IRC-Galleria

Minua tökkii taas rajoitukset. Ei huvita alkaa kuvaamaan mahdotomalta tuntuvaa urakkaa, ja pelotta millä ne pilaa koko kesän. Eniten luultavasti pelkään sitä, että kuvaan sellaista, mitä en ole kuin hyvin vähän tehnyt (eli miljöötä lisävalojen kanssa) että epäonnistuin, vaikka epäonnistuminen olisi enemmän odotettavaa kun täydellinen onnistuminen (minusta tuntuu ettei ole olemassa kun täydellisiä onnistumisia, muut ovat sitten epäonnistumisia). Paineet tehdä hyviä kuvia kasvaa viime kerran kuvien ja sen palautteen kanssa. Tavoitteena on luonnollisesti tehdä kuvia, josta kellään ei ole yhtään mitään kritisoitavaa, koska menettävät hetkellisesti puhekykynsä ihastuksesta kun näkevät kuvat. Sivutoimisesti tavoittelen maailmanrauhan siinä samalla.

En tiedä mistä sen urakan alkaisin kuvaamaan.

Tänään on opiskeltu osapäivästä ulkona, asioita käydään sillä kertaavalla tyylillä edelleenkin läpi, mutta oli ihan hyödyllistä katsoskella varsinkin hämärämmällä toteutettua yökuvausta. Saa nähdä mitä on jäänyt päähän, vähän uumoilen että seuraava tehtävä koskee suurinpiirtein tätä aiheetta. Ehkä jos tehtävässä saa/pakotetaan tehdä jotain uutta ja erilaista, niin mielenkiintokin kasvaisi. Tosin pelkään että se on sitä kamalan kalenterin jatkoa, josta olen jo mielipiteeni varmasti ilmassut ja motivaationi tason. Sitä paitsi kun on yhdellä tyylillä aloittanut, ei voi oikein toiseen vaihtaa... Ellei sitten välttämättä halua tehdä niitä neljää kuvaa uudestaan + vaihtaa taittoa ja typografiaa jne, jne jne.

Eilinen kritiikki on jäämässä pikkuhiljaa myös päässäni omaan arvooni, siitä yleisesti ja yksitellen luokkakavereideni kanssa juteltua. Yksi oli ainakin sitä mieltä että olin silmätikkuna jo ennenkuin suuni avasin. En ehkä omasta mielestäni ollut sen enempää silmätikkuna, paitsi kuvani saivat kyllä aika tuhdin kritiikin, osaksi aiheesta osaksi aiheetta, edelleen sen oleellisen erottaminen epäoleellisesti on se kritiikin suurin ongelma, tai sitten vain minun pitäisi pienessä päässäni kyetä tekemään se.

Opettajahan on ihan mukava tyyppi, ja pidän tyylistäkin opettaa osittain, vaikkain kertausta on minulle liikaa ja uskottavuus ongelma on osittain sekä tietenkin mielipide näkemyksiä valokuvauksen saralta on. Mutta ihan ok tyyppi, ei missään nimessä kusipää-ihminen siltikin, ihmisenä.

Motivaatio ongelmani ja suhtautumiseni kouluun kostautui omana käyttäytymisenä kriitiikissä sitten eilen. Tosin tarkemmannin kun itseäni analysoin, kapinani on sitä tunnetta vastaan että opetus ei nyt ole täysin sillä tasolla mitä haluaisin sen olevan. Tai kritiikki, sen erotuskyky mikä on oleellista ja mikä ei on tuolla hmm.. oudolla tasolla. Minusta on outoa jos värikuvasta, mustavalkoisena muutettuna valitetaan että jokin asia on uppoamassa taustaansa, jos niillä on värieroa yhtä paljon kuin sinisellä ja oranssilla oikeassa kuvassa + syväterävyydessä eroa, mitä tosin arvioinnissa ei nähty, koska välttämättä haluttiin arvostella kuvat hyvin pieninä (arvioilta 300-200px korkeita tiedostoja itselläni) sekä vinosti sommiteltuina. Eli kuvat arvosteltiin siitä esitteestä, vaikka erikseen pyysin kun olin mukaan laittanut myös kuvista näyttökokoiset tiedostot, että voitaisiinko arvioida kenties niistä. Nyt se rakas tykki, joka ennnen näytti kaiken liian tummana, on säädetty niin että näyttää kaiken liian vaaleana ja kontrastimattomana.

