IRC-Galleria

Alan ymmärtämään hitaasti kuvia toimittavia valokuvaajia, se jotenkin vain on puuhaa johon ei tule ryhdyttyä, koska vie hetken aikaa -pitää keskittyä (että tilaus menee oikein valmistamolle) ja organisoida asioita. Vaikka töissä organisoin asioita päivät pääksytkseen (loma sijaisuuteni ovat menneet mielestäni ihan kivasti) niin itsensä järjestäminen töihin on jotenkin vaikeaa.

Olen nipin napin onnistunut pitämään kiinni lupauksesta kuvauksesta viikossa koevedokset ja tilauksesta 3 viikossa kuvat käteen asikkaalle, pitää tuota lupausta jotenkin muuttaa vielä, koska toistaiseksi tilauksista on aina saanut jotain kysellä perään ja toisekseen teen näitä iltaisin joten nytkin on hieman omat kesäriennot meinannut verottaa työmotivaatiota. 3 viikkoa kuluu aivan yllättävän nopeasti.

Kai minusta tulisi ihan sopiva hääkuvaaja jos sinne päin haluaisin keskittyä, koitan vain pitää itse mielessä sen etten lipsuisi helpoimmalle tielle vaan yrittäisin kohdata haasteita ja oppia uusia asioita. Tämä määrä mitä nyt on ollut ja tulee noita muotokuvauksia olemaan on vielä sellainen määrä että jaksaa paneutua, miettiä ja keskittyä -vaikka asia on kovin sama jokaisessa kumminkin. Muotokuvauksessa ei ole mitään vikaa, mutta se on kovin äkkiä kun siitä rahapitäisi saada elämiseen kovin liukuhihna työtä, sellaisia summia ei taideta maksaa jolla sitä voisi tehdä päivätyökseen fiksulla tahdilla -ja olen minäkin hieman huono pyytämään, laskujen suuruus kauhisuttaa itseänikin välillä, mutta toisaalta kun katsoo hintaa mikä minulle jää oikeasti käteen ja laskee tunnit mitä oikeasti olen kuluttanut, niin eipä sitä varmaan edes kehtää sanoa ääneen (siksi en ole tarkasti laskenutkaat). Siksi työnnopeuttaminen päivätyöksi olisi ainoa keino, ja siihen en halua mennä, vaikka rutiini varmasti tuo nopeutta.

Onkohan tämän asian pointin selittäminen näin vaikeaa. Lyhyesti: Muotokuvaukset ovat likuhihnatyönä syvältä, jos ei tee massana niin pitää pyytää isoja summia rahaa, jota yksityiset eivät maksa. Ja edelleenkin uskallan väittää että 10 vuoden kuluttua samat yo-hää-yksivuotiaat tulevat korvista huomattavasti enemmän kuin joku muu valokuvauksen suunta, jossa jonkinlainen vaihtelu on työlle ominaista.

Mutta nyt olen tilanteeseeni tyytyväinen, nyt on kiva tehdä tuollaisia. Moneskohan kerta on kun kirjoitan tästä aiheesta tänne, mones varmasti, koitan vakuutella itselleni sitä mitä heti alussa sanoin jämähtämisestä.

Kuvasin eilen näyttötehtävän ja asiakastyön samalla, samasta morsiusparista potretit, kirkon ja juhlaa. Kotiin päin ajellessa maalta oli hyvä fiilis, jalat kipeänä mutta olin selvinnyt elävänä.

Teknisiä ongelmia oli pari ensin toiminut automaattitarkennus (kuka prkl sen ottaa kamerasta pois päältä kun sen voi ottaa lasistakin?). Toisekseen näppäränä likkana kuvasin sitten kirkon jälkeen kaiki kuvat vain jpg:nä (koska käsittelen ne nopeammin ja tarkoitus on kumminkin valoittaa kuvat oikein) niin kameraan olin säätänyt sitten S-koon tajuamatta asiaa, pakkauksen säädin kyllä korkeimmalle mahdolliselle. Kymppikuvia tulee noista kevyesti, mutta olisihan sitä halunnut enemmän rajausvaraa yms..

