IRC-Galleria

Olin viime viikolla kipeä. Oksennustaudissa, tulin tiistai-keskiviikko yönä. Keskiviikkona peruin kuvauksen/kuvan haut heti aamusta -siinä kätevästi vessan pytyn kanssa seurustelun välissä. Korkea kuume ja kakka olo. Ei käynyt mielessä mennä töihin, ihmiset ymmärsivät hyvin. Perjantaina sama homma, kuvaukset pois -en ollut siihen menennessä kyennyt syömään oikein mitään niin ei ollut kovin omilla jaloilla seisovainen olo.

Lauantain olin mukavan terve ja sain sen päivän kuvauksen kunnialla hoidettua. Sunnuntaina olinkin sitten uudestaan kipeänä, tällä kertaa flunssa. Tänään sopivassa lääkityksessä hoidin yhden kuvauksen, yllättävän kivuttomasti -sanan varsinaisessa merkityksessä homma meni.

Olen miettinyt sitä, mitä jos tulen oikeasti kipeäksi joko pitkäksi aikaa tai sitten tärkeänä aikana. Nyt on hiljainen aika, ja parin päivän makoilu onnistuu ilman kaiken kaatumista niskaan. Mutta mitä kun ei ole hiljainen aika? Tärkeisiin (lue hää) kuvauksiin uskon saavani sijaisen jos oikeasti olen pääkainalossa, äkkiseltään tulee mieleen melkein kymmenen kuvajaa jolta voi hyvällä omalla tunnolla kysyä sijaisuutta.

Yrittäminen, vaikka se ah niin ihanaa on (joo, ei tarvitse sairaslomatodistuksia kiikutella kellekkään, tosin tuossa yrjötaudissa soitin vai vihkaa terppariin että mitäs tehdään kun en saa edes nestettä alas -vastaus oli odotella kolme-neljä päivää ja tulla sitten jos tilanne ei muutu...) Niin on tässä toisetkin puolet, tuntuu että ne ovat viime aikoina näyttäytyneet vähän liikaa. Mutta eiköhän tämä tästä.

Vuosi vaihtui nopeasti, mietin itsekseni tuossa että oikeastaan hyvä että perustin yrityksen nyt, jos olisin aikaisemmin perustanut, olisin pelännyt taloustilannetta (jos siis olisi mennyt hyvin) ja jos yrityksen perustaminen olisi tänä vuonna edessä niin kai se hieman enemmän mietityttäisi. -Nyt näkee sitten samantien miten tulee ns. "vaikeana aikana" ja turha enää itkeä.

Kuvauspuolelta tajusin eilen, että en juurikaan ota kuvia alaviistosta, otan suurimman osan tasolta, ja joskus yläpuolelta. Alaviistosta kuvaaminen toki on hieman hankalampaa, kun puhutaan ihmisistä mutta voisi sitä hieman uristaan pois liukastella.


Entisessä koulussani alkoi tällä viikolla jatko ryhmä, mietin sitä hieman että pitäisikö aloittaa, mutta kun tänään kuulin hieman tehtäviä mitä siellä teetään taas oli olo että onneksi en osallistunut. En olisi halunnut hakata taas kerran päätä seinään. Siellä on uudet tuulet ja uudet opettavat, hyvä ja huono asia. Jos tuossa koulussa joskus haluan jatkaa opintoja niin en halua olla koekaniini ryhmässä.

Ei oppi olisi pahasta, mutta jostain muusta sitä olisi haettava. -varsinkin jos alkaa liikaa rutiineita tulla. Voisi tehdä omia projekteja enemmän, sitä voisi oppia ihan itseseenkin jos vain uskaltaa ja ylipäätänäs saa aikaiseksi aloittaa jotain hieman kunnianhimoisempaa projektia. Ehkäpä joku päivä...

Noihin rutiineihin pitää sanoa että mielestäni en tee mitenkään huonoa jälkeä peruskuvauksessa, mutta jos itseä alkaa homma tuntumaan haasteettomalta se on pelottavaa.

Talvesta josta olen puhunut että tulee näyttämään suunnan yritykselle on yksi kuukausi mennyt. Syyskuussa vielä hääkuvaukset olivat viikonloppu rutiinia ja muutakin oli, lokakuu oli jo ennakkovarauksiltaan hiljaisempi, kuten loppu talvi, ensi kesälle sen sijaan on jo mukavasti varauksia. Lokakuu ei ollut niin paha kun kuvittelin, mutta ei tässä vielä riemuita, toisaalta jo se että yksi "nollakuukausi" muuttuukin "plussakuuksi" helpottaa elämää. Lokakuuta nostivat kesän tilaukset, kuva toimitukset.