Lisäksi minulle viimeksi kun kävin asioista valittamassa, puhuttiin ammattilaatuisen kuvan tasokäyristä jne, ja kovasti nyt yritin että ne kuvat edes käsittelyvaiheessa ja teknisesti näyttävät painokelpoisilta, mutta koko ryhmämme yhdestäkään kuvasta ei viitsitty yhtään tasokäyrää avata... En siis tiedä olenko nyt tehnyt _heidän_ mielestä oikein vai en. Väistämättä herää epäilys, että osaakohan se joka tuota asiaa selittää sitä oikeasti käytännössä vai vain teoriassa (Esimerkiksi että kun keltaista on paljon, se kanava on tukossa, se vie kaikki tasot rgb-ikkunassa helposti siihen vaikutelmaan että kuva olisi umpitukossa, vaikka minun käsitykseni mukaan keltainen on läpipäästävä väri, ja ei ole kovin vaarallista jos se on joltain alueilta pelkästään tukossa).

En väitä että itse tiedän asioista enemmän, mutta sen verran vanhanaikainen olen, että kerran tuolla tehdään reilua tasoeroa opettaja-oppilas välillä, niin sen olisi toteuttava jotenkin käytännöössä ja opetus olisi sellaista että sitä olisi helppo kunnioittaa. Mielipiteiden ja koulukuntaerojen esittäminen totuuksina ei välttämättä asiaa edistä.

Huomenna koulua. Oikeastaan aika mitäänsanomaton olo. Ei kiinnosta, ei pelota ei jännitä. EI näin kuuluisi olla, toisaalta tiedän mitä vien, mitä on vikana ja miksi en ole tehnyt parempaa. Mutta siltikin, miljöökuvausta pitäisi alkaa koulussa, seistään torstai jossain lumihangessa varmaan. Se on ihan kiinnostavaa, luulisin.

Tänään otin koirasta 10vk:s kuva, päivän myöhässä. Pakko uskoa että sitä "hius" valoa on laitettava aika reilusti että karvat erottuu. nyt on 3 kuvaa olemassa ja jo niistä näkyy kasvua. Ajattelin että jos jatkaisi tuota kerran viikossa kuvausta 6kk ikään asti, ja sitten kerran kuussa. Tulisi sellainen sopiva kasvusarja.

Kannen kanssa onkin aikaa 12.5 asti, ihan luksusta. Voin tehdä sen uudestaan jos kiinnostaa. Voipi kyllä olla ettei kiinnosta, mutta jos tekisi jonkun maalauksen tms. Olisi ehkä ihan hyvä ottaa välillä käteen jotain muutakin kuin hiiri.

Huomenna pitää tehdä koulutyöt tohinalla valmiiksi. Pakkohan tuo jännitys "mitä jos tulostin ei toimikkaan" on kokea. Pitää tulostella ne jutut mitä on tehnyt, sitten sähköinen tiedosto esitteestä, ja siitä sitten varmaan arvostellaan ne alle postimerkin kokoiset kuvat. loistokasta. Toisaalta ajattelin että ymmärrän tehtävän tahallani väärin, ja en laita siitä esitteestä kuvaa, vaan laitan ne kuvat erikseen, niin joku tolkku tulee arvosteluunkin, koska kiinnostaa oikeasti tietää onko ne käsitelty oikein. Senhän kilometrin päähän postimerkistäkin että kuvattu ne ei ole, mutta teknistä käsittelyä lähinnä, onko käyrä oikein jne. Se edes kiinnostaa... Jos minusta ei tule hyvää kuvaajaa, tulee hyvä photoshoppaaja...