Näytöstä en tiedä, potretit ovat ok mutta koulu ei niistä pidä, ne ovat liian varjottomia varmaankin. Juhlan kuvat ovat ok myös, ei mitään hätää minulla toimittaa niitä eteenpäin, mutta oikeasti en vain jaksaisi kuulla niistä palautetta. Ei ole kuvattu kengän kärkiä pöydän alta, eikä lepattavia ikkunaverhoja ja puuttuu se morsian lisää puuteria kuva jne. jne josta tulee sanoamista. Kun tilanteita ei tullut eteen, en minä niitä ala järjestääkkään -mutta sitähän oppilaitokseni tunnetusti ei ole ymmärtänyt. Katsoo nyt menenkö tuon kanssa vai jätänkö pois. En tiedä. Ottaa vain oikeasti päähän se että kun tiedän asiakkaalle myyväni ihan ok-kuvia, niin sitten kaikki haukutaan, vaikka tietäisinkin etukäteen jo asiat mistä valittavat.

Olen kuvannut töissä purkkeja, pokseja, rättejä ja laseja. Kamera ei vielä kasva käteeni kiinni, hyvä niin, muutama miljöökeikka mennyt sitten itselle siinä sivussa, kaikesta selvitty hengissä enemmän tai vähemmän hengen haukkomisella -myös selvitty hinkuyskästä (se on ohi nyt).

Fiilikset kuvaukseen on ristiriitaiset, omia, ihan omia juttuja en ole tehnyt yhtään kahteen kuukauteen, pitäisi tehdä mutta ei ole ollut siihen intoa, uusi työpaikka ei ole niin koti kuin edellinen, joten iltaisin ei tule notkuttua siellä. Toisaalta rekvisiitan jne tasolta puitteet jopa paremmat kun edellisessä, kaikkea tuntuu löytyvän. -kamerakalustosta en puhunut tuossa lauseessa kylläkään, sekin ihan ok -parempi kuin omani.

Nokalle pitäisi löytää selvempää suuntaa ja ottaa selvempiä tavoitteita edelleenkin, kohta on jo joulu. Nyt olisi varmasti mahdollisuus jämähtää paikoilleen, mutta se todellakin tarkoittaisi paikoillaan oloa, haasteita tuskin tuossa työssä tulen enempää kohtaan mitä jo nyt olen kohdannut. En ole pro, minun tarvitsee penkoa mallikuvia itselleni, mutta tuossa ei ole pariksi kymmeneksi vuodeksi opittavaa...

Kuvasin eilen yo-tytön.

En tiedä paljonko oli kuumetta, mutta epäilen että ei ihan vähän. Kuvauksen jälkeen, yhden kuumetta alentavan kolmiolääkkeen ja parin tunnin unien jälkeen sitä oli 37,4 -se on paljon minulle joka ei muista milloin olisi kuume ollut 38 -puolella, ottaen huomioon että muistan kyllä olleeni kipeänä.

Kuvaukseen oli vaikea keskyttä ,kun jaloillaan pysyminenkin oli kovin vaikeaa. Kaksi taukoa oli jollain tekosyyllä pakko pitää kesken kuvauksen. Sairasloman hain tänään, ei ole kivaa olla uutenatyöntekiänä heti sairaana, mutta ehkä se nyt on parempi olla sängynpohjassa, varsinkin työkaverit olivat sitä mieltä että on syytä poistua kun kerroin että oksenin eilen kesken kuvausta -ei minulla ollut oksennustauti vaan vain helkutan huono olo.

Kuvista tuli ok-otoksia, ehkä minulla on sittenkin mennyt kuvausta jo selkärankaan. Mallinohjaus olisi voinut toimia paremmin ja jotain kivoja juttuja olisi voinut keksiä enemmän, mutta kyllä nuo myydä kehtaa. Tottakai sitä olisi, jos olisi jaksanut, halunnut hioa valoja tarkemmin tai kenties vaihtaa valaistuksen kesken kuvaa eikä mennä yksillä valoilla mutta olen tyytyväinen siihen että kuvat tulivat edes otettua.

Epämäärinen välirauha tehty koulun kanssa, taas kerran. Ei tuo sotimalla parane, (ja asioita on vaikea kertoa ilman että toinen vastapuoli aloittaa samantien kamalan puolulustus sodankäynnin).

Kummastelen edelleenkin sitä että kuinka hyvin tulen opettajani kanssa muuten toimeen ja kuinka helposti olemme napit vastakkain opetustilanteissa.

