IRC-Galleria

En muista milloin olisin kirjoittanut tänne viimeksi.

Nyt on Studio tila, tänään hain maalia ja kittiä -huomenna lukkiudun sinne askartelemaan. Tänään olen askarrellut mainosteippauksia ikkunoihin -suunnitelmia siis toteukseen, kai ne teippaukset pihinä askartelen itse seinäänkin (tähän voisi huomauttaa, että joku käsitys aiheesta muonoisin työharjoittelun takia on -samoin yksi entinen teippaaja löytyy lähisuvusta, ja sukulaiset saa aina töihin helposti.)

Tilan pitäisi olla valmis toukokuun alussa, aika menee ihan hirveän kovaa vauhtia, olen tehnyt kuvausjärjestelyä firmani nimissä, melkein koko kuukauden. Nyt on tärkeintä että saan homman pyörimään, eikä se että alkaisin nirsoilla.

Pikku hiljaa myös kuvauksista alan samaan kiinni. Viime lauantain hääkuvauksesta nopealla katsomisella olisi yksi "kilpailu" kuva olemassa, jos siis innoistuisi osallistumaan kilpailuihin (ajatukset ovat kovin kahtia jakautuneita edelleen muotokuvauspuolesta). Ylihuomenna on minulle hieman ajatustavaativa tuotekuvaus edessä, sinänsä yksinkertainen tuotekuva, mutta tuote itsessään sattuu olemaan hankala kuvattava pintansa ja muotojensa takia, tietää hieman rakentamista että tulee kuva.

Olen positiivisella mielellä, vaikka rahojen riittävyys ja niiden oikein sijoitettavuus tuottaa harmaita hiuksia, kuten myös yksi tavaratilaus jota en saanut ameriikasta onnistumaan, sekä kirjanpidolliset seikat ahristavat hieman. Hylkäsin juuri laajan kirjanpito-ohjelman ja siirryin käyttämään yksinkertaisempaa ohjelmaa, tulee reskontrat korvista!

Nykyään minua voi kutsua "neiti toimitusjohtajaksi".

Neiti Toimitusjohtajalla on mustat silmänaluset ja vähäemmän pätevä olo, mutta asiat selviävät. Studiotiloista vuokrasopimustehty, kalustohankinta "melkein selvä" ja töitä tällähetkellä liikaa, mutta niitä töitä mistä maksetaan ei voi jättää tekemättä koska tämän varainhankita on jotenkin oleellista tässä neiti Toimitusjohtajan ylläpidossa. Sitä paitsi tilanne on toinen kuukauden päästä luultavimmin.

Mutta "ostakaa hyviä kuvauksia". Onneksi edelleen tuntuu siltä että työni osaan, mutta tämä yrityspuolenjutut ovat hieman vieraampia, vaikka niitä kotonansa on katsellut vierestä melkein koko elämänsä. Helpompaa se onneksi on kun on ihmisiä ympärillä jotka tietätävät jostain jotain.

koulu ohi, tyhjä olo.

Aloin miettiä omalla jutulleni uutta (vanhaa) paikkakuntaa. Pitää miettä joulun jälkeen enemmän, nyt väsynyt olo.

Koulu on viikon päästä loppusuoralla, näytöt ohi ja olen luultavasti ryhmäni kanssa juomapoliittisesti saavutetussa iloisessa mielentilassa kaupungilla. Kävi miten kävi, jos en kössi jotain ihan täysin niin näytön pitäisi jotenkin päin mennä läpi, niin jokatapauksessa tuo loppuu nyt.

Se mitä sen jälkeen? Omilla siivillä lentoonlähtö, pari vuotta on nyt kutistunut pariksi kuukaudeksi -luultavasti kohta se on kaksi viikkoa, ammatin opiskelin ja ammatissa aijon toimia. Suin tässä sulkiani sopiviksi, joulun jälkeen pitää toimia.

Alan ymmärtämään hitaasti kuvia toimittavia valokuvaajia, se jotenkin vain on puuhaa johon ei tule ryhdyttyä, koska vie hetken aikaa -pitää keskittyä (että tilaus menee oikein valmistamolle) ja organisoida asioita. Vaikka töissä organisoin asioita päivät pääksytkseen (loma sijaisuuteni ovat menneet mielestäni ihan kivasti) niin itsensä järjestäminen töihin on jotenkin vaikeaa.

Olen nipin napin onnistunut pitämään kiinni lupauksesta kuvauksesta viikossa koevedokset ja tilauksesta 3 viikossa kuvat käteen asikkaalle, pitää tuota lupausta jotenkin muuttaa vielä, koska toistaiseksi tilauksista on aina saanut jotain kysellä perään ja toisekseen teen näitä iltaisin joten nytkin on hieman omat kesäriennot meinannut verottaa työmotivaatiota. 3 viikkoa kuluu aivan yllättävän nopeasti.

