennen).

Helkutti että oli fiksu olo kun ajoin tuolta keikalta pois, kaikki kuvaukset siis oli samassa rakennuksessa. Lehdistökuvat ovat jo sitten liikkenteessä, tuskinpa mihinkään isoihin lehtiin tulee, alansa julkaisuihin varmaan.

Olen siirtynty valkoinen-valkoisella kuvaan, joka tämän studion nuoremman kuvaajan kanssa on "helppo juttu, kyllä sä sen osaat". Joo-o, en olisi niin varma. Siinä vaiheessa kun ideat ovat hehkulampun itsemurha-tasolla, niin valaisusta olo ihan sama mitä paskaa tekee siihenkin. (high-keynä on kovin vaikea tehdä sitä paitsi tramaattista valoa).

No en nyt osannut sitä hehkulamppua valaista. Valkoinen pohja jolla se minulla oli, heijasteli siitä takaisin vieden varjoista muodon. Ajattelin antaa periksi ja kuvata huomenna jotain muuta valkoista (jos töiltäni ehdin).

Alkaa tulemaan kiire noiden kuvien kanssa. Ensi viikko nimittäin menee aika hyvin töissä, reissupäiviä jne.

Milloinkohan osaan jotain? En kyllä ollut studiolla kovin kauaa, pari-kolme tuntia, nälkä ajoi kotiin.

Meni hermot. Luovutin. En jaksanut. Annoin olla. En osannut.

Naapuri studion mainoskuvaaja kävi neuvomassa pariin otteeseen sitä valaisua, mutta kun ei osaa, niin ei osaa. Työnantaja koitti auttaa taas minua kyllä, mutta hänkään ei ole pitkään aikaan tuollasia tehnyt.

STudion toinen kuvaaja sanoi että aikoo kuvata mielenkiinosta sen lasin joskus, koska ei osannut minua neuvoa. Lupasin olla paikalla katsomassa miten se pitäisi kuvata ja miten tuon koulun vast-ikään käynyt sen kuvaa. Odotan mielenkiinnolla.

Helvetin vaikeeta on tämä kyllä.

Kuvasin lasia tänään. Taas lisää, kyllä minä muitakin töitä tein, mutta sitä eniten.

Lasin kuvaus ei edennyt, studiolla sattui käymään taas yksi valokuvaaja kahvilla joka sitten pyydettiin neuvomaan mun sen lasinkuvauksessa. Ihan hyvin neuvoikin "aloita alusta, teet l iian vaikeasti". Siirryin 3m lähemmäksi taustaa. Lasini näyttä ylhäältä alumiiniselta tällä hetkellä. Pitää ehkä huomenna keksiä jotain.

No työnantaja sitten halusi näyttää sen low-key kuvanikin. Sekin oli väärin otettu. Purin hetken hammasta, tiedän ettei se ole täydellinen, tiedän että se ei ole sellainen millainen haluiasin mutta minä nyt haluankin vihreellisiä kuvia näemmä. Ei, hyvä se on että viisaammat neuvoo, ehkä sitä tyhmätkin joskus oppii. Onhan se saapas löysällä valolla low-key kuvaksi otettu... Ja hyviä neuvoja tuli, kahden erityylisen valon käytöstä jne.

Sellaista. Opettelen nostamaan taas nokan pystyyn, eikä ne siellä koulussa kehu, kyllä minä sen tiedän.

Alotin kuvaamaan lasia illalla töissä. Eihän se ollut edes siellä päinkään aluksi. Päätin sitten vähän vakoilla miten valmistaja oli lasinsa kuvannut, mutta ikävä kyllä siellä oli sellainen kuva että minulla oli jo siinä vaiheessa parempi koneella. (kuvasin taas suoraa läppärille). Ei siis ollut hääppönen valmistajan kuva, ei kyllä minunkaan ottamani.

Kun olin ollut kellon ympäri töissä päätin jättää kuvauksen kesken, kaikki levälleen ja lähdin kotiin. Pystyn jatkamaan asiaa huomen aamulla. Ehkä saan yöllä jonkun loistoajatuksen (muuta kuin mustan spraymaalimullon) miten sen lasin valaisee. Ja ehkä keksin siihen jonkun jutunkin, koukun kuvaan. Nyt se on pirun tylsä.

Eli jatkuu...

Suunnittelin että voisin tehdä ala-nettisivuston jonne kerään noi koulutehtävät, jos jotain vaikka kiinnostaa niiitä katsoa ja kommentoida. Mutta se tehdään kun on aikaa ja kiinnostusta, jotenkin minusta oli vaikea korjailla html-koodia tällä koneella kun sitä kerran yritin.

Kohta iskee paniikki. Kuvausideoita ei ole, ja pakko olisi kuvata. Se lowkey kuva on selkeä, jahka työnantaja, jonka kysäsin malliksi (hehheh, saa saman tien neuvoa sitten että mikä on vinossa) ehtii malliksi. Siinä kumminkin menee useampi tunti aikaa, vaikka kuinka rakentaisin valot muka valmiiksi.

Kuvaan varmaan jotain valkoista (high-keynä) omaksi kuvaksi. Siihen on taas kerran pieni idea, mutten tiedä miten sitä jatkan, sitä paitsi sen eteen pitää vähän nähdä vaivaa.