Pitäisi mailata yhdelle luokkakaverille. Otti herneet nenään koulussa keskiviikkona, itse en uskaltanut puolustaa häntä vaikka noin periaatteessa olin samaa mieltä. Oma tilanteeni oli silloin vielä liian tulenarka.

Kotona on nyt pokkari (joku ixus) tms. ja olen innokas pokkarikuvaaja, kameran ominaisuuksien hyväksymiseen menee kenties hetki aikaa, mutta ainakin sen kanssa on olo kuin arpajaisissa -voittaako hyvän kuvan vai ei. Perushyviä kuviahan tuollainen ottaa automaatti säädöilläkin, ei siinä mitään. Kohta teen nettisivuilleni osaston "kotialbumi"

koulu tökkii todella paljon.

Tiedän että en ole helppo oppilas, koska olen kriittinen sekä itseni että opetuksen suhteen ja vaadin paljon mutta siltikin tökkii se että kun yrittää palautetta antaa puutteista kouluun, palaute tyrmätään täysin ja keskitytään kuuntelimisen sijasta puolustukseen. Joko osun liian lähelle oikeaa tai sitten käytös on vain muuten vain hyvin kummallista.

Saakeli tuollaiset yhteyiskunnan maksamat koulutukset joissa yhden epävarman ihmisen ympärille kietoutuu kaikki pitäisi kieltää.

Minua vituttaa.

Pitäisi olla hiljaa ja hymyillä. Yritin olla hiljaa ja pelata shakkia kuvasulkeisten ohessa (parempi vaihtoehto kuunnella ja tehdä jotain kun nukkua -koulun opetusmenetelmät ovat välillä sellaisia että siellä ei pysty keskittymään), mutta lopussa keskityin liikaa kuuntelmaan ja avasin suuni. Tuli paha mieli itselle ja jos neiti opettaja kuunteli yhtään mitä sanon puolustus puheidensa välillä niin varmasti myös hänelle.

Uutta työpaikkaa nyt viikko takana. Homma toimii niinkuin arvelinkin, teen työni ja olen esittämättä liikaa komenntteja. Tänään pääsin painaan nappia, koin siis suuren ylennyksen, tosin väliaikaisesti. Napin painamisessa ei ole mitään vikaa, mutta on hieman noh, kun asiani ei ole puuttua mihinkään itse valokuvaukseen liittyvään (eli valoihin, terävyyteen tai valotukseen, joista kahteen viimeiseen oli pakko hieman vihjaista että molemmat ovat nyt pielessä -ja toinen valokuvaaja vahvisti työnantajalleni joka nämä laittoi minulle valmiiksi asian että kyllä valotus on pielessä, tarkennus oli helppo testata ruuduilla) niin no se on vain napinpainamista.

Somistusten teko on ihan mukavaa puuhaa, olen pari tehnyt ja silittänyt älyttömästi kaikkea.

Älyttömästi olen myös yskinyt, ja nyt on selvinnyt verikokeista että minulla on hinkuyskä, jeejeejee. No, parempi vaihtoehto kuin astma jota myös epäiltiin. Hinkuyskä menee ajan kanssa pois, vaikka sitten murtaen noita kylkiluita (nyt on luultavasti mennyt toisestakin kyljestä luu niksnaks).

Asikastyökuvaukset menivät hyvin loppuviikosta. Varsinkin toiseen olen hyvin tyytyväinen, oli tämän kesän eka hääkuvaus ja kuvista tuli mielestäni kivoja, parikin oli helppo. Toinen kuvaus oli muotokuvausta, siitä tuli asialliset kuvat, valolla olisi voinut tehdä enemmän mutta se ei ole myöskään pielessä, ja uskon että asiakas ei ymmärrä että olisi voinut tehdä enemmänkin.

Näyttö taas ei mennyt hyvin. Vedin herneet nenään oikeastaan pelkän typografihan arvostelusta ja siitä että meillä teetettiin ties mitä vapaita ja epävirallisia ja virallisia portfolioita ja eipähän niistä katsottu sitten kun virallinen porfolio. Mua kyrsi. kerrottiin etukäteen että kaikki laitetaan siististi esille tuomariston eteen, ja paskat, todellisuudessa suurin osa tavarasta oli kasassa sivupöydällä.