Kai minusta tulisi ihan sopiva hääkuvaaja jos sinne päin haluaisin keskittyä, koitan vain pitää itse mielessä sen etten lipsuisi helpoimmalle tielle vaan yrittäisin kohdata haasteita ja oppia uusia asioita. Tämä määrä mitä nyt on ollut ja tulee noita muotokuvauksia olemaan on vielä sellainen määrä että jaksaa paneutua, miettiä ja keskittyä -vaikka asia on kovin sama jokaisessa kumminkin. Muotokuvauksessa ei ole mitään vikaa, mutta se on kovin äkkiä kun siitä rahapitäisi saada elämiseen kovin liukuhihna työtä, sellaisia summia ei taideta maksaa jolla sitä voisi tehdä päivätyökseen fiksulla tahdilla -ja olen minäkin hieman huono pyytämään, laskujen suuruus kauhisuttaa itseänikin välillä, mutta toisaalta kun katsoo hintaa mikä minulle jää oikeasti käteen ja laskee tunnit mitä oikeasti olen kuluttanut, niin eipä sitä varmaan edes kehtää sanoa ääneen (siksi en ole tarkasti laskenutkaat). Siksi työnnopeuttaminen päivätyöksi olisi ainoa keino, ja siihen en halua mennä, vaikka rutiini varmasti tuo nopeutta.

Onkohan tämän asian pointin selittäminen näin vaikeaa. Lyhyesti: Muotokuvaukset ovat likuhihnatyönä syvältä, jos ei tee massana niin pitää pyytää isoja summia rahaa, jota yksityiset eivät maksa. Ja edelleenkin uskallan väittää että 10 vuoden kuluttua samat yo-hää-yksivuotiaat tulevat korvista huomattavasti enemmän kuin joku muu valokuvauksen suunta, jossa jonkinlainen vaihtelu on työlle ominaista.

Mutta nyt olen tilanteeseeni tyytyväinen, nyt on kiva tehdä tuollaisia. Moneskohan kerta on kun kirjoitan tästä aiheesta tänne, mones varmasti, koitan vakuutella itselleni sitä mitä heti alussa sanoin jämähtämisestä.

Kuvasin eilen näyttötehtävän ja asiakastyön samalla, samasta morsiusparista potretit, kirkon ja juhlaa. Kotiin päin ajellessa maalta oli hyvä fiilis, jalat kipeänä mutta olin selvinnyt elävänä.

Teknisiä ongelmia oli pari ensin toiminut automaattitarkennus (kuka prkl sen ottaa kamerasta pois päältä kun sen voi ottaa lasistakin?). Toisekseen näppäränä likkana kuvasin sitten kirkon jälkeen kaiki kuvat vain jpg:nä (koska käsittelen ne nopeammin ja tarkoitus on kumminkin valoittaa kuvat oikein) niin kameraan olin säätänyt sitten S-koon tajuamatta asiaa, pakkauksen säädin kyllä korkeimmalle mahdolliselle. Kymppikuvia tulee noista kevyesti, mutta olisihan sitä halunnut enemmän rajausvaraa yms..

Näytöstä en tiedä, potretit ovat ok mutta koulu ei niistä pidä, ne ovat liian varjottomia varmaankin. Juhlan kuvat ovat ok myös, ei mitään hätää minulla toimittaa niitä eteenpäin, mutta oikeasti en vain jaksaisi kuulla niistä palautetta. Ei ole kuvattu kengän kärkiä pöydän alta, eikä lepattavia ikkunaverhoja ja puuttuu se morsian lisää puuteria kuva jne. jne josta tulee sanoamista. Kun tilanteita ei tullut eteen, en minä niitä ala järjestääkkään -mutta sitähän oppilaitokseni tunnetusti ei ole ymmärtänyt. Katsoo nyt menenkö tuon kanssa vai jätänkö pois. En tiedä. Ottaa vain oikeasti päähän se että kun tiedän asiakkaalle myyväni ihan ok-kuvia, niin sitten kaikki haukutaan, vaikka tietäisinkin etukäteen jo asiat mistä valittavat.

Olen kuvannut töissä purkkeja, pokseja, rättejä ja laseja. Kamera ei vielä kasva käteeni kiinni, hyvä niin, muutama miljöökeikka mennyt sitten itselle siinä sivussa, kaikesta selvitty hengissä enemmän tai vähemmän hengen haukkomisella -myös selvitty hinkuyskästä (se on ohi nyt).