Tämä on taloutta joka heijastaa välillä liikaakin yleisiin fiiliksiin. Mitä kuvapuoleen tulee, niin pitkästä aikaa tartuin kameraan ihan omaksi iloksi jokin aikaa sitten. Jos vaikka ihan oman olohuoneen seinälle teettäisi kuvia "kukkamakroista" joita tuli otettua. Huurteiset kasvit, 1.8 aukko ja kiinteä 50mm sekä aamuaurinko, kameran olisi sinänsä voinut iskeä vaikka koiran kyytiin nappaamaan otoksia, olosuhteet olivat tietyn tyylisille pintakuville otolliset. Juoksentelin pihaa ympäriinsä ja kuvasin pääosin mitä sattui eteen sen enempää miettimättä.

Kuvasin perjantaina ensimmäisen oman ns. suuren asiakkaan kuvia. Ne olivat hyvin bulkkikuvia eivätkä varmasti ole niin isossa levityksessä kun mitä edellisen työpaikkani kuvat olivat (kuvasto jota painettiin noin 1.8 milj. kappaletta) mutta on silti mukava ujuttaa jalkaa vähän isompiin piirehin -> tietenkin luen tämän myös niin että tälle voisi olla jatkuvuutta. Vaikka ovatkin bulkkikuvia, eivät ole helpompia koska on kiiltoa ja kuultoa.

Kävin myös tuossa viime kuussa yhden somistuksen tekemässä edelliseen työpaikkaani ja kuulin että oli tullut kuvasta hyvää palautetta. Se oli myös mukava kuulla, vaikka sitä itse en kuvannut (no tuon työpaikan tapaan kuuluvasti henkäilin kuvaajan niskaan vuoroin nurisemassa ja vuoroin kehumassa miltä kuva tai sen jokin osa näyttää. Siellä kuvaajat ovat vain tekokoneita, esimerkiksi kuvaajat eivät mistään kuvista päätä ruutuja jotka menevät asiakkaalle)

Näillä pienillä positiivisilla asioilla pitäisi jaksaa talven yli. Hieman hiljaiselta näyttää talvi. tosin ensi kesän juoksen olettavasti pää kolmantena jalkana, joutuu joillekin myymään jo e-oota (tai ei-ehdi tässä tapauksessa).

Ainiin, vaalikuvauksista ei jäänyt pahoja traumoja -seuraavaksi tuplaan hinnan kylläkin tuollaisiin, mutta nyt meni studion tunnetuksi tekemiseen osan.

Kesä alkaa hiljentyä ja syksy tulee. Vielä tupsahtelee noita kesän kuvatilauksia sen verran, että vapaa-ajasta ei ole puutetta. Kuvaukset hiljenevät tai vaihtavat muotoa, vaalit tekevät työtä minullekin, lisäksi kun homman aijon hoitaa hyvin saan ihan mukavan määrän ihmisiä samalla tutustumaan studiooni.

En taida ehtiä mutta jos olisin ehtinyt olisin voinut tehdä parille seinälle enemmän yrityskuvauksia esille, nyt koko studio näyttää niin muotokuvaamolta että itseänkin hirvityttää aina hetkellisesti että tähänkö on tultu.

Vanhoja koulukavereitani on tulossa myös kuunvaihteessa käymään tarkistamaan fondin laadun jne. On mukava nähdä ihmisiä, heitä kaipaa -koulua ei. Tosin on sitä kaikkea pyöritellyt mielessä mitä voisi opiskella tukemaan tätä kuvaamista -ei siis suoraa valokuvausta toistaiseksi.l

Vaikka hiljaisia hetkiä ei sinänsä toivo niin olisi hieman tekemistä hiljaisille hetkille. Jo mainittu fondi pitäisi maalata uudestaan -ihan kulumisen vuoksi. Sen lisäksi valkoisia huonekaluja kaipaisi lisää maalia -ne on huolimattomasti maalattu jalkojen osalta ja näkyvät kuvissa. Studiolle olen hankkinut makeen sohvan, en ole kovin lapsi-ihmisiä, vaikka lapsikuvausten kanssa tulenkin toimeen hyvin mielestäni -pieninä annoksina menevät, mutta ostin lasten sohvan. Kirkkaanpunaiseen sohvaan tiedän että osa ihastuu ja osa ei voi sietää -kaikkea ei voi miellyttää -itse pidän.

Lisäksi hankinta on jakkupuku tms. pakko pukeutua juhlissa kuvatessa jotenkin fiksusti. Edelliset juhlakamppeeni alkavat näyttää kulumisen merkkejä ja voisihan sitä mustaakin vaihtaa esimerkiksi ruskeaan pukuun välillä. En vain voi pukeutua juhlissa niinkuin vapaa-ajallani pukeutuisin omiin juhliini. mm.hameiden käyttö on hankalaa pitkissä liikkuminen on hankalampaa ja lyhyissä esittelee myös asusvaatteensa kuvatessaan.