Harkitsin koulun lopettamista, tuntuu että sieltä ei saa nyt mitään irti. Analysoin kuviani tarkemmin kun he, ja tiedän etukäteen mitä sanotaan. Ei jaksaisi. No kirjoitin uuden oppispoimuksen nyt kumminkin ja katsotaan miten uudessa työpaikassa kaikki lähtee käyntiin.

Mutta pääasia nyt on se, että töissä ja varsinkin omissa kuvauksissa menisi hyvin. Koulussa voi mennä sitten kuinka penkin alle vaan, koska se ei merkkaa käytännössä mitään.

Ainiin. amk opiskeliaa ei minusta tullut taaskaan. En päässyt edes pääsykokeisiin, vedin varmaan väärää narua ennakkotehtävillä ja porfoliollani. Nettisivuiltani voi katsoa portfoliota, noista kuvista oli 10 parasta amk:ssa näytillä. Ennakkotehtävät olivat ok. Parempia mitä sinne pari vuotta sitten lähetin jolloin istuin kokeissa neljä päivää.

Näyttöön on käsitääkseni kaikki lippulappuset valmiit, ja olen tarkistanut asian nyt useasti. Toivon ettei mitään uuvu. Sunnuntaita odotellen. (pakko oli tehdä ajoissa että ehtii vielä huomenna saamaan jostain printtejä jos tulisi kamala hätä).

Ensi viikko viimeinen tuolla studiolla, kolme päivää koulua ja sitten vielä pari kuvausta. Mutta enköhän tuonne palaa käymäilemään, ajattelin kysyä että saanko pitää avaimen niin kauan kuin minulla on koulua jäljellä on niin lähellä tuota koulupaikkaa että olisi kiva jos olisi joku paikka jossa voisi käydä kahvilla kun haluaa kouluntiloista pois.

Työpaikan vaihto näyttää varmalta. Varmaahan on ollut jo jonkin aikaa että lähden tuolta, en ovet paukkuen ihan hyvässä hengessä ja varmaan kuvaan kesän hääkeikkoja vielä vanhassa paikassa. Ainakin tavarat on luvattu toivon tilankin olevan käytössä vaikka taitaa vain yksi studiokuvaus olla -onneksi, miljöössä on kivempaa.

Uusi paikka on jo suullisesti minulle luvattu, paperit pitäisi mennä täyttämään tässä joku päivä, olen taas yhteen jos toisenkiin virastoon ollut yhteyksissä, opson tuet kun voi anoa uudelleen/siirtää tms -en minä tiedä mutta vaatii erinäköistä asiointia. Uusi paikka on henkilömäärältään ja tiloiltaan isompi ja pääosin en tule siellä kuvaamaan, ja jos totta puhutaan sen tyylinen kuvaus ei minua ihan hirveästi kiinnosta, mutta koen että on varmasti älyttömän opettavaista olla sellaista seuraamassa, kuten oli tuolla edellisessäkin paikassa. Sitä paitsi tarvitsen työpaikan ja jos saan kouluni loppuun siinä samalla sitä parempi. Uskon että työ on kumminkin vaihtelevaa saa olla ihmisten kanssa tekemisissä eikä vain koneiden, että ihan iloisin mielin tuonne lähden kunhan nyt saadaan paperit kuntoon. Sen verran pessimisti olen että en viitsi mitään tuulettaa ennenkuin asiat ovat varmana paperilla, vaikka epäselvyyksiä ei pitäisi olla.

AMK:n on laitettu myös hakuanelu menemään, saa nähdä ottavatko pääsykokeisiin sen tyylisillä kuvilla. Se on hieman ajan pelaamista, mutta voin pohtia vielä että menenkö pääsykokoisiin ja jos nyt arpa osuisi ja pääsisin sisälle niin minua ei edelleenkään sinne kukaan pakota menemään. (Vaikka tuntuisi varmaan tosi hullulta jos en menisi, kyllä sinne nyt hakee kumminkin sillä periaatteella että sinne myös haluaa, mutta jos tässä joku fiksunpi ja kuvattavampi vaihtoehto ilmeentyisi taivaalta sitä ennen).

Sellaista tällä kertaa, kesälomaa vietellen ja papereita täytellen. Näyttöportfoliokin pitäisi väsätä, kuvat jouduin onneksi jo valitseen ja ne tulivatkin jo paperilla minulle.