Fiilikset kuvaukseen on ristiriitaiset, omia, ihan omia juttuja en ole tehnyt yhtään kahteen kuukauteen, pitäisi tehdä mutta ei ole ollut siihen intoa, uusi työpaikka ei ole niin koti kuin edellinen, joten iltaisin ei tule notkuttua siellä. Toisaalta rekvisiitan jne tasolta puitteet jopa paremmat kun edellisessä, kaikkea tuntuu löytyvän. -kamerakalustosta en puhunut tuossa lauseessa kylläkään, sekin ihan ok -parempi kuin omani.

Nokalle pitäisi löytää selvempää suuntaa ja ottaa selvempiä tavoitteita edelleenkin, kohta on jo joulu. Nyt olisi varmasti mahdollisuus jämähtää paikoilleen, mutta se todellakin tarkoittaisi paikoillaan oloa, haasteita tuskin tuossa työssä tulen enempää kohtaan mitä jo nyt olen kohdannut. En ole pro, minun tarvitsee penkoa mallikuvia itselleni, mutta tuossa ei ole pariksi kymmeneksi vuodeksi opittavaa...

Kuvasin eilen yo-tytön.

En tiedä paljonko oli kuumetta, mutta epäilen että ei ihan vähän. Kuvauksen jälkeen, yhden kuumetta alentavan kolmiolääkkeen ja parin tunnin unien jälkeen sitä oli 37,4 -se on paljon minulle joka ei muista milloin olisi kuume ollut 38 -puolella, ottaen huomioon että muistan kyllä olleeni kipeänä.

Kuvaukseen oli vaikea keskyttä ,kun jaloillaan pysyminenkin oli kovin vaikeaa. Kaksi taukoa oli jollain tekosyyllä pakko pitää kesken kuvauksen. Sairasloman hain tänään, ei ole kivaa olla uutenatyöntekiänä heti sairaana, mutta ehkä se nyt on parempi olla sängynpohjassa, varsinkin työkaverit olivat sitä mieltä että on syytä poistua kun kerroin että oksenin eilen kesken kuvausta -ei minulla ollut oksennustauti vaan vain helkutan huono olo.

Kuvista tuli ok-otoksia, ehkä minulla on sittenkin mennyt kuvausta jo selkärankaan. Mallinohjaus olisi voinut toimia paremmin ja jotain kivoja juttuja olisi voinut keksiä enemmän, mutta kyllä nuo myydä kehtaa. Tottakai sitä olisi, jos olisi jaksanut, halunnut hioa valoja tarkemmin tai kenties vaihtaa valaistuksen kesken kuvaa eikä mennä yksillä valoilla mutta olen tyytyväinen siihen että kuvat tulivat edes otettua.

Epämäärinen välirauha tehty koulun kanssa, taas kerran. Ei tuo sotimalla parane, (ja asioita on vaikea kertoa ilman että toinen vastapuoli aloittaa samantien kamalan puolulustus sodankäynnin).

Kummastelen edelleenkin sitä että kuinka hyvin tulen opettajani kanssa muuten toimeen ja kuinka helposti olemme napit vastakkain opetustilanteissa.

Pitäisi mailata yhdelle luokkakaverille. Otti herneet nenään koulussa keskiviikkona, itse en uskaltanut puolustaa häntä vaikka noin periaatteessa olin samaa mieltä. Oma tilanteeni oli silloin vielä liian tulenarka.

Kotona on nyt pokkari (joku ixus) tms. ja olen innokas pokkarikuvaaja, kameran ominaisuuksien hyväksymiseen menee kenties hetki aikaa, mutta ainakin sen kanssa on olo kuin arpajaisissa -voittaako hyvän kuvan vai ei. Perushyviä kuviahan tuollainen ottaa automaatti säädöilläkin, ei siinä mitään. Kohta teen nettisivuilleni osaston "kotialbumi"

koulu tökkii todella paljon.

Tiedän että en ole helppo oppilas, koska olen kriittinen sekä itseni että opetuksen suhteen ja vaadin paljon mutta siltikin tökkii se että kun yrittää palautetta antaa puutteista kouluun, palaute tyrmätään täysin ja keskitytään kuuntelimisen sijasta puolustukseen. Joko osun liian lähelle oikeaa tai sitten käytös on vain muuten vain hyvin kummallista.

Saakeli tuollaiset yhteyiskunnan maksamat koulutukset joissa yhden epävarman ihmisen ympärille kietoutuu kaikki pitäisi kieltää.

Minua vituttaa.

Pitäisi olla hiljaa ja hymyillä. Yritin olla hiljaa ja pelata shakkia kuvasulkeisten ohessa (parempi vaihtoehto kuunnella ja tehdä jotain kun nukkua -koulun opetusmenetelmät ovat välillä sellaisia että siellä ei pysty keskittymään), mutta lopussa keskityin liikaa kuuntelmaan ja avasin suuni. Tuli paha mieli itselle ja jos neiti opettaja kuunteli yhtään mitä sanon puolustus puheidensa välillä niin varmasti myös hänelle.