Sellaista tällä kertaa. Logi voisi pikku hiljaa muuttaa jonnekin. Itselle kumminki tätä pääosin kirjoitan että ei ole niin väliä missä tämä on.

Voi sinä ihonvärin jumala! kerro minulle mikä on kaikkia miellyttävä sävy, joka sopisi kaikille, toimisi tilanteessa kun tilanteessa eikä ikinä olisi liian tumma taikka vaalea.

Kävin tänään puhelimessa keskustelun lisäkuvaus tilauksesta.
"niin, sitä piti vielä sanoa että ne olivat jotenkin vaaleita ne kuvat" -asiakas
"hmm?"- minä
"kun ne siellä koevedoksissa (jotka ovat internetgalleriana) olivat paremman näköisiä, muutetaanko niitä jotenkin" -asikas
"Minä en ikävä kyllä tiedä miltä kuvat ovat teidän näytöltä näyttäneet, koska näytöjen tummuuksissa on paljon eroja. Käsittelen kuvat eritiedosta (kuvaan RAW:n ja pienenJPG:n) ja säädän sävyt ja värit silloin kohdalleen, koevedokset ovat kameran antamia arvoja"-minä

keskustelu jatkui tästä hetken hyvässä hengessä ja ehdotin että teen tästä lisätilauksesta hieman tummenman.

Asiakkaan kanssa on vaikea alkaa inttämään onko iho väärän värinen vai ei. Tässä tapaukessa kävin katsomassa koevedosten ihonvärit, jotka olivat harmaan ja kontrastittomat minun näytölläni (kuvaan pääosin valkoisella josta en pääse niin kauksi etteikö kontrastia aina häviäisi. lisään sitä jälkikäteen). Kyseisistä kuvista minulla on yksi seinällä esimerkkinä, tapanani ei ole antaa asiakkaalle huonoa työtä, eikä varsinkaan pistää sitä seinälle. (Vaikka seinille olisi typerää pistää vain parhaita kuvia, -> tulisi kovia pettymyksiä jos kaikkien kuvat eivät olisikaan samaa laatua, niin en minä seinälläni pistäisi nyt teknisesti huonoakaan).

Tämä ei ollut ensimmäinen tämänkaltainen keskustelua nyt lyhyen ajan sisällä. Tietenkin voin olla iloinen että vielä ei ole kuvien sisällöllisestä laadusta valitettu ja todeta että isommassa porukassa aina joku valittaa, mutta en siltikään valituksia haluaisi.

Mietin hetken tosissani että pitäisikö koevedokset pistää magentavirheisnä tms ihmisille näytille että ymmärtäisivät sävyjen muuttuvan. Huonompaan suuntaan muutos ei ole toivottava, mutta yksitäistapausten mielestä niin on käynyt, mutta koska en ole kärpäsenä katossa katsomassa ruutua miltä niitä katsotaan, en voi tietää miltä se näyttää.

______

Sellaista. Jatkan ihonvärien parissa. Itselläni on ollut hauska lukea tätä päiväkirjaa kohta kolmen vuoden ajalta. aloitettu ajalta jolloin ei ollut mitään hajua mitä tulevan pitää.

Otsikossa kuvien määrä jotka otin tänään. Yhdet rippikuvat studiossa ja hääkeikalta loput. Järjetön määrä karsivaksi taas, kuvasin hieman hankalassa tilassa hyvin paljon varmanpäälle kuvia. eli parit jokaisesta melkein mitä otin. Tahdon assarin joka tekisiä kaikkki työt jotka eivät minua kiinnostaisi! Tosin siihen koko päivä assariin on aikaa. Sitä ennen voisi vaikka hankkia paremman tietokoneen niin ei rutkuttaisi ja ratkuttaisi tuota kuvamäärää niin kauaa tuoda bridgeen. Teen sillä kuvien raakkaamisen. Ja onhan minulla silloin tällöin assari, opiskelia entisestä koulustani, jos en sitä jo ole maininnut. Ihan kätevää tehdä kuvauksia niin että joku auttaa tavaroiden kanssa. -ei tarvitse itse aina kipittää valojen luokse säätämään, vaikka ohjeiden huutelu joskus onkin enemmän aikaa vievää kun juokseminen.

sellaista. Tässä pikku iltapuhdetta sitten. Onneksi noilla ei ole kiire, sen sijaan monella muulla kuvalla on...