Se kansikuva nyt ei onnistu. Piirtelin ja piirtelin, skannailin ja tulostelin, mutta ihan hirveän näköinen tuo on. En minä ole mikään piirtäjä tyyppi, ja en osaa photoshoppiakaan käyttää piirtämisen hyväksi. Tekisi mieli kiemurrella jotenkin irti. Jälki (mitä nyt olen saanut aikaan) saattaisi hyvässä lykyssä kelvata lehdelle, mutta itse en halua sitä julkisuuteen ainakaan nimelläni. Jotain pitäisi keksiä... ahdistaa.

Tilanne on yhtä ikävä, kun en ole saanut oikein mitään kuvattua kun ennenkin.

Yhteen lehteen tein yhden kuvistuskuvan, innoistuin leikkimään jälkeenpäin irtosavuilla jne (jota syystä tai toisesta oli cd:llinen studioomme ostettu) ja kuvasta tuli ihan siedettävä. Taidan laittaa sen kouluun arvioitavaksi, vaikkei siinä sinänsä mitään erikoista ole, eipä kyllä tilaajakaan haluannut.

Nyt loma ja pitäisi piirrellä se yksi kansi. Ja toivoa että tiistaina ehtisi loput tekemään kouluun, mulla on vain liiaksi selkärankaan nyt koulun kanssa iskostunut, ettei saisi epäonnistua kuvien kanssa, vaikea niellä että tiedän miten noista kuvista saisi parammat, mutten ole sitä osannut tehdä.

Valivali.

Kuten voi huomata, en ole viime viikolla ollut kovin ahkerasti töissä tai missään muuallakaan. Tein yhden kuvan, koiranpennusta, jonka nyt tungen kouluuni, koska sinne on kuvista minulla pula. Ei sovi tehtävän antoihin, mutta laitan sen silti. Haluan kuulla mitä ne ovat siitä mieltä, ja ylipäätänsä tajuaako kuinka nopeasti ja ketkä sen photoshoppauksen määrän, se on kuvan visuaalisen ulkoasun kannalta kaikkein tärkein ollut siinä kuvassa. Laitoin sen myös aukeaan, ja siellähän noi karvapallukat menevät läpi.

Joo-o. Kotiväsymykseni heijastuu töihinkin ja intoa olen edelleen etsimässä. Kuvaus kohde numero yksi ollut viime viikolla tuo koira. Hukutan maailman pentukuviin kohta!

Koulun 2vk aikaa ja kuvat tekemättä. Ja totta helvetissä kamalat paineet onnistua. Opettajani ei ollut tiennyt tästä nykyään jo entisen rehtorin kanssa käydystä keskustelusta opinnon jatkoistani. Luulin että tiesi, no nyt kun tietää, voi olettaa että saan totta vie pitää sen tasoni aina vain parempana mitä se on.

Se ei ole kovinkaan helppoa kun ei ole osannut kuvata mitään ja kuvausideat on hukassa. Menen huomenna pennun kanssa studiolle, ja vaikka meidän kuuluisi kuvata joko ihmisiä tai esineitä, niin jos tuosta vain kuva tulee, tungen sen sinne. Siitä tulee valkoisella taustalla oleva pentu, jossa kuvassa ei ole mitään muuta sisältöä kun minulle itselleni merkityksetön. Koulu kiljuu riemusta, mutta jos valaisen sen muuten "virheettömästi", niin pitäisi kelvata. Odotoksia se ei kyllä täytä.

Kuvia olisi oltava kohta, periaatteessa niitä neljä on, josta kaksi menee juuri ja juuri läpi. Ballerina kuvasta tulee kyllä kouluun mukiinmenevä kuva photoshoppailun jälkeen, mutta olisin haluannut tehdä siitä paljon paljon paremman. Omakuvakin saa kelvata, valaisun ihme sekään ei ole, mutta on edes vähän sitä tyyliä mitä halusin.