Olen hyvä miettimään kuvia ja rakentamaan pääni sisällä valoja kun pitäisi yöllä nukkua.

Neiti (tuleva)valokuvaaja on ymmärtänyt ehkä tämän valokuvauksen vähän väärin. Olen tänään töissä rakennellut jälkikäteen valoja siihen highkey kuvaan, no ihan opettavaista sekin puuha... Eriasia sitten kuinka fiksua, mutta niin tyhmä en sentään ole että vien kouluun haukuttavaksi kuvan jonka osaisin(?) parantaa.

No ei siihen nyt ihan uusia valoja tule, mutta se mikä siinä piti olla, ja jota ei nyt oikein näy, sitä koitan sieltä kaivaa esille...

Lapsi, 8vee, on nyt kuvattu. Sanoin suoraa kuvauksen jälkeen toiselle kuvaajalle joka studiolta tuli hakemaan tavaroita että "sinänsä on mielenkiintoista katsoa noita kuvia, että olenko kenties onnistunut välttämään yhtäkään virhettä jossain kuvassa". Eli virheitä siellä on roppakaupalla, photoshop pelastaa osan ja osan sitten...

Kai tuo saa kelvata. En opi tässä kahdessa viikossa yhtään parammaksi valojen rakentajaksi, ja sitä paitsi minulla on kolmekuvausta vielä hoitamatta. Kuvaan varmaan lowkey kuvan sit ihmisestä, sen eilisen peruuntuneen kuvauksen tilalle.

Työnantajasta kuvat olivat ihan ok. Epäilen vahvasti että koulustani ne kuvat eivät ole ok.

Malli oli mukava ja helppo ja oli ihan mukava kuvata, vaikka tiesin jo silloin että kaikki ei nyt ihan natsaa. Valo on liian tasainen, kun pelkäsin liiaksi varjoja.

Tämän illan kuvausperuuntui sairastapauksen takia. Sitten iski ahdistus, taas vaihteeksi. Pitää keksiä joku uusi ja ihmeellinen kuvausidea, tuon takia mitä en kuvannut tänään. Se ei onnistu oikein muilla malleilla ja malli leikkii niin kiireistä (tai minun aikataulut on vähän tiukat) ettei ehdi uusiksi kuvata.

Ahdistus ei koskenut vaan kuvausidean keksimistä vaan tätä koko helvetin valokuvaaja hössötystä. Se normaali "musta ei tuu mitään" "minä en opi mitään" "yksikään kuva ei ole hyvä" jne.

Inisin asiasta hetken irc-tutulle valokuvaajalle joka kertoi ettei ne asiat siitä helpotu ja se työn mielenkiinto onkin.

No söin suklaavanukasta ja käsittelin kuvia, nyt on kaikki rästikuvat mielestäni käsitelty ja helpottunut olo. Se että työt eivät kaadu niskaan helpotti myös hieman tota musta-ei-tuu-mitään oloa. Huomenna on uusi kuvaus ja voin kertoa että ei oikein aavistusta miten sen toteutan. Pystytin jo valoja valmiiksi, mutta heijastimien yms paikat hakematta ihan täysin, pitää katsoa sitten mallin kanssa, toivon ettei aika lopu. Kolmen tunnin päästä kuvauksen alkamisesta alkaa siellä hääkuvaus (onneksi ei minulla).

Olen ollut ahkera tänään. Olen a) kalibroinut näytön, joka muuttui yllättävän paljon ollakseen jo kertaalleen kalibroitu (no niin muuttu kyllä töissäkin, siellä on uusi vekotin jota lainasin. Spyder2 tms jos jotain kiinnostaa). b) käsitellyt lapsikuvat, jotka kuvasin 2.11 ja sain niistä mitä vanhemmat haluavat 1.1 listan...

Vielä on tekemättä sen tytön joka oli mulla mallina viime tehtäviin kiitoskuvat. Pitää ne tehdä tässä joskus, tosin fiksuna likkana lupasin että ne kuukauden sisällä käsitelty, niistä on kaksi tehtynä koulun takia se on ihan hyvä juttu.

Lapsi kuvien ihon kanssa oli ongelmia. On kovin vaikea määrittää millainen iho sillä kersalla kuuluisi olla, ettei tule kuolleen kalpean näköistä, muttei toisaalta liian keltaistakaan. No sen näkee sit mitä sieltä kehittämöstä tulee.

No noita on syytä kuvia käsitelläkin, koska huomenna kuvaan, lauantaina kuvaan ja seuraavaksi lauantaiksi on myös työkuvauskeikka. Saapas kuva on onneksi valmis, sain sen tehtyä töissä (mikä myös siitä kiva, että g5 (Vai mikähän on) ison kasan muistia lisäksi pyörittää kuvaa vähän nätimmin kuin tämä iMac ja giga muistia). Olen yrittänyt totutella tasomaskeihin, ne olen pitkään tiennyt ja osannut kyllä käyttää, mutten ole oikein tottunut käyttään, tekee helposti miten on ennenkin tehnyt. Photoshopin nelosversiossa ei tainnut sellaisia olla... SIeltä on paljon kummallisia työtapoja jäänyt.