Mennyt hyvin nopeasti studion parissa aika. Homma alkaa rutinoitua ja muutamia säilytysratkaisuja on vielä lähinnä työpöydän ympäristössä mietittävä, se että kaikki roju on pöydän alla jaloissa ei ole fiksua, sitä paitsi vaikka pöytä onkin iso se on silti rajallinen. Pitäisi viettää studiolla enemmän aikaa vain "hengailen". Nyt lähinnä vain kuvaan siellä, haen tai vien tavaraa ja päivystän kuvanoutajien/hääpalavereiden aikoja.

Jos homma menee kuten pitää ostan talvella paremman kuvankäsittelykoneen, niin voin viedä tämän studiolle kakkoskoneeksi ja pitää kotona paremman -30km ajelu suuntaansa pelkkää kuvaakäsittely tekemään ei ole mitenkään järkevää.

Tämä viikko on sellainen millaisia jaksaa hyvin tehdä, yhden päivän olen ollut entisessä työpaikassani tekemässä tuurausta, kaksi päivää kuvaan studiolla ja tapaan ihmisiä (5 kuvausta, 3 hääpalaveria +5 kuvan noutoa), sitten yhtenä päivänä puolivpäivää kuvaan ulkona -jää siis puolitoista päivää hoitaa kuvankäsittelyä ja muuta. Se ei ihan riitä, mutta jos yhden päivän saa pidettyä täysin vapaata se on ihan kivaa. Ja talvi on varmasti hiljaisempi.

Ihmiset löytävät minut eri kontakteilla pikkuhiljaa, joka on mukava asia. Kuvaukset ovat periaatteessa kaikki menneet ihan mukavasti, viikko sitten perjantaina otin yhdestä tutusta lapsesta kuvia joita laitan varmasti myöhemmin näytille. Oli kuvia joita olin jo hetken suunnittellut, sellaisia mitä on tehty kautta aikojen, eivät ole nyt muodissa ja minä en ollut aikaisemmin tehnyt. -muutama käyttökelpoinen ruutu tuli ja ne riittävät, otettiin lapsesti ensiksi nimittäin ei-kokeilulliset kuvat että saivat varmasti jotkut kuvat olemaan. Lapsen isukki omistaa painotalon ja nyt olisi hyvä sauma kokeilla joitain uusia tuoteita -ongelma tietenkin on siinä että kaikki mitä minulta tulisi ovat yksittäis kappaleita. -> hinta kohoaa.

Tähän painotaloon liittymättä huomenna on haettavissa ensimäinen valokuvakirja jonka tein kokeiluksi, mielenkiinnolla odotan minkälaatuisena kuvat tulevat ulos -tämän hinta ei enää hivo pilviä, mutta luonnollisesti minun tekemiskustannukset ovat suuret, ajattelin että näitä voisi myydä hääparille potretti ja kirkkokuvauksen yhteydessä pakettina.

Kuvasin eilen ensimmäistä kertaa alastonta ihmistä. Kuvasta tuli minusta nätti, laitan sen joskus varmasti esille, kun aika tulee. Ehkä tykkään senkin vuoksi että tein itselleni erilaista valoa pitkästä aikaa.

En ole alastoman ihmisen kanssa ensimmäistä kertaa tekemisissä. Vajaat kymmenen vuotta sitten koulun puolesta istuin elävänmallin piirustuskursilla, josta tykkäsin -2minuutin luonnokset olivat minua varten tehtyjä, pidempään ei piirtelyyn minun keskittymiskykyni tahdo riittää.

Itseasiassa olin vasta kurssiviikonloppuna kaverille assarina alastonkuvauksessa. Siellä jouduttiin aika paljonkin miettimään asentoja -mitkä olisivat sekä sulavia, aiheeseen sopiva että myös samalla niin että eivät ole liian paljastavia.

-Nyt pääsin helpomalla, tiesin jo etukäteen miten mallin asettelen, ei tarvinnut arpoa kuvatessa. Se "oho-eiku -ei-toimi" meininki ei pidemmmän päälle kuulosta hyvältä. Usein kyllä kokeilen kuvattavien kanssa joten erilaista, ja puolet niistä ei toimi, sanon sen suoraa yleensä milloin kuva ei minusta toimi, sitten vaihdetaan asentoa toimivampaan. Hakemista. Sitapaitsi toinen vääntö sopii toiselle ja toinen toiselle.

Kuulostan ihan muotokuvaajalta.

Kuvaamisesta on hyvä fiilis. Tykkään kun on enemmän kuvattavaa, vaikka tuntuukin että toistan itseäni koko ajan, niin en anna sen vielä häiritä.

Kesä ja kärpäset surisevat kuvissa.