Murheen kryyni kaktus ei ole parantunut, vaikka olen mitä taikoja yrittänyt sille tehdä photoshopilla, ja pahempi murhe ihmiskuvan valasuvirheeseen en osaa kyllä puuttua jälkeen päin. En tiedä vienkö sen sinne arvioitavaksi keskeneräisenä, valmiina (kuulemaan haukut) vai jätänkö viemättä. Siinä on idea, mutta se olisi, ja minun olisi oletettu, se toteuttavan paljon paljon paremmin.

Onhan tässä kaksi viikko aikaa tehdä vaikka mitä kuvia, mutta tuntuu että takki on ihan tyhjä ja mikään ei onnistu. Ensi viikko pitäisi olla töissä helppoa, kuluneena tein pitkiä päiviä, yksi reissukin oli.

Motivaatio katosi- tuli osoittain takaisin -ja katosi.

Ensimmäinen syy katoamiseen oli perusvalaisuun kyllästyminen, takaisin tulemiseen oli se oivaltaminen että voinhan minä kaivaa hieman verta neneästäni ja tehdä mitä vaan. Sen jälkeen kun tein mitä vain, se ei ollutkaan kivaa, ja ei tullut kivaa jälkeä. Riman nostin sitten tarpeeksi korkealle.

Kuvasin kaktuksia (kuinka omaperäistä) torstaina. Koitin läikikästä valoa ja ryhmän valaisua. Se mitä yritin tehdä oli sitten taas vaikeaa. Eihän ne kaktuksten piikkien reunat hehku kun ne perkele päästää kaiken valon läpi. Photoshoppaukse on kesken ja ei siitä meinaa hyvinnäköistä, tai sellaista mitä haluan kuvaa tulla siltikään.

Perjantaina lainasin niitä dedoja ja kuvasin sitä yhtä esinekuvaa uudestaan. En osannut, vaikka luonnollisesti olisi pitänyt, käyttää niitä valoja sillä lailla hyödyksi kun olisi ollut tarkoitus. Valot olivat varmaankin liian kaukana minulla kohteesta. Tulee palapelin rakentelua eteen, muutamista kuvista ja toivon että edes niistä saisi näyttökelpoisen. Tai sitten kuvaan uudestaan taas koko paskan. Jos siis saan dedot lainaksi vielä, niistä ollaan (ehkä syystäkin) kovin tarkkoja.

Lauantaina kuvasin kahta kaveria. Kuvaan oli valmis idea jota lähdin suurielkeisesti toteuttaa. Valossa on paljon harjoittelua vielä, koitin tehdä pehmeillä softpokseilla reunaan ääriviiva reunoja takaa. Mutta ei se onnistunut. Törmäsin myös taas kerran liian isojen ja tehokkaiden valojen ongelmaan. Malleista toinen oli krapulassa ja kiireinen joka sitten tarttui minuunkin ja keskittyminen meni ja tein hotasten ja kamalia virheitä joista minut vähintäänkin hirtetään synkkapiuhaan koulussani. Ajattelen koulua edelleen, vaikka yritin sopia itseni kanssa etten tee sinne kuvia, vaan ihan itselleni, sellaisa mitä haluan itse. No se jälki ei ollut sellaista mitä haluan itse.

Itse kriittisyys on kamalana kivaa.

Paikallislehti kyseli kesäkantta. Kauheen hirveän kiva, nyt ne tahtovat minun piirtävän erään valokuvan päälle juttuja. Lupauduin piirrustustaitojani enempiä miettimättä siihen hommaan... Ajattelen että mikä tahansa työ voi poikia lisää töitä ja joskus ehkä sellaisiakin töitä mitä oikeasti "isona" aijon tehdä.